sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Sipulikukkien kevät

Viime syyskuussa kerroin, kuinka ostin monenlaisia kukkasipuleita ja istutin niitä alasleikatun pensasaitamme juurelle. Nyt melkein tarkalleen 7 kuukauden odotuksen jälkeen kukkia on noussut mullasta ja ne tekevät mielen iloiseksi ja keväiseksi.

Kun tulen töistä kotiin, mustasta mullasta loistaa monta iloista väripilkkua. Mutta yleiskuvaan kukkien iloista ilmettä on aivan mahdoton saada:
Tonttien raja näkyy selvästi nyt, kun pensasaitaa ei ole. Rajana ovat kuvassa näkyvät kaksi lautaa. Naapuri on korottanut maata parinkymmenen sentin multakerroksella, siksi nuo laudat ovat tarpeen. Pensasaidan ovat talomme ensimmäiset asukkaat istuttaneet niin, että aita on kokonaan meidän puolellamme. Kameran kuvissa kukkaset näkyvät huonosti, vaikka silmiin ne loistavat iloisesti jo kaukaa. Kameran täytyy siirtyä lähikuviin:






Kaikkia niitä kukkia, joita syyskuun postauksen sipulipussien kuvissa on, ei näy tuolla kasvamassa. Ovatkohan niiden sipulit tuhoutuneet vai ovatko ne myöhempiä lajikkeita?

Sipulikukkia meillä kasvaa myös kukkalaatikossa. Mieheni laittoi laatikkoon kauniin asetelman pääsiäiseksi:
Siinä on pikkunarsisseja, pajunkissoja ja kivistä maalattuja punaisia leppäkerttuja. Myös ovensuuhun mieheni laittoi narsisseja toivottamaan lastenlapsia tervetulleeksi pappalaan:


sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

(Paavalin)kukkia ja mehiläisiä

Paavalinkukkia on helppo lisätä istuttamalla kasvin lehti multaan ja odottamalla muutama kuukausi, jolloin uusia pikku santtuja ilmestyy lehden vierelle. Tällöin uusi kasvi on bilogisesti samaa yksilöä kuin vanhakin, joten se on ainankin lähes samanlainen kuin vanha.

Kun paavalinkukkia jalostetaan, ei lehdestä lisääminen tule kyseeseen vaan uusia kasveja täytyy kasvattaa siemenistä. Mutta paavalinkukkien siemenien tuottaminen ei olekaan ihan helppoa.

Luonnonvaraiset saintpauliat kasvavat Afrikassa Usambaravuoristossa. Siellä varjoisten vuoripurojen varrella kasvien sinivioletit kukat houkuttelevat pölyttäjiä. Saintpaulian siitepöly on tiukasti suljettuna heteisiin, mutta kun oikeanlainen mehiläinen tulee paikalle, se muuttaa siipiensä värähtelytaajuutta kukkasen lähellä. Kukat reagoivat tähän taajuuteen vapauttamalla siitepölyä ja niin mehiläiset voivat kuljettaa sitä kukasta toiseen kukkaan ja siemeniä voi syntyä.

Koska Suomessa ei näitä saintpaulialle oikeita mehiläisiä ole, täytyy kasvattajan itse järjestää pölyttäminen, jos hän haluaa kukistaan siemeniä. En ole löytänyt mistään ohjeita siitä, miten tämä parhaiten järjestyisi. Päätin kuitenkin yritäää, saisinko siemeniä risteyttämällä jalostetun standardin valkoisen kaunottaren ja jalostamattoman Velutinan.

Jalostettu standarsi valkoinen saintpaulia

Saintapulia ionantha velutina
Leikkasin terävillä saksilla valkoisen saintpaulian keltaiset heteet puoliksi ja otin puolikkaan heteen terävien pinsettien otteeseen. Sitten yritin saada siitepölyä tarttumaan velutinan emin päähän. Jotenkin operaatio vaikutti epätoivoiselta. Mitään varsinaista siitepölyn pöllähdystä en nähnyt, mutta päätin odottaa mitä tuleman pitää. Tällaisessa tapauksessa ei tietenkään pidä poistaa velutinan kukkia silloin kun ne vanhenevat. Tätä en muistanut ensin vaan poistin kuihtuneet kukat tavalliseen tapaan, joten siemenkoe meinasi mennä mönkään. Alinten lehtien suojaan jäi kuitenkin onneksi pari ruskeaa kuihtunutta kukkaa, joita en ollut huomannut ja nyt ne näyttävät tällaiselta:

Onko kuvissa oikeita siemenkotia? En tiedä, koska en ole koskaan sellaisia nähnyt. Onko joku lukijoistani? Kuinka kauan mahtaa kestää, että siemenet kypsyvät, jos nämä tosiaan ovat siemenkotia? Onko jollain lukijalla jotain kokemuksia saintpaulian siemenistä?

Suomen luonnossa on saintpaulian kanssa samanvärinen kukka, jolla on vaikeuksia lisääntymisensä takia. Sinivuokko! Sinivuokko ei lisäänny juuriversoista vaan siemenistä. Kestää seitsemän vuotta, että sinivuokon siemen kasvaa uudeksi kasviksi. Kun vuokot alkavat kukkimaan, ne ovat suloisia kevään aiuruita ja on lähes mahdoton olla niitä poimimatta maljakkoon. Valkovuokot eivät tästä niinkään kärsi, koska ne lisääntyvät juuriversoista. Mutta sinivuokko menettää mahdollisuutensa tuottaa siemeniä ja uusia kukkia aina kun se poimitaan maljakkoon. 

Ihaillaan sinivuokkoa luonnossa ja viedään se kotiin vain kännykän kameran kuvana! Tässä pari sellaista: