tiistai 27. elokuuta 2013

Puhuvat kasvit



Ruotsalainen kukkien ystävä ja bloggaaja Gunilla kirjoitti viime viikolla hauskasta tapahtumasta. Gunilla oli mennyt kaupunkiin hakemaan ostamaansa peiliä ja liikkeen avautumista odottaessaan  pistäytynyt puutarhakauppaan. Gunillalla on ennestään jo 50 kiinanruusu-yksilöä (jotka ovat 40 eri lajiketta). Nyt on tulossa talvi ja kaikki kukkaset täytyy saada jotenkin mahtumaan sisälle, ja se tietää tungosta ikkunalaudoille. Kaikesta tästä huolimatta eräs erikoisen kaunis kiinanruusu hyppäsi Gunillan syliin, eikä ottanut kuuleviin korviinsa sitä, että tilaa ei muka olisi, vaan lähti puutarhasta hänen mukaansa.

(Gunillan blogi on hauska ja mielenkiintoinen. Gunilla harrastaa kukkienhoitoa ja kirpputorilöytöjen tekemistä. Seuraan hänen blogiaan säännöllisesti, koska itsekin kirjoitan kukista mutta myös siksi, että on hauska lukea ruotsalaista tekstiä ja ihmetellä, että ymmärtää sitä. Kuitenkaan EN saa Gunillan blogia tänne seuraamieni blogien listalle vaikka kuinka yrittäisin. Johtuuko se siitä, että Gunillan blogi on eri ohjelmalla tehty kuin omani vai mistä lie? Tässä varsinaisessa blogiteksissä voin kuitenkin linkittää hänen blogiinsa , kumma kyllä!)

Gunillalla on noin 50 kiinanruusua, 50 saintpauliaa, 50 hoyaa, 150 mini sinningiaa (eli gloksiaa) ja joitakin muita kasveja, joten ikkunoilla on varmaankin tungosta. Minulla ei pitäisi olla vielä mitään hätää, koska minulla on vain 25 saintpauliaa ja noin 10 muuta kasvia. Sellaisia ikkunoita, joiden luona kukat saisivat sopivasti valoa, talossamme on kuitenkin vähän, joten tilaongelmia minäkin olen joutunut ratkomaan. Yksi ratkaisu on Jyskeen kenkähyllykkö olohuoneen ikkunan edessä:
 
Pienet saintpauliani hyllyköllä olohuoneen ikkunan edessä.
Ylhäällä kukkivat kaksi ihanaa Rob’s Vanilla Trail-lajiketta punaisissa purkeissa sekä rakas Pixie Blue vihreässä purkissa.
Keskihyllyllä vas. kaksi Chantaspring ja kaksi Mac’s Black Jack-lajiketta valkoisissa ruukuissa, sitten Lilla Blåklockan vihreässä ja Kompis ruskeassa ruukussa.
Alahyllyllä kaksi Pixie Pinkiä keltaisissa ruukuissa ja kaksi Milky Way Trailia vihreissä ruukuissa.
(Milky Wayltä leikkasin kaikki siinä olleet valkoiset kukat pois, koska ensimmäinen kukinta tuotti rikkonaisia kukkia.) 
 
Isommat saintpauliat ovat senkin päällä. Vas. standardi vaaleanpunainen ystävä aloittaa toista kukintoa tänä kesänä. Punaisissa ruukuissa Dibleyltä kesällä tullut Beatrice Trail on avannut aivan ensimmäisen pinkin kukkasensa. Vihreissä ruukuissa suuren valkoisen poikaset, joista ensimmäinen kukkiva lähtee pian Karkkiksen hoiviin. Senkin päällä oikeanpuolimmaisena perinteinen violetti ystävä. Lisäksi kuvassa näkyy kukkapylvään päällä nimetön viherkasvini ja kuvan yläreunassa katosta roikkuva rönsylilja


Jyskeen kenkähylly ei ole yhtään hullumman näköinen kukkahyllykkö. Ainoa ongelma on siinä, että jotkut kukat eivät halua olla alahyllyillä. Erikoisesti Mac’s Black Jack esittää vastalauseita aina kun näkee minut.  Yläpuolella oleva hylly kuulemma estää valon tulemisen ylhäältäpäin ja hänen täytyy vääntäytyä kohti sivuvaloa niin että pahaa tekee. Käskee minun kokeilla vinossa olemista parikin tuntia, eiköhän selkää ala särkeä niin, että hymy hyytyy. Ei tuota valitusta voi kauaa enää kuunnella!  Mutta jos siirrän hänet ylähyllylle, kuka menee alas?

 

tiistai 20. elokuuta 2013

Teekannuristiriita

Kaunein ja toimivin teepannu ikinä! Ihana löytö, jonka ostimme Jyväskylästä muutama viikko sitten. Rakastan tätä pannua, mutta ostotapahtuma oli ristiriitainen.

Mieheni ja minä olemme teenjuojia. Yhteisen taipaleemme aikana meillä on ollut monta erilaista teepannua. Tuollaisista arkisia tavaroita ei tietenkään ole tullut systemaattisesti kuvattua, joten alkuvuosien teepannut näkyvät kotikuvissa vain, jos ovat niihin vahingossa joutuneet.
Ensimmäinen teepannumme oli punainen emalinen kannu, jonka saimme häälahjaksi. Tässä minä uunituoreena vaimona 1975 ensimmäisessä kodissamme, jonka värimaailmaan kannu sopi erinomaisesti.
 
Sama punainen emalikannu käytössä edelleen vuonna 1981. Kuvassa ollaan toisessa kodissamme joulun aikaan vieraiden kanssa teepöydässä. Teenä käytimme silloin yrttiteetä muruina ja pusseissa.

Vuonna 1989 ostin Unkarista ruskean teekannun pienestä käsityöpuodista. Tässä hotellin parvekkeella olevassa kuvassa kaikki tuliaiset yhteen koottuna. Kuva todistaa, että teekannulla on kansi. Mutta kun avasin paketit kotona, kansi oli kadonnut. Teepöytään tämä kannu ei sitten surukseni päässyt vaan palveli aikansa kukkavaasina.
Muumimukien myötä siirryimme valkoiseen Arabian Teema-kannuun joskus 1990-luvulla, mutta vasta vuodelta 2006 on kotialbumissa kuva, jossa on mukana teekannu. Tässä ollaan äitienpäivän aamuteellä ensimmäisen lapsenlapsen kanssa.
Saksalainen Hutschenreuther-tehtaan valmistama kaunis teekannu on ollut suosikkini vuodesta 2005, jolloin sen tilasin Saksasta. Suureksi surukseni ruusunmuotoinen kannen nuppi meni poikki muutaman käyttövuoden jälkeen. Sitä on liimattu jo lukuisia kertoja, mutta ilmeisesti liima ei kestä sitä, että pannu kuumenee. Niinpä tämä ihanuus pääsee käyttöön enää juhlapäivinä, vaikka sen oli tarkoitus olla jokapäiväinen ilonaihe.
Teema-kannu edelleen käytössä vuonna 2009. Pöydässä on erilaisia Hutschenreutherin teemukeja ja lautasia sekä yksi englantilainen teemuki.
Teemakannu on meillä edelleen. Kaj Frank suunnitteli kannun alun perin vuonna 1952 kahvikannuksi ja siitä johtuu se, että oikean teen hauduttamiseen tämä kannu ei sovellu. Teepussien kanssa se on mainio, mutta jos kannun pohjalle laittaa oikeita teelehtiä, niin ne tulevat kuppiin, koska nokassa ei ole siivilää. Jos taas käyttää erillistä metallista siivilää, täytyy kannua pitää ilman kantta haudutuksen ajan. Kannu kesti meillä parikymmentä vuotta, Nyt sen nokka on vaurioitunut, joten tätä nykyä se on teepannu evp.
Tässä lasisessa teekannussa oli alun perin muovinen teesiivilä, joka istui hyvin kannen keskellä olevaan reikään. Käytimme tätä silloin, kun meillä oli vieraita, koska kannun mahtuu jopa pari litraa teetä. Lasinen kannu kesti kauemmin kuin muovinen siivilä! Nykyisin käytämme tätä vain jos haudutamme teelehtipalleroita, jotka vedessä aukeavat kauniiksi ”kukkasiksi”. Lasin läpi ”kukkien” aukeamista on hauska katsella
Meillä on ollut vuosien varrella myös japanilaisia ja kiinalaisia teekannuja. Tässä yksi rakkaimmista. Valitettavasti tästäkin on nokan reuna rikkoutunut, joten se on poistettu käytöstä. Nokka on teekannujen yleinen heikko kohta.
Nykyinen japanilainen kannumme. Ihan kiva, mutta en pidä tästä niin paljon kuin aikaisemmasta.  Japanilaisten kannujen ylhäällä oleva sanka on kaatajalle ystävällinen. Kun kannu on täynnä vettä, tämä malli ei tunnu läheskään niin raskaalta kuin korvallinen teekannu.
Arabian Raija-sarjan kahvikannu on ainoa jäljellä oleva esine äitini häälahjaksi saamasta astiastosta. Me olemme kaataneet tästä kannusta kahvia vieraille aina kaikissa hienoissa juhlissamme, teekannuna tätä ei ole koskaan käytetty.


Yllä olevissa kuvissa näkyy uuden vihreän teepannun nerokas suunnittelu. Metallinen teesiivilä istuu kannuun mainiosti, ja kun tee hautuu, kansi menee mainosti kiinni, koska siivilässä on reikä kannun uloketta varten. Kun tee on hautunut, siivilä on mukava nostaa kahvasta ylös näppejä polttamatta.


Uusi vihreä kannumme on paras meillä olleista teekannuista. Toiminnallisuudessa se lähentelee täydellisyyttä. Suunnittelu on mestarityötä. Kannussa on KAIKKI hyvän teekannun ominaisuudet:

.

1. Se on kevyt. Vaikka se on täynnä teetä, sitä ei ole liian raskas kantaa.

2. Oikean teen haudutus toimii, sillä siinä on varta vasten suunniteltu nerokas metallinen siivilä. Kun tee hautuu siivilässä, kannen saa kauniisti kiinni.

3. Sen muoto on kaunis. Lähes täydellinen pallo.

4. Sen koristelu on kaunis. Onhan se yksivärinen! (Saatavana mustana, valkoisena ja vihreänä). Sopii moniin kattauksiin.

5. Teetä kaadettaessa nokka ei ”vuoda” nimeksikään!



MIKÄTÄSSÄ KANNUSSA ON VIKANA???



Ostimme kannun Jyväskylän Taito Shopista. Liikkeessä myydään monia ihania suomalaisia käsityötuotteita ja liikkeen ikkunassa lukee: ” Kun tekijällä on merkitystä. Olemme SUOMALAISEN käsityön myymälä”



Vihreässä teekannussa ei lue valmistajan tietoja, eikä niitä lukenut hyllyn reunallakaan. Kysyin asiaa myyjiltä. He eivät tienneet onko kannu suomalainen vai ei, mutta lupasivat selvittää asian. Tulin liikkeeseen uudestaan muutaman päivän kuluttua ja myyjät olivat saaneet selville, että kannu EI OLE SUOMALAINEN, mutta eivät sitä, missä maassa se on tehty eikä mitään muitakaan alkuperätietoja.



Eihän kakkien ihanien asioiden tarvitse olla suomalaisia. Ristiriidan kärki ei kohdistu siihen, että Taito Shopissa myydään ulkomailla tehty teekannu, vaan siihen että kannua myydään valheellisesti ikään kuin suomalaisena käsityötuotteena, jota se ei ole.



Kotiin tultuani otin yhteyttä Taito Myymälät Oy:n puheenjohtajaan. Hän vastasi kyselyyni seuraavasti:
”Tämä on vaikea asia, koska kaikki myymälät tekevät hankintansa itsenäisesti. . . Tässä tapauksessa Jyväskylän Taito Shopin kesämyyjät yrittivät parhaansa selvittää alkuperää, mutta ilmeisesti maahantuoja Forsman ei pystynyt antamaan täysin tarkkaa tietoa. Myymälänhoitajamme, joka tuotteet on myymälään tilannut, on vuosilomalla. Jos saamme alkuperästä lisätietoa, otamme teihin yhteyttä. ” 
Mikä on vihreän kannun suunnittelijan nimi? Kuka on kannun valmistaja? Missä maassa se on tehty? Jos nämä tiedot ovat salaisia, ovatko vastaukset seuraavia: Kannu on jonkun kuuluisan suunnittelijan työn kopio. Kannun valmistajat ovat lapsityöläisiä. Kannu on tehty maassa, jossa käsityöläiset eivät saa työstään sellaista palkkaa, jolla pystyisi säällisesti elämään. Tämä ristiriita häiritsee iloani uudesta kauniista toimivasta teekannustamme. 


Lisäys 21.8.2013. Eilen kirjoitin edelläolevan postauksen. Tänään tuli Jyväskylän Taito Shopin myymälänhoitajalta sähköposti, jossa selviää vihreän teekannun alkuperästä seuraavaa:
"Soitin teetalo Aaro Forsman Oy:lle ja keskustelin asiasta myyntipäällikön kanssa. Kannut valmistetaan Kiinassa.  Tullilaboratorio tutkii kannut pistokokein varmistaakseen niiden turvallisuuden. Tehdasta tai aluetta tarkemmin en saanut varmistettua. Se on teetalon liikesalaisuuksia. Kannujen suunnitteluprosessi on edennyt siten, että teetalo Aaro Forsman Oy, on valinnut heille sopivat mallit tehtaan suuresta mallivalikoimasta ja päättänyt omat väritykset kannuille."