Talomme takapihalla on saniaismaa. Alkukesällä kaikki näytti hienolta:
 |
| Toukokuun lopussa saniaiset, vuorenkilvet ja vaahtera kasvoivat vielä sulassa sovussa |
 |
| Juhannuksen jälkeen saniaiset alkoivat päästä niskan päälle |
Elokuuhun mennessä saniaiset olivat vallanneet kaiken tilan, vuorenkilvet olivat hätää kärsimässä. Oli pakko ryhtyä rajoitustoimiin. Kun aikaisemmin esittelin takapihan kukkaplänttimme blogissani, jotkut lukijani varoittivat, että vaahtera kasvaa liian lähellä taloa. Vaikka pidän sen leikkaamalla pienenä, voivat sen juuret kuitenkin ryömiä tukkimaan vesikaivon ja salaojan. Tästä mieheni on puhunut jo vuosia, mutta en ole halunnut luopua vaahteran syksyisestä kauneudesta. Nyt annoin periksi. Suostuin siihen, että samalla kun saniaisia karsitaan, vaahtera saa lähteä.
 |
| Saniaiset on jo karsittu ja vähennetty puoleen. Mieheni on leikannut vaahteran lehvästön hauskaksi töyhdöksi ja on valmiina kaivamaan juuriston ylös maasta. |
 |
| Mieheni kaivoi talon takaiseen metsään ison kuopan, laittoi sen täyteen hyvää multaa ja siirsi vaahteran tähän uuteen paikkaan. Voin vielä nähdä vaahterani makuuhuoneen ikkunasta. Kiitos rakkaani! |
 |
| Takapihan kukkapläntti näyttää nyt vähän kaljulta. Mutta kyllä saniaiset taas ensi keväänä aloittavat uuden valloitusretken. Yritän pitää niitä entistä paremmin aisoissa varsinkin kun kukkamaan reunasta saniaisten alta paljastui kauniin maanpeittokasvin elinvoimainen kasvusto. |
 |
| Tunteeko joku lukijani tämän kasvin? Millaiset kukat se tekee? Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun puutarhastani löytyy yllätyksiä! |
 |
| Kesä on ollut tavattoman kuiva, mutta sen jälkeen, kun vaahtera sai uuden kasvupaikan metsän keskeltä, on satanut joka päivä. Onneksi puulleni! Toivon, että sen juuret kasvavat uuteen maahan jo täyttä vauhtia! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.