maanantai 31. elokuuta 2015

Ruusuposket ja ruusuttomat posket

Koko elokuun ajan olen ihastellut Rosy Cheeks-lajiketta, joka yli vuoden odottelun jälkeen alkoi vihdoinkin kukkia.
Sain kaksi Rosy Cheeks tainta Ruotsista Gunillalta toukokuussa 2014. Taimet olivat silloin niin pieniä, etten paljon uskaltanut toivoa niiden pysyvän hengissä. 
Rosy Cheeks toukokuussa 2014
Mutta niin vain taimet pysyivät hengissä koko talven ja vahvistuivat hitaasti. Toisen taimen lehdet olivat hieman tummemmat kuin toisen, mutta molemmat kasvoivat kauniina ruusukkeisena viherkasvina pikkuhiljaa isommaksi.
Tummempilehtisen ruusukkeen keskelle nousi elokuun alussa kukkavana ja siihen avautui vähitellen useampia pieniä suloisia ruusuja.

Elokuun lopulla toiseenkin yksilöön nousi kukkavana ja viime viikolla sen kukkaset aukenivat. Mutta ne eivät ole ollenkaan samanvärisiä loistavan pinkkejä kuin ensimmäisellä. Kukat ovat melkein valkoisia, hieman punertavaa sävyä on kukan keskellä.

Jalostetuilla saintpaulioilla on sellainen taipumus, että ne pyrkivät palaamaan alkumuotoonsa. Siis vaikka kasvia lisätään lehdestä ja lehdestä kasvavien uusien taimien pitäisi olla samanlaisia kuin emokasvi, niin näin ei aina ole. Uusi taimi voi ollakin sellainen kuin jalostetun lajikkeen lähtölajikkeet olivat. Tätä ilmiötä paavalinkukkien harrastajat sanovat "sporttaamiseksi". Siis tuo vaaleampi kasvi on sportannut. Ehkä tämän olisi voinut aavistaa jo siitä, että sen lehdet ovat paljon vaaleammat kuin pinkkejä kukkia tekevällä. 

Kyllä tuo sporttaajakin olisi kaunis, jos sillä vain olisi ehjät kukat. Mutta valitettavasti osa kukista on jotenkin krämppäsiä, jotenkin viallisia, eivät säännöllisiä.
Mutta oikeaa Ruusuposkea ei voi ihastella liikaa! Alla olevassa kuvassa Rosy Cheeks on kuvattu lahjaksi saamani oikeiden ruusujen kanssa. Ihania molemmat!

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Inventaario 2015

16.8.2015 talossamme asustavat seuraavat santtuystävät:

Keittiöön laitan aina runsaimmassa kukinnassa olevat santut, koska niitä tulee katsottua useimmin. Voi tietysti olla, että asia menee toisinpäin. Ehkäpä keittiöön laitetut kukkivat parhaiten, koska olosuhteet siellä ovat parhaat. Varsinkin amppeleissa tavallisesti kasvavat Pixie Blue-santut kukkivat yleensä ihan hurjana. Kun taas tuli aika uudistaa Pixie Blue, teinkin vähän muutoksia ja laitoin kolme amppelia, joissa ovat:
Skärt Litet Moln

Pixie Blue uudistettuna. Ensimmäiset nuput ovat juuri aukeamassa.

Rob's Vanilla Trail
Keittön pöydällä ovat seuraavat:
Toinen Rob's Vanilla Trail

Booman lopetti äskettäin runsaan kukintansa, mutta eipäs lopettanutkaan, nuppuja tulossa!

Neljän Pixie Pinkin ryhmä
Olohuoneessa on juuri Turun Onnimannista ostettu uusi ihana kukkapöytä. Laitoin siihen ylähyllylle kaikki minisanttuni ja alahyllylle kasvatuksessa olevat lehtipistokkaat.
Ylähyllyllä on Little Pearl, Rosy Cheeck (2 kpl), Rob's Galliwinku, Lilla Blåklockan (2 kpl), Milky Way (3 kpl), Rob's Love Byte, Tumbelina, minikokoinen valkoinen ruusukkeena kasvava nimetön (2 kpl). Alahyllyllä on juurtumassa lehtipistokkaita esim. Pixie Blue ja Taita.
Yksi lehtipistokkaista on hauskasti reunasta piparkakkukuvioinen "Kaustinen"

Tämä taimi on yllätystaimi! Sen piti olla "Kaustinen" mutta kun lehdet kasvoivat kävi ilmi, että niissä ei ole piparkakkukuvioita. Odotan jännityksellä, mitä tästä tulee.

Yksi lehti on jättiläislehti. Minulla ei ole koskaan ollut santtua, jolla olisi näin isot lehdet. Saa nähdä kuinka isot kukat tälle "Pietarilaiselle" joskus tulee!


Vaaleansininen kerrottukukkainen standardi kukki aika lyhyen aikaa nyt toisena kesänään.

Pidän valtavasti tästä saintpaulioiden perusväristä! Mutta tämä lehdestä viime kesänä uudistamani perussanttu kukkii aika huonosti verrattuna viimekesäiseen emoonsa. Mutta väri on hyvä!
Yläkerrassa työhuoneessani pidän saintpaulian villejä lajikkeita. Niiden kukat ovat aika pieniä ja niissä on aina paljon kuihtuneita kukkia, joskin myös aina paljon nuppuja, joten ne ovat melkein aina vähän rähjäisen näköisiä. Mutta mielenkiintoisia seurata.
Saintpaulian luonnossa kasvavia villilajikkeita: S. Ionantha velutina, S. Ionantha white (2 kpl), S. ionantha pendula intermedia (2kpl). Ja taitaa oikella olla yksi Booman jostain syytä myös. 
Kuningattaret eli standardikokoiset valkoiset pidän työhuoneeni ikkunalla työpöytäni edessä, jossa ne ilahduttavat aina. Nämä ovat kaikki saman emon poikasia, mutta eivät ole vielä kertaaakaan kukkineet kaikki neljä yhtä aikaa. Vähän aikaa sitten kukki sinisen ruukun asukki, nyt kukkia on punaisessa ruukussa ja keltaisessa on nuppuja. 

Vuosi sitten heinäkuussa 2014 pitämästäni inventaariolistasta ovat vuoden aikana hävinneet kokonaan seuraavat:

Beatrice Trail
Mac's Black Jack
Fun Trail (eli "Kompis")
Chantaspring
Falling Snow
Brazos Belle
Tuossa listassa kolme viimeksi mainittua ovat minilajikkeita, joita on vaikea saada kasvamaan. Vaikka näikin äskettäin instagramissa uskomattoman kauniin Brazos Bellen (sen kukat ovat pieniä vaaleanpunaisia kelloja, kuin vanamon kukkia), en aio yrittää sitä uudelleen, taitoni eivät riitä. Kaksi ensinmainittua kasvoivat huonosti alusta alkaen ja olin ihan helpottunut kun sain heittää ne lopulta pois. Mutta Kompista olen jäänyt kaipaamaan. Se kukki ja kukki ja kukki. Alussa en pitänyt sen pilkullisista kukista, mutta sitten se voitti sydämeni uskomattomalla kukkarunsaudellaan. Ja sen tehtyään kuihtui pois.