Ruusuposket ja ruusuttomat posket

Koko elokuun ajan olen ihastellut Rosy Cheeks-lajiketta, joka yli vuoden odottelun jälkeen alkoi vihdoinkin kukkia.

Sain kaksi Rosy Cheeks tainta Ruotsista Gunillalta toukokuussa 2014. Taimet olivat silloin niin pieniä, etten paljon uskaltanut toivoa niiden pysyvän hengissä. 

Rosy Cheeks toukokuussa 2014

Mutta niin vain taimet pysyivät hengissä koko talven ja vahvistuivat hitaasti. Toisen taimen lehdet olivat hieman tummemmat kuin toisen, mutta molemmat kasvoivat kauniina ruusukkeisena viherkasvina pikkuhiljaa isommaksi.
Tummempilehtisen ruusukkeen keskelle nousi elokuun alussa kukkavana ja siihen avautui vähitellen useampia pieniä suloisia ruusuja.

Elokuun lopulla toiseenkin yksilöön nousi kukkavana ja viime viikolla sen kukkaset aukenivat. Mutta ne eivät ole ollenkaan samanvärisiä loistavan pinkkejä kuin ensimmäisellä. Kukat ovat melkein valkoisia, hieman punertavaa sävyä on kukan keskellä.

Jalostetuilla saintpaulioilla on sellainen taipumus, että ne pyrkivät palaamaan alkumuotoonsa. Siis vaikka kasvia lisätään lehdestä ja lehdestä kasvavien uusien taimien pitäisi olla samanlaisia kuin emokasvi, niin näin ei aina ole. Uusi taimi voi ollakin sellainen kuin jalostetun lajikkeen lähtölajikkeet olivat. Tätä ilmiötä paavalinkukkien harrastajat sanovat "sporttaamiseksi". Siis tuo vaaleampi kasvi on sportannut. Ehkä tämän olisi voinut aavistaa jo siitä, että sen lehdet ovat paljon vaaleammat kuin pinkkejä kukkia tekevällä. 

Kyllä tuo sporttaajakin olisi kaunis, jos sillä vain olisi ehjät kukat. Mutta valitettavasti osa kukista on jotenkin krämppäsiä, jotenkin viallisia, eivät säännöllisiä.
Mutta oikeaa Ruusuposkea ei voi ihastella liikaa! Alla olevassa kuvassa Rosy Cheeks on kuvattu lahjaksi saamani oikeiden ruusujen kanssa. Ihania molemmat!