sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Paavalinkukan tietopankki, saintpaulian hoito






Netin hakukoneiden kautta blogissani vierailee kymmeniä lukijoita viikossa etsimässä tietoa saintpaulioiden hoitamisesta, saintpaulioiden lajikkeista, saintpaulioiden mullasta ym. Lähinnä heitä ajatellen kokoan tähän tietopankin kaikesta siitä, mitä tähän mennessä olen saintpaulioista oppinut.





1. Saintpaulioiden hoitamisen yleisohjeet

Omat äidiltä oppimani hoito-ohjeet, ovat tässä: Saintpaulia hoitaa kasvattajaa  

Ruotsin saintpauliaseuran hoito-ohjeet ovat täällä 



 2. Multa

 Muuten äidin ohjeet ovat auttaneet kaikessa, mutta mullan kanssa minulla on aina vaikeuksia. Löysin sitten videon, jossa kasvattaja sekoittaa saintpaulioilleen turvetta, vermikuliittia ja perliittiä. Ongelmamullasta multaongelmia -postauksessa kerroin oman multaseokseni tekemisestä.  Sen jälkeen olen istuttanut kaikki uudet santut tähän multaan ja hyvin ne kasvavat, mutta vielä on liian aikaista sanoa, onko tämä multaseos ratkaisevasti parempaa kuin tavallinen kukkamulta.



3. Lisääminen

Odotan jo kovin ensi kevättä, jolloin voin ottaa uusista kauniista saintpaulioistani lehtiä ja kokeilla niiden lisäämistä. Aikaisemmin olen aina tehnyt sen virheen, etten ole erottanut pikkutaimia toisistaan. Tästä pikkutaimien toistaan erottamisesta on hyvä ja hyödyllinen opetusvideo täällä:



Toinen video, joka on peräisin Martha Steward Show:sta on vähän ärsyttävän tyylinen, mutta siitä kuitenkin oppii perusasiat ja monta niksiä siitä, kuinka lehdestä lisääminen onnistuu. Se video löytyy täältä.





4. Erilaisten lajikkeiden tilaaminen ulkomailta

Olen löytänyt vain yhden  saintpaulia-nettipuutarhan EU:n alueelta, nimittäin Dibleyn puutarhan , joka on Walesissä Iso-Britanniassa. Yksi saintpaulian pikkutaimi maksaa siellä 3-4 euroa, paketin postikulut ovat noin 10 euroa ja taimet tulevat elävinä lentäen postilaatikkoon. Taimia lähetetään vain maaliskuusta lokakuuhun.  Minun kokemukseni mukaan palvelu toimi  hyvin, mutta jotkut lajikkeet eivät ole stabiileja, vaan tuottavat kasvaessaan yllätyksiä. Kun yhden lajikkeen kanssa oli ongelmia, otin puutarhaan yhteyttä ja sain uudet korvaavat tuotteet viivytyksettä.

Muita saintpaulioiden nettikauppoja on Amerikassa, mutta sieltä tilattaessa täytyy ottaa huomioon pakollinen kasvinterveystodistus sekä pakollinen tulliselvitys. Lähetyksestä voi joutua maksamaan tullia ja arvonlisäveroa.

Tässä kaksi amerikkalaista nettipuutarhaa:


Violet Barn  

Tilasin Violet Barn-puutarhasta taimia heinäkuussa 2015. Siitä kerron täällä. Tilaaminen ei ollut ollenkaan niin hankalaa kuin kuvittelisi.




5. Saintpauliaseurat

Saintpaulioiden harrastajia on ympäri maailmaa. 
Suomessa ei ole saintpauliayhdistystä, mutta saintpaulioista kiinnostuneilla on facebookissa oma ryhmä: "Saintpaulia-harrastajat". Ryhmä on suljettu, mutta jäseneksi pääsee pyytämällä.

Ruotsin Saintpauliayhdistyksellä (Svenska Saintpauliasällskapet) on kotisivu ja facebooksivu.

Amerikan Saintpauliaseura AVSA (African Violet Society of America) on vanhin ja johtava saintpauliaseura. AVSA on luonut standardit terminologialle, lajikkeiden rekisteröinnille ja näyttelykukkien arvostelulle.  Amerikassa on paljon saintpauliakilpailuja ja kilpailujen voittajat listataan vuosittain. Useana vuonna menestynyt lajike saa lopulta nimensä arvostettuun kunnialistaan ”AVSA Honor Roll of African Violet”
Tässä  ovat kunnialistaan päässeet saintpaulialajikkeet vuosilta 1960-2004



6. Saintpauliablogeja

Yksittäisten kukkaharrastajien blogeja, joissa kerrotaan saintpaulioista:

Gunillan kukkablogi Bland blommor och troll    on mukava ruotsalaisen kukkaystävän blogi, jossa hän kertoo puutarhastaan ja kukistaan, joihin kuuluu kymmeniä saintpaulioita, pelargonioita, kiinanruusuja ja soilikkeja

Saintpauliahuset  on toinen ruotsalainen sivusto, jossa on paljon juttua saintpaulioiden kasvattamisesta.



7. Saintpaulioiden historia

Saintpauliat saapuivat Eurooppaan 1800-luvun lopussa. Nimensä ne saivat saksalaisen paroni Saint Paulin mukaan. Historiasta kerroin postauksessani Eurooppalaiset ”löytävät”Afrikan orvokin ja nimeävät sen.



8. Saintpaulioiden tieteellinen tutkimus ja suojelu

Johanna Kolehmainen Helsingin yliopistosta on tehnyt väitöskirjan saintpaulioista. Väitöskirja koostuu neljästä artikkelista, joiden tiivistelmä on Helsingin yliopiston sivulla

Johanna Kolehmainen on myös käynnistänyt projektin, joka pyrkii suojelemaan saintpaulian alkuperäislajeja Usambaravuorilla Tansaniassa. Tällä projektilla on facebooksivut  joissa on tietoa projektista ja kuvia saintpaulioiden alkuperäisiltä kasvuseuduilta.

Villi saintpaulia kasvaa vain yhdellä alueella maapallolla, nimittäin Kenian ja Tansanian rajalla Usambaravuorilla. Näin ollen villi saintpaulia on uhanalainen. Jos sademetsät häviävät sieltä, häviävät myös saintpauliat. IUCN-järjestön vuoden 1997 uhanalaisten kasvien punaisessa listassa ovat kaikki kaksikymmentä tuolloin tunnettua saintpaulialajiketta. Viimeisimmässä listassa saintpaulioita ei ole lainkaan. Tämä johtuu siitä, että saintpaulioiden tieteellinen luokittelu on juuri tällä hetkellä voimakkaassa muutoksessa.  Lajimäärä on supistettu 20:stä kymmeneen ja tällä hetkellä tutkijat keskustelevat siitä, pitäisikö koko saintpaulioiden suku sulauttaa soilikkeihin eli Streptocarpus-sukuun. Vasta sitten kun tiedemiehet pääsevät yksimielisyyteen luokittelusta, voidaan saintpauliat kirjoittaa uhanalaisten listalle, jonne ne joka tapauksessa kuuluvat.

Suomalainen Saintpaulia-lehti  ilmestyi vain yhden kerran vuonna 2005. Siinä kerrotaan villien saintpaulioiden suojelusta ja siinä on myös koti-santuille hyvät hoito-ohjeet.



9. Saintpaulioiden kaupallinen tuotanto

Saintpaulia on yksi suositummista huonekasveista maailmassa ja sitä tuotetaan joka vuosi miljoonittain suurissa kasvihuoneissa ympäri maailmaa. Kaupallisesti tuotetut kukat ovat helppohoitoisia, kauniisti kukkivia ja pitkäikäisiä.  Ostin marketista yhden erikoisen kauniin tummanvioletin saintpaulian ja selvitin sen alkuperän postauksessani Kuka olet tumma kaunotar 

Ylitalon puutarha on suomalainen saintpaulioiden kasvattaja. Heidän sivullaan on video, jossa Arvo Ylitalo esittelee puutarhan. 



Toinen video kertoo valtavasta amerikkalaisesta puutarhasta, jossa kasvatetaan lukemattomia saintpaulioita.

Laitan tähän loppuun vielä kauneimmat tänään ottamani kuvat saintpaulioistani: Pixie Blue ja Rob’s Vanilla Trail. 







perjantai 18. lokakuuta 2013

Syksyn värit




Tänään suuressa osassa Suomea on satanut lunta, mutta täällä Lounais-Suomessa on ollut säteilevän aurinkoinen syyspäivä. Syksyn värit hehkuvat vielä kirkkaina, vaikka tuuli irrottaa pian viimeiset lehdet puista. Tänä syksynä olen nauttinut erikoisesti siitä, että aamuisin makuuhuoneen verhot avattuani olen ensimmäisenä nähnyt, kuinka tummia metsän kuusia vasten on loistanut pieni keltainen vaahtera. Kyseessä on sama vaahtera, jonka mieheni siirsi seinän vierestä metsän reunaan, kuten aikaisemmin kerroin. Mieheni kasteli puuta joka ilta, kunnes varmistui siitä, että se lähti kasvamaan. Nyt se on juurtumassa uuteen maahansa ja ilahduttaa syysväreillään paljon enemmän kuin ennen talon seinustalla, jolloin sitä ei ikkunasta pystynyt näkemään.



Päärynäpuussa oli vielä eilen muutama lehti, mutta tänään siitä lensi tuulen mukana viimeinenkin. Kartiovalkokuuset Tiku ja Taku seisovat vahdissa keittiön ikkunan alla ja keittiön ikkunassa niitä tervehtivät kaksi amppeleissa roikkuvaa Pixie Blue- saintpauliaa.
Myös ruusupensasaita hehkuu syksyn väreissä. Ainoa ulkokukka, joka vielä kukkii, on pihamännystä roikkuva uskomaton tummanpunainen pelargonia. Siinä on ollut koko kesän kukkia, aina uusia ja uusia ja vieläkään se ei malta lopettaa. Toivoisin niin, että saisin tuon kukan elämään talven yli, mutta epäilen sen onnistumista. Ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin laittaa se kellariin, jossa varmaankin on liian pimeää ja liian lämmintä. Olen kuullut, että pelargonia voisi talvehtia valoisassa ja viileässä paikassa, mutta meillä ei sellaista ole.

 
Toivon, että bellikset selviävät talvesta. Tämä yksilö on edelleen kukassa. Nuo viimeiset kukat eivät ole niin tärkeitä kuin niiden oikealla puolella näkyvä kuihtunut kukka. Toivon, että siinä olisi kypsiä siemeniä, jotka varisevat maahan! Olen siirtänyt neljä bellistä eri puolille nurmikkoa ja lisäksi nurmikolla on kaksi edellisenä vuonna istutettua yksilöä. Kukkapenkissä on sitten muutama varayksilö. Nämä ovat kaikki Keski-Suomesta siirrettyjä. Lisäksi minulla on vielä pussi saksalaisia siemeniä, jotka kylvän ensi keväänä.  Bellisprojekti siis jatkuu: tavoite on nurmikko, joka olisi valkoisenaan belliksenkukkia!

lauantai 12. lokakuuta 2013

Pipo päähän!



Myssy
Lanka: Lanett Babyull  (50g = 195cm) , kaksi kerää pohjalankaa, lisäksi hieman muita värejä kuviointiin
Puikot n:o 3
1. Luo silmukoita 140 tai 150
2. Tee sileää neuletta  pohjavärillä 12 tai 13cm
3. Tee raita toisella värillä ja siihen kirjoneuletta
4. Jatka pohjavärillä kunnes työn pituus on 28 tai 29 cm. Tee pohjaväriin pilkkuja raidan värillä
5. Kavenna silmukat :
Oikein yhteen, kolme väliin koko kerros, sitten nurja kerros kaventamatta
Oikein yhteen, kaksi väliin koko kerros, sitten nurja kerros kaventamatta
Oikein yhteen koko kerros ilman välejä, sitten nurja kerros kaventamatta. Toista tätä kunne silmukoita on noin 10, jolloin neulo ensimmäinen oikein ja vedä muut yli. Kiristä kiinni.
6. Ompele sivusauma kiinni. Käännä reunaa sisäänpäin 10-11 cm ja ompele kiinni sisäpuolelle.
7. Viimeistele myssy tupsunauhalla ja tupsuilla.
Alhaalla vas. olevat on kuvioitu hieman eri tavalla. Ensin tehty 14 cm yhdellä värillä, sitten vaihdettu toiseen väriin. Tällöin riittää yksi kerä kumpaakin väriä. Näissä ei ole tupsua.

Tänä syksynä olen tehnyt pipoja.  On mukava tehdä niitä, koska tehdessä ei oikeastaan tarvitse ajatella itse tekemistä, paitsi silmukoiden luomisen, koristeraidan ja päättelemisen kohdalla. Muuten voi katsella televisiota tai jutella tai ajatella omiaan ja antaa käsien vain heiluttaa puikkoja.

Ensimmäisen pipon (kuvassa vihreä) tein itselleni jo viime talveksi. Minulla on aina ollut ongelmia villavaatteiden kanssa, koska ne kutittavat. Ostin vihreää vauvalankaa ja lapsuudenystäväni teki niistä minulle suloisen täysin kutittamattoman villatakin. Jäännöslangoista tein sitten itselleni pipon, joka EI kutita.

Päätin jakaa tätä kutiamattomuuden iloa ja tehdä näitä pipoja läheisilleni. Kukin pipollisehdokas sai itse sanoa haluaako hän pipon ja minkä värisen pipon haluaa. Värit oli tosi kätevä valita Lanettin nettisivun värikartasta. Yllätyin muutamien pipollisehdokkaiden värivalinnoista. Ehdokas, jolle olin ajatellut punaisen pipon, halusikin vaaleanruskean (kuvassa oik. alh) ja ehdokas, jolle olin ajatellut vihreän pipon, halusikin oranssi-punaisen pipon ilman tupsuja (kuvassa vas. alh).

Väriä vaikeampi oli pipon koko. Ihmisillä on erikokoisia päitä, mutta pipon kokoon vaikuttaa vielä muitakin seikkoja. Joku nimittäin pitää tiukasta piposta, toinen löysästä ja kolmas haluaa, että vielä poninhäntä mahtuu pipon alle. Tämä vaikuttaa pipon ympärysmittaan. Lisäksi pipon pituuteen vaikuttaa se, että toinen haluaa pipon yltävän lähes silmille, toinen pitää piposta, joka on melkein kalottimainen. Päädyin siihen, että tein ensin pari pipoa (toiseen 140s ja toiseen 150s) ja niitä kokeilemalla kukin sanoi, mikä ympärysmitta miellyttää. Sitten työn pituudella ja taittamalla reunaa 10 tai 11 cm soviteltiin pipon pituus.

Kolmen pipollisehdokkaan pipot ovat vielä tekemättä. Yksi oli valinnut väreiksi oranssin ja tummanharmaan. Toinen mustan, punaisen ja keltaisen. Kolmas haluaa vaaleanpunaisen. Nämä värivalinnat ovat niin vaativia, että olen jättänyt ne viimeiseksi. Mutta jouluun on vielä aikaa…