Yllätys yläkerrassa: kliivia kukkii!

Viikko sitten käydessäni talomme yläkerrassa minua odotti seuraava näky:
 

Kliiviassa on nuppu! Iloinen yllätys!

Minulla ja kliivialla on pitkä yhteinen tuttavuus. Keväällä 1989 kun muutimme Pohjois-Suomesta etelään, sain työtovereiltani kliivian. Sillä työpaikalla oli paljon kliivioita ja ne kukkivat aina toukokuun lopussa, jolloin niiden ryhmäkukinta oli aivan uskomattoman kaunis. Läksiäistilaisuudessa sain yhden kukan mukaani.

Mutta kun kukka tuli etelään, se ei kukkinut koskaan. Pidin sen kuitenkin muistona, olihan se kaunis pelkkänä viherkasvina. Ehkä viiden vuoden kuluttua mieheni toi minulle keväällä lahjaksi kukkakaupasta ostamansa kukkivan kliivian. Minulla oli nyt kaksi kliiviaa, joista se uudempi kukki joka kevät, mutta pohjoisesta tuotu ei. Kun uusi kliivia alkoi tuntua liian isolta purkkiinsa ja piti jakaa kolmeen osaan, heitin pohjoisesta tuodun kliivian pois.

Kolmeksi jaetusta uudesta kliiviasta annoin yhden osan tyttärelleni. Se kuoli parissa kuukaudessa. Kaksi minulle jäi ja ne ovat edelleen elossa. Joskus toinen kukkii pääsiäisenä, toinen juhannuksena. Kerran toinen kukki kaksi kertaa saman vuoden aikana, ensin alkukeväällä ja toisen kerran juhannuksen jälkeen. Seuravana vuonna se ei jaksanut kukkia ollenkaan. Tänä vuonna näytti siltä, että kumpikaan ei kuki, mutta viime viikolla isommassa olikin nuppu, joka näkyy yllä olevassa kuvassa.

 

Yläkerran oleskeluhuoneen ikkunan edessä olevat kukat. Kaksi kliiviaa ja kaakaopuu.

Pidän kliivioita yläkerrassa yhdessä kaakaopuun kanssa, koska ne ovat kaikki niin suuria. On ihan sääli, että kliivian kaunis kukka on huoneessa, jota vähiten käytämme.

Tänään myös pienemmässä on nuppu ja isomman kukat ovat lähes auenneet. En muista että ne olisivat koskaan ennen kukkineet samaan aikaan! Ensi viikonloppuna meille tulee rakkaita yövieraita, jotka majoittuvat yläkertaan ja voivat sitten ihailla molempia kukintoja, jos pienemmän nuppu ehtii valmiiksi.

Kliiviat tiistaina 21.5.2013

 

Isompi kliivia on jo lähes täydessä kukassa

 

Pienemmän kliivian nuppu on vielä piilossa lehtien välissä

Kliivioiden kasvatuksesta en todellakaan voi antaa mitään ohjeita. Kuten tässä olen kertonut, minulla ne kukkivat silloin kun itse haluavat. Ehkä sen verran kokemus on valaissut, että kliivia suuttuu, jos se siirretään toiseen asuinpaikkaan.

Saintpauliat kukkivat pitkään, kun taas kliivian kukinta on ohi muutamassa viikossa. Vaikka kliivian kukka onkin hurjan kaunis, luulen, että en kuitenkaan olisi jaksanut niitä kasvattaa kahta vuosikymmentä, elleivät ne olisi muisto ihanasta työpaikasta Pohjois-Suomessa. Vaikka se oikea läksiäiskliivia vaihtuikin kukkakaupasta ostettuun!