Villejä saintpaulioita tapaamassa

Helsingissä on Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha ja puutarhan kasvihuoneista yksi on omistettu kokonaan saintpaulioille. Huoneen seinällä olevassa infotaulussa kerrotaan :

”Saintpauliat kasvavat luonnonvaraisina ainoastaan Tansaniassa ja Keniassa. Metsien hakkuut uhkaavat näitä luonnonlajeja, sillä lehvästön varjon puuttuessa ne kärsivät kuivuudesta. Nimikylttien punainen väri kertoo luonnonkantojen uhanalaisuudesta. Kasvitieteellisessä puutarhassa ovat tallessa lähes kaikki luonnonvaraiset saintpaulialajit, ja kokoelma onkin yksi maailman kattavimpia.”

Saintpauliahuoneessa lämpötila ja ilman kosteus on tehty sellaisiksi, että villit saintpauliat viihtyvät ja vuoristopuronäkymää on vierailijankin ihasteltava. 

Valitettavasti jokainen huoneessa oleva saintpaulia oli varustettu punaisella kyltillä. Se tarkoittaa, että ne kaikki ovat uhanalaisia luonnossa.  Kaikki villit lajit muistuttavat toisiaan, mutta eroa on lehtien muodoissa, koossa ja värissä.

Saintpaulia ionantha subsp. rupicola;  lehdet ovat pitkulaiset.  

Saintpaulia ionantha subsp. velutina var. brevipilosa; lehdet  ovat pyöreät  

Saintpaulia ionantha ”Red Lantern”; kukat ovat punaisia ja myös lehtien alapinnat ovat punaisia. 

Saman saintpaulialajin yksilöt voivat kasvaa hyvinkin erinäköisiksi kuten seuraavissa kuvissa on laita. Kummankin kukan nimikyltissä luki: Saintpaulia inonantha subsp. ionantha var. ionanatha

 Jopa asiantuntijoiden on joskus vaikea erottaa ovatko kaksi saintpauliakasvia samaa vai eri lajia. Vielä kymmenen vuotta sitten saintpaulioiden tutkijat olivat sitä mieltä, että villejä lajeja on noin kaksikymmentä, mutta tällä hetkellä tiedemiehet ovat päätyneet siihen, että lajeja on vain kymmenen. Tavallinen maallikko osaa lähinnä katsoa vain eroja lehtien koossa.
 

Neljä villiä saintpauliaa. Lehdet voivat olla isoja tai pieniä, kuten mittakaavana oleva rannerengas näyttää.

Saintpaulioiden pölytys ei ole mikään yksinkertainen juttu. Kasvitieteellisen puutarhan saintpauliahuoneen seinällä olevassa infotaulussa kerrotaan:

”Varjoisan vuoripuron varrella kosteassa sammalikossa kasvavat saintpaulioiden ruusukkeet tai suikertavat varret. Niiden sinivioletit kukat houkuttelevat pölyttäjiä. Siitepöly on tiukasti suljettuna heteisiin, mutta oikean pölyttäjän kanssa yhteistyö sujuu. Mehiläiset muuttavat siipiensä värähtelytaajuutta saapuessaan kukalle. Heteet reagoivat oikeaan taajuuteen ja vapauttavat siitepölyn.”

Onkohan tässä syy siihen, että tavallinen kotikasvattaja tuskin koskaan näkee saintpaulian siemenkotaa. Olisi mielenkiintoista tietää, miten saintpaulioiden jalostajat saavat kukat pölytettyä.  
 

Infotaulun kuva mehiläisestä villissä saintpaulian kukassa.

Allaolevassa kuvassa on kaksi saintpauliaa. Toinen on Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa kuvattu villi laji: Saintpaulia ionantha itäisestä Tansaniasta. Toinen on minulla oleva pieni sininen saintpaulia, jonka olen saanut äidiltäni 30 vuotta sitten. Olen kutsunut tätä rakkainta saintpauliaani nimellä ”Maailman kaunein kukka”, mutta sittemmin päätynyt siihen, että se on 1980-luvulla markkinoille tullut ensimmäinen minikokoiseksi jalostettu saintpaulialajike ”Pixie Blue”. Villin ja jalostetun kasvin sukulaisuus on ilmeinen.
 

Kumpi on villi Ionantha ja kumpi jalostettu Pixie?