Uusien pikkusanttujen kanssa kevään odotukseen

Dibleyn puutarha, josta olen ennenkin tilannut saintpaulioiden erikoislajikkeiden taimia, lähettää nettikaupan välityksella santtuja vain maaliskuusta lokakuuhun. Aivan lokakuun lopussa huomasin, että on viimeinen tilaisuus tänä vuonna tilata taimia ja niin kävin heidän nettiluettelonsa läpi ja tilasin kuusi pikkusanttua. Taimet tulivat marraskuun alussa hyvässä kunnossa. Ei vielä ollut pakkasta, joten taimet eivät paleltuneet matkalla eivätkä postilaatikossa.

5.11. paketti saapui postilaatikkoon ja kaikki taimet olivat hyväkuntoisia

 Mutta minulla ei ollut jäljellä yhtään saintpaulioille käyttämääni multaseosta (kukkamultaa + perliittiä + vermikuliittiä suhteessa 2:1:1) Ehdin vielä puutarhakauppaan ennen sen sulkemista ja sain sieltä kukkamultaa ja vermikuliittiä, mutta perliitti oli loppunut. Koska perliitin tarkoitus on tuoda multaan ilmavuutta, keksin, että laitan sen tilalle lekasoraa. Ostin pussin niin pienirakeista lekasoraa, kuin myytävänä oli (pikkusormenpään kokoisia rakeita) ja tein uuden multaseoksen, jossa on kukkamultaa + lekasoraa + vermikuliittiä suhteessa 3:1:1. Multa tuntui kovin kokkareiselta entiseen verrattuna, mutta on ihan mielenkiintoista nähdä, miten tämä multaseos toimii.

Uusi multaseos ja santuille valitsemani purkit.

Pikkusanttuille laitetaan multa mahdollisimman kevyesti eikä sitä painella lainkaan. Dibleyn taimet kasvavat pienissä kuitukangaspoteissa, jotka voi ohjeiden mukaan jättää juurien ympärille. Huomasin kuitenkin viime vuonna, että kaikkein hennoimmat santut eivät saaneet juuriaan kuitukankaan läpi ja niinpä leikkaan nykyisin istutuspotin kokonaan pois ennen ruukkuun laittamista.

Tässä uudet pikkusantut ryhmäkuvassa. Saanko esitellä: takana vihreissä purkeissa Ionantha pendula intermedia, sinisissä purkeissa Ionantha velutina, keltaisissa purkeissa Warm Sunshine ja Sky Bells

 Ensimmäisen kerran tilasin sellaisia saintpaulioita, jotka ovat alkuperäislajikkeita. Ionantha pendula intermedia ja Ionantaha velutina ovat kahden luonnossa kasvavan saintpaulian tieteelliset nimet, joten kasvien täytyy olla näitä jalostamattomia lajikkeita, tai ainakin jotain sinnepäin! Odotan suurella innolla millaisiksi ne kasvavat. Valitettavasti Dibleyn puutarhan neittisivuilta suljetaan saintpauliasivut talveksi, joten taimien tultua en enää päässyt tarkistamaan, millaiset kukat näihin tulee. Jos oikein muistan, niin silloin kun tilasin nämä, toisella oli kuvassa valkoiset kukat ja toisella siniset, mutta en ole ihan varma. Nämä ovat siis yllätyskukkia.

Afrikan orvokki Velutina

Afrikan orvokki Pendula

Warm Sunshine-lajikkeen pitäisi tehdä suuret kellertävän valkoiset kukat.

Sky Bells-lajikkeen kukkien pitäisi olla kellomaiset. Saa nähdä kuinka käy, tämä taimi näyttää vähän heiveröiseltä.

Tällä hetkellä kaikki saintpauliani ovat lepotilassa. On hauska odottaa kevättä ja varsinkin näiden uusien tuttavuuksien kasvua ja kukkia. Nyt on kulunut kymmenen päivää edellä olevien kuvien ottamisesta ja kaikki kasvavat edelleen oikein terhakkaasti. 
Lepäävät saintpauliat johdattavat kevääseen, mutta niin tekevät myös pihalle istuttamani kymmenet sipulit, joita ajattelen, kun töihin lähtiessä avaan oven marraskuun pimeyteen ja märkyyteen.Kukkien taimet ja sipulit saavat mielen iloiseen kevään odotukseen marraskuussakin.
Toki muutkin näkemämme asiat kuin kukkaset vaikuttavat mielialaan. Laitan tähän kaksi mielenkiintoista kuvaa teksteistä, jotka silmiini osuivat sattumalta samana päivänä viime viikolla.

Kadun reunaan pysäköidyn ison rekka-auton ajohytin ikkunassa oli tällainen tervehdys.  Hui! Toivottavasti tämä auto ei tule vastaan liikenteessä.

Koulumme eteisen seinälle oli ilmestynyt tällainen lappu. Käsin huolellisesti kirjoitettu teksti sisältää ihanan viestin ja sitä kannattaa miettiä!