Maailman kaunein kukka

Pieni sininen saintpaulia, kaunein kukka maailmassa

Suurin aarteeni on kuvassa oleva pieni sininen saintpaulia. Alkujaan sain äidiltäni kolme minisaintpauliaa: valkoisen, sinisen sekä kerrotun vaaleansinisen. Kerrotuista kukista en pidä, joten mieleeni ei ole edes jäänyt, miten se kerrottu vaaleansininen hävisi. Valkoista ja sinistä rakastin tosi paljon, paitsi siksi, että ne olivat muistona edesmenneestä äidistäni, myös niiden ihanan herkän kauneuden takia. Te lukijat tiedätte, kuinka surukseni kadotin valkoisen yksilön. Siispä tämä sininen pieni saintpaulia on minulle todella arvokas. Ja se on kaunis, oikea Miss Saintpaulia!

Viime vuoteen mennessä pieni sininen saintpauliani oli muuttunut vanhaksi ja ränsistyneeksi. Otin siitä kuusi pientä lehtiruusukealkua ja istutin niistä uudet taimet. Vahingosta viisastuneena en heittänyt vanhaa yksilöä pois, ennen kuin uudet pikkutaimet olivat terhakkaassa alussa:

Uusista aluista kasvaneet pikkutaimet

Kolme näistä pikkutaimista pidin itse ja kolme annoin keskimmäiselle tyttärelleni. Kaksi minulle jääneistä istutin keittiön ikkunalle roikkumaan amppeleihin. Emokasvi oli tässä samassa paikassa ja se viihtyi aivan superhyvin. Tämä ikkuna on etelän suuntaan ja aurinko paistaa isosta ikkunasta kesällä niin kuumasti, että me laitamme aina kesäksi niiniverhon ikkunan ulkopuolelle. Luonnonvärisen niiniverhon läpi valo siivilöityy kauniisti keittiöön ja verhosta myös näkee läpi toisin kuin tavallisista säleverhoista. Kun verho roikkuu ikkunan ulkopuolella, ei suuri ikkuna myöskään kuumene ja keittiö pysyy niin viileänä kuin hellesäällä on mahdollista.

Keittiön ikkunalla amppelissa olevat Miss Saintpauliat

Alun perin teimme tämän niiniverhokeksinnön ihan ihmisiä varten. Suuren eteläikkunan keittiössä oli yksinkertaisesti vain liian tukala olo. Laitoin neljä vuotta sitten rakkaimman saintpauliani tähän ikkunaan amppeliin ja se oli täysosuma. Tässä se viihtyi uskomattoman hyvin, kukki kukkimistaan ja kasvatti pitkät köynnöstävät oksat täynnä kukkia. Toivon, että nämä kaksi pikkutainta vielä tulevat emonsa veroisiksi.

Viime viikonloppuna vierailin keskimmäisen tyttäreni kotona, jossa jouduin surullisen katastrofin äärelle: Tyttärelleni antamat kolme pienen sinisen saintpaulian tainta olivat aivan kuolemaisillaan. Huolimatta siitä, että hän on huolehtinut niistä aivan ohjeiden mukaan: kastelu kerran viikossa lautaselle ja kuivahtaminen välillä.

Tyttäreni pienet siniset saintpauliat kuoleman kielissä. Lehdet ovat vaaleat ja lerppuvat, kukat epätoivoisen hailakat, muutamat lehdet ovat totaalikuolleet.

Nämä kukat ovat tyttäreni keittiössä itäikkunalla, josta aamulla paistaa kova ja säälimätön aurinko. Ikkunaverhot täytyy laittaa kiinni, jotta keittiössä voi ylipäänsä aamulla olla. Mutta verhot suojaavat vain ihmisiä, eivät kukkia: kukat jäävät ikkunalasin ja verhon väliin! Kukat ovat siis aivan kuin kasvihuoneessa täysin ilman suojaa. Ei ihme, että ne kärsivät. En keksinyt muuta ensiapua, kuin että annoin pikkuisille upotuskasteen, sillä luultavasti niiden hennot juuret eivät enää jaksa vetää vettä lautaselta asti. Sitten otin valkoista monistuspaperia ja liimasin teipillä siitä ikkunan alaosan peittävän suojaverhon. Tyttäreni ei itse ollut kotona ja oli vähän outoa tehdä tällaisia toimenpiteitä hänen kodissaan. Mutta hätä ei lue lakia.

Kun tyttäreni tuli kotiin, hän huomasi heti kukkatohtorin toimenpiteet. Mietittiin erilaisia vaihtoehtoja mihin nuo kukat voisi asettaa heidän asunnossaan, kun toisella puolella on raaka aamuaurinko ja toisella raaka ilta-aurinko. Saintpauliat tarvitsevat paljon valoa, mutta suora raaka auringonpaiste on niille myrkkyä. Suosittelin seuraavia pelastusohjeita:

1) ei yhtään sädettä suoraa auringonpaistetta, vaikkakin paljon valoa

2) kastelu kerran viikossa siten, että purkki laitetaan astiaan, jossa on vettä. Vesi ei saa kuitenkaan tulla purkin reunojen yli, eli siis mullan pintakerros ei kastu. Purkkia ei jätetä pitkäksi aikaa veteen, vain sen verran vain aikaa, että vesi ehtii nousta kasvin juuriin saakka ja sitten valutetaan heti ylimääräinen vesi hyvin pois.

Toivotaan, että kasvit vielä pelastuvat, mutta aika epätodennäköiseltä se vaikuttaa, niin kuoleman kielissä ne olivat.

Päivän kuva: pieni sininen saintpaulia 3.6.2013 oman keittiöni ikkunalla amppelissa.

Terveet tummanvihreät lehdet ja kauniit sinivioletit kukat eivät lerputa vaan pyrkivät aktiivisesti kohti valoa.