Kelloystävät

Jokin aika sitten löysin uuden blogin nimeltä Tiuku repii. Kyseessä on Olli Seppälän blogi, jossa hän kertoo kelloista, omistaan ja muiden. Seppälällä on siis yhteen asiaan keskittynyt blogi ja on hauska seurata, kuinka paljon kelloista tosiaan joku voi tietää ja kirjoittaa. 

Tuosta blogista sain idean itsekin kirjoittaa kelloystävistäni ja muutamista läheisteni kelloista.

Rakkaimman ja ihanimman kelloni ostin Unkarista Balaton järven rannalla olevasta pikkukaupungista vuonna 1989. Kälyni oli ostanut kauniin kellon aikaisemmin Budabestistä ja halusin saada itselleni samanlaisen. Kun pääsin käymään Unkarissa, etsin tuota kelloa kaikista Budabestin kelloliikkeistä ja pettymys oli suuri, kun sitä ei löytynyt. Sitten luovutin ja lähdin mukaan retkelle Balaton-järvelle ja ihme suuri: siellä eräässä kelloliikkeessä se kello minua odotti! Kello maksoi silloin Suomen rahassa 50 markkaa (eli siis noin 10 euroa), joka oli käsittämättömän vähän niin ihanasta kellosta kuin tämä:

 Kello on Chaika-merkkinen ja se on valmistettu Neuvostoliitossa. Kello on nupista vedettävä joten siinä oli sellainen ihana ominaisuus, että lomilla se pysähtyi! Täysin tarkka se ei ollut, mutta kun siihen tottui, ei se häirinnyt. Parasta siinä oli sen äärettömän kaunis muotoilu.
Kello oli minulla käytössä pari vuosikymmentä. Kaksi kertaa käytin sen kellonkorjaajalla, mutta kolmannella kerralla korjaaja ei enää suostunut työhön. Ja olihan kellon lasikin jo murtunut. Surun päivä oli se, kun jouduin laittamaan Chaikan laatikkoon.

 Chaika oli siis vedettävä kello. Kerroin silloin tällöin oppilailleni, että kelloni on uusi keksintö, ekologinen kello, joka ei tarvitse paristoa, vaan sen voi vetää tuollaisesta kätevästä pikku nupista. Alkuvuosina oppilaat hymähtelivät hassulle jutulle. Viimeisinä vuosina kaikki eivät enää hymähdelleet vaan luulivat tosiaan, että juttu on tosi!

Kun Chaikasta oli pakko luopua, aloin etsiä uutta kelloa, mutta mitään vähänkään yhtä hurmaavaa en löytänyt moneen vuoteen. Pitkän aikaa käytin lastenkelloja, koska ne olivat halpoja ja toimittivat ajan näyttämisen funktion.

Pari vuotta sitten olimme Saksassa ja kävimme Karlstad-tavaratalossa. Kun Suomessa tavaratalon ala-aulassa on aina parfyymi-osasto, niin Saksassa oli vastaavalla paikalla heti ulko-ovelta tullessa kello-osasto.

Olimme etsimässä kelloa lahjaksi tyttäremme tohtorinväitöslahjaksi ja hän löysikin sieltä mieleisensä kauniin kellon. Minä katselin myös ympärilleni ja yhtäkkiä huomasin, että uusi kelloni odotti minua vitriinissä. Uusi kelloni on Bering-merkkinen ja aivan erilainen kuin Chaika. Kellon tausta on musta ja numeroita siinä ei ole. Mutta tiesin kuitenkin heti, että se on uusi kelloystäväni:

Pidän tästä kellosta todella paljon. Ikävä kyllä, se on vanhaa epäekologista mallia, eli vetonuppia siinä ei ole, eikä se ymmärrä pysähtyä lomien aikana. Mutta ajan näyttäjänä se voittaa Chaikan, ei edistä eikä jätätä lainkaan.
Tyttäreni halusi alla olevan kellon tohtorilahjakseen ja se ostettiin tuosta samasta Karlstad-tavaratalosta. Tyttäreni kädessä kello on kuin koru.

Vuonna 1980 mieheni isä sai 50-vuotislahjakseen kellon siltä firmalta, jossa hän oli silloin töissä. Tuo kello on nyt miehelläni, mutta kello ei ole käytössä, koska se ei toimi kellosepällä käynnistä huolimatta:

Appeni lahjaksi saama kello on Leijona-merkkinen. Edelleenkin firmat saattavat lahjoittaa työntekijöilleen kelloja. Eräs firma lahjoitti kaikille työntekijöilleen kellon, kun firma vietti merkkipäiväänsä. Firmassa silloin työskennelleen nuoren miehen kädessä on nyt tällainen kello:

Ylläolevien kellojen tarinat eroavat siten, että mieheni isälle kellon vuonna 1980 lahjoittanut firma toimii edelleen, mutta nuorelle ystävällemme kellon lahjoittanut firma aloitti yt-neuvottelut vain puoli vuotta merkkipäivänsä jälkeen. Mahtoivatko nuo Maurice Lacroix-kellot olla liikaa firman taloudelle, olisivat vaan ostaneet Leijonat!

Tiuku-repii blogissa kerrotaan vain rannekelloista. Mutta minä haluan esitellä vielä yhden kellon, joka on seinäkello.

Tämä kaunis seinäkello on mieheni isoäidin perintöä. Se on olohuoneemme seinällä. Kellon heilurissa ovat kirjaimet RA

Mieheni isoäidin nimikirjanimet olivat RA ja luulimme tietysti, että kello on nimikoitu hänen mukaansa. Kerran eräässä kelloliikkeessä huomasin, että lähes kaikissa seinäkelloissa oli heilurissa kirjaimet RA. Kysyin niiden merkitystä. Kirjaimet kertovat kellon korjaajalle mihin suuntaan jotain ruuvia on väännettävä. Ei siis ole kyse isoäidin nimikirjaimista! 
Kello on kaunis ja minua kiehtoo erikoisesti sen lasista heijastuva näkymä! Nyt siitä heijastuu meidän kotimme, mutta mitä kaikkea siitä on aikojen kuluessa mahtanut heijastua!

Ruusuposket ja ruusuttomat posket

Koko elokuun ajan olen ihastellut Rosy Cheeks-lajiketta, joka yli vuoden odottelun jälkeen alkoi vihdoinkin kukkia.

Sain kaksi Rosy Cheeks tainta Ruotsista Gunillalta toukokuussa 2014. Taimet olivat silloin niin pieniä, etten paljon uskaltanut toivoa niiden pysyvän hengissä. 

Rosy Cheeks toukokuussa 2014

Mutta niin vain taimet pysyivät hengissä koko talven ja vahvistuivat hitaasti. Toisen taimen lehdet olivat hieman tummemmat kuin toisen, mutta molemmat kasvoivat kauniina ruusukkeisena viherkasvina pikkuhiljaa isommaksi.
Tummempilehtisen ruusukkeen keskelle nousi elokuun alussa kukkavana ja siihen avautui vähitellen useampia pieniä suloisia ruusuja.

Elokuun lopulla toiseenkin yksilöön nousi kukkavana ja viime viikolla sen kukkaset aukenivat. Mutta ne eivät ole ollenkaan samanvärisiä loistavan pinkkejä kuin ensimmäisellä. Kukat ovat melkein valkoisia, hieman punertavaa sävyä on kukan keskellä.

Jalostetuilla saintpaulioilla on sellainen taipumus, että ne pyrkivät palaamaan alkumuotoonsa. Siis vaikka kasvia lisätään lehdestä ja lehdestä kasvavien uusien taimien pitäisi olla samanlaisia kuin emokasvi, niin näin ei aina ole. Uusi taimi voi ollakin sellainen kuin jalostetun lajikkeen lähtölajikkeet olivat. Tätä ilmiötä paavalinkukkien harrastajat sanovat "sporttaamiseksi". Siis tuo vaaleampi kasvi on sportannut. Ehkä tämän olisi voinut aavistaa jo siitä, että sen lehdet ovat paljon vaaleammat kuin pinkkejä kukkia tekevällä. 

Kyllä tuo sporttaajakin olisi kaunis, jos sillä vain olisi ehjät kukat. Mutta valitettavasti osa kukista on jotenkin krämppäsiä, jotenkin viallisia, eivät säännöllisiä.
Mutta oikeaa Ruusuposkea ei voi ihastella liikaa! Alla olevassa kuvassa Rosy Cheeks on kuvattu lahjaksi saamani oikeiden ruusujen kanssa. Ihania molemmat!

Inventaario 2015

16.8.2015 talossamme asustavat seuraavat santtuystävät:

Keittiöön laitan aina runsaimmassa kukinnassa olevat santut, koska niitä tulee katsottua useimmin. Voi tietysti olla, että asia menee toisinpäin. Ehkäpä keittiöön laitetut kukkivat parhaiten, koska olosuhteet siellä ovat parhaat. Varsinkin amppeleissa tavallisesti kasvavat Pixie Blue-santut kukkivat yleensä ihan hurjana. Kun taas tuli aika uudistaa Pixie Blue, teinkin vähän muutoksia ja laitoin kolme amppelia, joissa ovat:

Skärt Litet Moln

Pixie Blue uudistettuna. Ensimmäiset nuput ovat juuri aukeamassa.

Rob's Vanilla Trail

Keittön pöydällä ovat seuraavat:

Toinen Rob's Vanilla Trail

Booman lopetti äskettäin runsaan kukintansa, mutta eipäs lopettanutkaan, nuppuja tulossa!

Neljän Pixie Pinkin ryhmä

Olohuoneessa on juuri Turun Onnimannista ostettu uusi ihana kukkapöytä. Laitoin siihen ylähyllylle kaikki minisanttuni ja alahyllylle kasvatuksessa olevat lehtipistokkaat.

Ylähyllyllä on Little Pearl, Rosy Cheeck (2 kpl), Rob's Galliwinku, Lilla Blåklockan (2 kpl), Milky Way (3 kpl), Rob's Love Byte, Tumbelina, minikokoinen valkoinen ruusukkeena kasvava nimetön (2 kpl). Alahyllyllä on juurtumassa lehtipistokkaita esim. Pixie Blue ja Taita.

Yksi lehtipistokkaista on hauskasti reunasta piparkakkukuvioinen "Kaustinen"

Tämä taimi on yllätystaimi! Sen piti olla "Kaustinen" mutta kun lehdet kasvoivat kävi ilmi, että niissä ei ole piparkakkukuvioita. Odotan jännityksellä, mitä tästä tulee.

Yksi lehti on jättiläislehti. Minulla ei ole koskaan ollut santtua, jolla olisi näin isot lehdet. Saa nähdä kuinka isot kukat tälle "Pietarilaiselle" joskus tulee!

Vaaleansininen kerrottukukkainen standardi kukki aika lyhyen aikaa nyt toisena kesänään.

Pidän valtavasti tästä saintpaulioiden perusväristä! Mutta tämä lehdestä viime kesänä uudistamani perussanttu kukkii aika huonosti verrattuna viimekesäiseen emoonsa. Mutta väri on hyvä!

Yläkerrassa työhuoneessani pidän saintpaulian villejä lajikkeita. Niiden kukat ovat aika pieniä ja niissä on aina paljon kuihtuneita kukkia, joskin myös aina paljon nuppuja, joten ne ovat melkein aina vähän rähjäisen näköisiä. Mutta mielenkiintoisia seurata.

Saintpaulian luonnossa kasvavia villilajikkeita: S. Ionantha velutina, S. Ionantha white (2 kpl), S. ionantha pendula intermedia (2kpl). Ja taitaa oikella olla yksi Booman jostain syytä myös. 

Kuningattaret eli standardikokoiset valkoiset pidän työhuoneeni ikkunalla työpöytäni edessä, jossa ne ilahduttavat aina. Nämä ovat kaikki saman emon poikasia, mutta eivät ole vielä kertaaakaan kukkineet kaikki neljä yhtä aikaa. Vähän aikaa sitten kukki sinisen ruukun asukki, nyt kukkia on punaisessa ruukussa ja keltaisessa on nuppuja. 

Vuosi sitten heinäkuussa 2014 pitämästäni inventaariolistasta ovat vuoden aikana hävinneet kokonaan seuraavat:
Beatrice Trail
Mac's Black Jack
Fun Trail (eli "Kompis")
Chantaspring
Falling Snow
Brazos Belle
Tuossa listassa kolme viimeksi mainittua ovat minilajikkeita, joita on vaikea saada kasvamaan. Vaikka näikin äskettäin instagramissa uskomattoman kauniin Brazos Bellen (sen kukat ovat pieniä vaaleanpunaisia kelloja, kuin vanamon kukkia), en aio yrittää sitä uudelleen, taitoni eivät riitä. Kaksi ensinmainittua kasvoivat huonosti alusta alkaen ja olin ihan helpottunut kun sain heittää ne lopulta pois. Mutta Kompista olen jäänyt kaipaamaan. Se kukki ja kukki ja kukki. Alussa en pitänyt sen pilkullisista kukista, mutta sitten se voitti sydämeni uskomattomalla kukkarunsaudellaan. Ja sen tehtyään kuihtui pois.

Saintpaulian taimia Amerikasta!

Olen vihdoinkin rohkaistunut kokeilemaan taimien tilaamista rapakon takaa. Eikä se niin hankalaa ollutkaan kuin aikaisemmin luulin! 

Violet Barn on Ralph Robinsonin puutarha ja tuo omistaja on juuri se "Rob", jonka nimissä on monta rekisteröityä jalostettua lajiketta, jotka ovat paitsi kauniita myös hyvin kasvavia ja kestäviä. Rob's Vanilla Trail on yksi hieno esimerkki! Vanillan takia halusin kokeilla juuri tätä puutarhaa.

Violet Barn-puutarhan nettikauppa   on täynnä toinen toistaan ihanampia mahdollisuuksia. Mutta siellä on myös selkeät ja asialliset selostukset, kuinka ulkomaille toimittaminen tapahtuu. (Katso sivun alalaidassa kohtaa "International") Ulkomaille lähetettävän paketin päälle tulee aina kasvinterveystodistus, joka vaaditaan, kun eläviä kasveja tuodaan EU:n ulkopuolelta. Kasvinterveystarkastaja käy puutarhalla kerran kuussa ja ulkomaiset lähetykset lähetetään aina hänen käyntiään seuraavana maanantaina.

Pakollisen kasvinterveystodistuksen takia kasvien lähetyskustannukset tulevat melko korkeiksi, vaikka kasvit sinänsä ovat kohtuuhintaisia. Minä tilasin neljä tainta, jotka maksoivat 4 x 6 dollaria eli 24 dollaria ja lähetyskustannukset todistuksen kanssa olivat 78 dollaria.  Yhteensä tilaukseni siis maksoi 102 dollaria, joka tämänhetkisen kurssin mukaan oli noin 95 euroa.

Tiesin etukäteen, minä päivänä lähetys lähtee puutarhalta, koska se ilmoitettiin nettisivulla. Mutta lisäksi sain sieltä sähköpostin, jossa kerrotiin, että nyt on lähetetty, sekä annettiin lähetyksen seurantanumero (tracking number).

Suomen postin sivulla seurasin sitten, milloin paketti saapuu maahan. Paketti oli lähetetty maanantaina ja perjantaiaamuna paketti näkyi postin seurantasivulla, sillä se oli saapunut Vantaan tulliin.

Riensin heti oman paikkakuntani tulliin tekemään tulliselvitystä. Tulliselvityksen voi tehdä lähimmässä tullin toimipisteessä tai netissä.  Koska paikkakunnallani on tulli, oli mukavampi asioida ihmisten kanssa. Selvitykseen otin mukaan tulosteet tilausvahvistuksesta, tililtä menneestä hinnasta sekä postin sivulta tulostamastani tiedosta, että paketti on Vantaalla. 

Minun ei tarvinnut maksaa tullia eikä arvonlisäveroa, koska tavara oli alle 22 euron arvoinen ja tavara kuluineen oli alle 150 euroa. Mutta vaikka maksuraja olisi ylittynyt, niin eivät tulli ja arvonlisävero nyt kuitenkaan mitään ihan hirveitä ole.

Heti kun tieto sähköisesti siirtyi Vantaalle, että tulliselvitys on tehty, paketti vapautui lähetettäväksi ja maanantai-aamuna tasan kello 9 ovikelloni soi ja postin työntekijä ojensi minulle paketin! 

Paketti oli lähetnyt matkaan JFK-lentokentän kautta

Paketin päällä on asiallisesti nähtävissä kasvinterveystodistus

Kasvipotit on ympäröity muovilla, niin että multa ei valu vaikka paketti olisi ylösalaisin
Kasvipaketit on ympäröity pehmeällä vaalenapunaisella vällyllä ja sen ympärillä on lämpöä eristävä kääre

Paketista vapautetut taimet hyväkuntoisina keittöni pöydällä. Tasan 7 vuorokautta siitä, kun ne oli paketoitu Amerikassa!

Annoin kasvien levätä omissa astioissaan vuorokauden ja tänään siirsin ne kauniimpiin purkkeihin.

Taimet, jotka tilasin ovat: 2 kpl Saintpaulia ionantha white (siis villin saintpaulian valkoinen muoto) 1 kpl N Thumbelina (venäläinen semimini, kuvassa punaisessa purkissa) ja 1 kpl Rob's Love Bite (hyvin punainen minilajike. Valitsin tämän, koska nettisivulla sanottiin, että se on puutarhan myydyin lajike)

Taimet ovat ällistyttävän hyväkuntoisia siihen nähden kuinka kaukaa ne ovat tulleet ja kun ne vielä ovat viettäneet koko viikon kuljetuslaatikossa. Toimitus oli niin ammattimaisesti ja huolella tehty, että kokemus oli todella hyvä. Varmasti tilaan Robilta joskus vielä jotain muutakin. Vaikka pakollinen kasvinterveystodistus nostaa hintaa, se on kuitenkin ihan hyvä juttu! Terveistä taimista iloitsee!

Keltainen saintpaulia, sininen ruusu ja musta tulppaani

Onko olemassa keltaisia saintpaulioita? Kun asiaa tutkii internetin ihmemaassa ja laittaa googeleen hakusanaksi "keltainen saintpaulia" englanninkielellä, saa näyttöruudulle vaikka kuinka monta keltaista saintpauliaa:

Kun ensimmäisen kerran tilasin Dibleyn puutarhasta saintpaulioita, kiinnostuin heti lajikkeesta, joka kuvauksen mukaan on keltainen ja joka kuvassa tosiaan OLI keltainen. Mutta kuinka kävi:

Ehkä muistatte tuon onnettoman Sateenkaaren Limevalon, josta kerroin blogini alkutaipaleella. Kuvassa näkyy puutarhalta tullut nimilappu, jossa on erikoisia keltaisia pallomaisia kukkia, mutta todellisen kasvun tulos oli aika tavalla erilainen.

Olen jopa lukenut  "Los Angeles Times" nettilehden artikkelin vuodelta 1990, jossa kerrotaan nimeltä mainiten puutarhuri, joka on saanut syntymään keltaisen saintpaulian.  Läpimurron hän teki 1981 ja artikkelin mukaan keltainen saintpaulia on tarkoitus esitellä AVSA:n konferenssissa Ohiossa 1992. Ehkä se on siellä esitelty, ehkä ei, en osaa sanoa. Keltaisista saintpaulioista on kuvia, mutta koskaan en ole sellaista elävänä nähnyt.

Sinisiä ruusuja olen nähnyt kukkakaupassa. 

Mustaa tulpaania en ole nähnyt, mutta toki olen lukenut Aleksandre Dumasin kirjan "Musta Tulppaani", jossa esiintyy äärettömän arvokas mustan tulppaanin sipuli. Kirjassa eletään 1600-luvun loppupuolta.

Vaikka olen lukenut kokonaisen kirjan mustasta tulppaanista ja omin silmin nähnyt kukkakaupassa sinisen ruusun, on kuitenkin helppo sanoa, että mustaa tulppaania tai sinistä ruusua ei ole olemassa. Miksi sitten on vaikeampi ottaa kantaa keltaisen saintpaulian olemassaoloon? 

Keltainen niittyleinikki on yksi suosikkikukistani, se on herkkä, kaunis ja täydellisen keltainen. Kerran ajaessamme kotiin kesäiltana, osuimme tielle, jonka varrella oli kokonaan niittyleinikkien täyttämä kesantopelto. Pysähdyimme heti kuvaamaan sitä ihanuutta ja onneksi teimme se heti silloin, sillä myöhemmin sitä tietä ajaessamme emme koskaan enää ole nähneet peltoa samanalaisena.

Keltainen on yleisin kukkien väri, sillä pölyttäjät erottavat keltaisen värin helpoiten. 

Kannusruoho

Niittynätkelmä

Terttualpi

Keltano

Keltainen perhonen keltaisissa kukissa

Voikukka

 Keltainen väri on ihana tulppaaneissa. Keltaiset tulppaanit tuovat kevätauringon kotiin pääsiäisen aikohin. 

Kun punainen köynnösruusu aukaisee hehkuvat kukkansa seinustalla, ei tulisi mieleenkään toivoa kukille mitään muuta väriä.

Eiköhän saintpauliakin ole kaunein juuri sen värisenä kuin se luonnostaan on: violetin eri sävyissä: violetista siniseen päin aina vaalean siniseen asti ja violetista punaiseen päin aina vaalean punaiseen asti. Ja valkoinen saintpaulia on  kaikkien saintpaulioiden kuningatar!