Punaista väriä

Karkkikselta saamani värihaasteen toisessa osassa tutkailen nyt punaisia kukkia. Omassa pihassani kasvavat seuraavat punaiset kukat:

Alppiruusu, hansaruusu, puna-apila ja vuorenkilpi

Oikein loistavanpunaista kukkaa pihallani ei kasva. Punainen kukka on näyttävä ja siksi monet pihakukat ovat juuri punaisia:

Pelargonioita ja muita punaisia kukkia Turun kasviteteellisessä puutarhassa

Punainen saintpaulia on tavallisesti joko vaaleanpunainen tai sinertävän punainen. Minulla on nyt kukassa neljä pientä vaaleanpunaista kaunotarta. Kaikki ne ovat herkkiä ja suloisia:

Pixie Pink

Rob's Vanilla Trail

Skärt Litet Moln

Skärt Litet Moln lähikuva

Optimara Little Pearl

Optimara Little Pearl lähikuva

Oikein kirkkaanpunaista saintpauliaa en ole vielä nähnyt. Kun tapani mukaan rutiinisti katsastan marketin kukkaosaston saintpauliatarjonnan ohimennessäni, etsin aina mahdollisimman punaista kukkaa. Kerran osuikin kohdalle hyvin punainen yksilö, jonka otin mukaani. Annoin kukalle itse nimen "Tumma Kaunotar" ja selvitin mistä se on kotoisin. Silloin opin paljon saintpaulioiden kasvatuksesta ja kaupallista tuotannosta. Siitä kerroin täällä.

Tumman punainen saintapaulia ulkona luonnonvalossa

Lähikuva, jossa kukka on niin punainen kuin mahdollista

Karkkis kertoi Turun suosikkiputiikestaan blogissaan muutama viikko sitten. Päätimme ystäväni kanssa tehdä matkan Turkuun ja kulkea tarkalleen Karkkiksen jalanjälkiä. Niinpä meillä oli listassa seuraavat osoitteet:
- Butik Lilian Yliopistonkatu 11a
- Le Petits Tresors Brahenkatu 5
- Olga-neiti Yliopistonkatu 15 g sisäpiha
- Pieni Kirjapuoti Yliopistonkatu 28

Lapsenlapsi sai suloisen palapelin Le Petits Tresorisista

Kaikki nämä puodit olivat kivoja paikkoja aivan kuten Karkkis suositteli. Kun vaeltelimme näin osoitteesta toiseen ilman kiirettä, osui reitillemme vielä muita ihania putiikkeja:
- Kaisla Brahenkatu 7 . Kaislassa on useiden suomalaisten laatutekijöiden vaatteita. Ystäväni ihastui Kainon vihreään mekkoon ja se sopikin hänelle tosi hyvin. 

Kaisla Brahenkatu 7

 - Nanson tehtaanmyymälä Yliopistonkatu 14. Nansossa nyt aina kannattaa käydä katsomassa uutuuksia ja klassioita.

Nanso Group Outlet Yliopistonkatu 14

 - Sievi Shop Yliopistonkatu 24. Sievin jalkineet tulevat vuosi vuodelta paremman näköisiksi. Mukavia ja reiluja ne ovat aina olleet. Sopivat nimenomaan suomalaiseen jalkaan. Mutta nyt ei ostettu kenkiä. Ikkunassa herättivät huomiomme ihanat nahkalaukut. Myymälässä kuulimme, että Sievi on aloittanut myös laukkutuotannon. Utua-laukut suunnitellaan Suomessa ja tehdään Kreikassa mahdollisimman ekologisesti. Minä tarvitsin mustaa laukkua ja löysin juuri minulle sopivan, mutta monta ihanaa värikästä nahkalaukkua jäi kauppaan.

Sievi Shop Yliopistonkatu 24

Sievi Shopista ostettu uusi musta laukkuni, merkkiä UTUA. Toikan lintu pääsi kuvaan mittakaavaksi.

Ja kun vaelsimme Karkkisreittiä Turun keskustan halki, tuli meille toki nälkäkin. Hansan yäkerroksen Pizzariumissa on edelleen Turun ellei koko Suomen parhaat pizzat, taso ei ole laskenut! Ja jälkiruoaksi söimme kuppikakkuja torin varrella juuri avatussa uudessa kahvilassa nimeltä Pink Vanilla Desserts. Vanilla on siis paitsi nimi vaaleanpunaiselle ihanalle saintpaulialle, myös vaaleanpunaisten muffiniunelmien myymälä.

Pink Vanilla Desserts Kauppiaskatu 9 A

Pink Vanillan valikoimaa! Aah!

Onko olemassa sinisiä kukkia?

Sain toukokuussa Karkkikselta haasteen kirjoittaa väreistä ja ilolla tartuin haasteseen. Ja päätikin haastaa itseni heti oikein kunnolla ja ryhtyä tutkimaan kukkien sinistä väriä. Tutkimukseni päätyi otsikossa olevaan kysymykseen: Onko olemassa sinisiä kukkia?

Kuvassa on Lilla Blåklockan. Vasen kuva on otettu hyvätasoisella Sony-merkkisellä kameralla, oikeanpuoleinen vanhalla Lumia-kännykällä. Oikeanpuoleinen kuva on lähempänä totuutta, Lilla Blåklockan on nimestään huolimatta oikeastaan violetti.

Kollegani, joka on harrastanut valokuvaamista vuosikausia, kertoi minulle, että hyvätasoisetkaan kamerat eivät näe sinivuokon sinistä samalla lailla kuin ihmissilmä. Ja luontovalokuvaajat tietävät, että luonnollisen sinivuokon kuvan voi saada aikaiseksi vain jälkikäsittelemällä kuvaa. Kännykkäkamera ilmeisesti käsittelee kuvaa jo etukäteen.

Sinisusanna

Soilikki

Kun itse törmäsin tähän sinisen värin kuvaamisen ongelmaan, en enää sen jälkeen ole luottanut sinisten kukkien kuviin. Mietin aina, onko kuva suoraan käsittelemättä kamerasta, eli väärän värinen vai onko se käsitelty oikean väriseksi. 
Laitan tähän kymmenen ottamaani kuvaa sinisistä kukista. Blogin lukijan tehtäväksi jää itse miettiä, onko kuvassa oleva kukka samanvärinen kuin luonnossa vai ei!

Sinivuokko

Scilla eli idän sinililja

Harakankello

Punakoiso

Keto-orvokki

Kurjenkello

Silmäruoho

Suo-orvokki

Standard saintpaulia

Standard saintpaulia

 Monet saintpauliat ovat sinisiä tai sinivioletteja. Siksi käytän kuvaamisessa hyvin paljon kännykän kameraa, enkä minulla olevaa taskukameraa, enkä järjestelmäkameraa. Mutta usein kännykän kuvassa kukka on jotenkin "tahmainen", kun taas oikealla kameralla kuva on ilmava ja kevyt. Tässä siitä esimerkki:

Pixie Bluen terälehdet näyttävät raskailta ja paksuilta.

Sama kukka, Pixie Blue näyttää kevyetä ja ilmavalta

Joskus harmittaa, kun jälkikäteen ei muista, minkä värinen kukka oikeastaan oli, eikä tietenkään kuvattaessa tullut mitään muistiinpanoja tehtyä. Seuraavat kuvat on otettu Helsingin yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, molemmat samalla kameralla. Mutta oliko toinen villi saintpaulia oikeasti vaaleansininen ja toinen violetti, sitä en muista!

Sinisen värin sävy riippuu myös valosta ja varjoista. Aamulla ja illalla sama kukka voi olla aivan eri sävyinen. Olen kuvannut pihassamme kasvavia lemmikkejä kaikkina vuorokauden aikoina, sateella ja paisteella, mutta en vielä osaa sanoa, minkä sinisen sävyisiä ne "oikeasti" ovat. Kaikissa sävyissä lemmikin sininen on yksi maailman kauneimmista väreistä!

Pixie Pinkin uusi elämä

Olen kertonut aiemmin (jo syyskuussa 2013), kuinka iloitsin Pixie Pinkistä. Sain kaksi Pixie Pinkin tainta korvauksena Dibleyn puutarhasta toisen tuhoutuneen lajin tilalle. Kun pienet pinkit kukat aukenivat ja ne olivat melkein valkoisia, luulin jo löytäneeni kadonneen pienen valkoisen saintpauliani. Sittemmin kävi niin, että kumpikin näistä Pixie Pinkeistä tuhoutui. Siitä kerroin lokakuussa 2014, jolloin jouduin heittämään monta muutakin toiveikkaasti kasvattamaani santtua roskikseen.

Kun heitin Pixie Pinkit pois, otin silloin neljä hyväkuntoisinta lehteä ja laitoin ne multaan kasvamaan muiden taimikasvattien kanssa. Paljon en niistä lehdistä odottanut, laitoinpa vain, kun varsinaisesti tarkoitus oli kasvattaa muita lajeja ja siihen nyt sattui pieni tila neljälle lehdelle jäämään.

Nyt toukokuussa 2015 minulla on neljä ihanaa suloista Pixie Pinkkiä. Ne kasvavat neljässä punaisessa purkissa, joita pidän kaikkia samalla pyöreällä lautasella. Kun yksi kasvi on kovin hentoinen, niin neljä kasvia yhdessä muodostaa kauniin ja runsaan ryppään:

Kadonnut pieni valkoinen saintpaulia tämä ei siis ole, mutta omana itsenään, uuden elämän alkaneena vaaleanpunaisena pikku hurmaajana se on vienyt sydämeni. Minä kertakaikkiaan rakastan tätä kukkaa! Ja kyllä sitä on rakastanut moni muukin! Pixie Pink sai AVSA Honor Roll-arvon jo vuonna 1983, jolloin se oli valittu vuoden suosikki-saintpauliaksi Amerikassa jo viisi kertaa siihen mennessä!

Yritin saada Pixie Pinkistä niin kauniit kuvat kuin mahdollista. Kokeilin siksi erivärisiä taustojakin. Mikä tausta sinun mielestäsi saa kukat näyttämään kaikkein kauneimmilta? Allaolevia kuvia ei ole käsitelty mitenkään, paitsi vaihtamalla taustapahvin väriä kuvaa otettaessa:

Jos nämäkin Pixie Pinkit sitten jostain syystä kuolevat, tiedän, että lehdistä niitä sitten uusia saa, vaikka vähintään puoli vuotta kestää ennenkuin lehden viereen tulee uusi taimi ja taimi kasvaa ja alkaa kukkia. Toivon kuitenkin, että nämä yksilöt viihtyisivät minulla kauemmin kuin emokasvinsa.

Berliinin saintpaulioita tapaamassa

Miehelläni ja minulla oli vapun tienoissa 40-vuotishääpäivä ja juhlistimme sitä matkustamalla Berliiniin. Juhlan vietto alkoi jo kotimaassa, sillä kävimme ensin Helsingissä katsomassa niitä paikkoja, joissa yhteinen taipaleemme alkoi.
Kihloihin menimme Helsingin edustalla olevassa Tervasaaressa ja nämä näkymät tuntuivat vieläkin aivan tutuilta, vaikka itse Tervasaari oli paljon muuttunut. 

Tervasaaresta ajoimme Vuosaareen meren rannalle. Siellä kävelimme 40 vuotta sitten käsi kädessä rannalla, joka oli vielä aivan entisensä. Muistan hyvin tuon vedestä pilkistävän ison tasaisen kiven!

Helsingistä lensimme Berliiniin ja ajoimme taksilla hotelliin. Sitten heti liikkeelle. Aleksanderplatz oli ensimmäinen kohteemme ja ensimmäinen näky raitiovaunusta ulos astuessa oli tämän korkean talon katolta putoavat Benji-hyppääjät. Hui!

Aleksanderplatz oli täpösen täynnä keväisestä lauantaipäivästä nauttivia ihmisiä. Varmaan suurin osa oli turisteja kuten mekin. Seuraava kohde oli KaDeWe eli  suuri tavaratalo. Kiertelimme ja ihmettelimme erikoisesti sen ruokaosastoa, joka oli kuin Stockmannin herkku, mutta sata kertaa isompi. Makkaroita oli satoja, tuoreita kaloja altaassa kymmeniä, sienisäilykkeitä satoja, suklaalaatuja tuhansia, riisiä kaikissa väreissä:

Mieluiten ulkomaiden tavarataloissa kierrän posliini- ja keittiötavaraosastoilla. Niin nytkin. Löytyi miehelleni sopiva teekannu, hän kun juo teetä niin mielellään, että kannu tyhjenee aina kesken. Tämän kannun kanssa ei olisi sitä ongelmaa:

Berliinissä näkyy monessa paikassa Berliinin jako. Muurin paikalla on muistomerkkejä tai vähintään tiellä näkyy linja siinä kohtaa, missä muuri on ollut. Muurin muistomuseo kertoi järkyttävää historiaansa. Liikennemerkeistä näki, kummalla puolella entistä jakolinjaa nyt oltiin, sillä entisen Itä-Berliinin hauskat ukonkuvat ovat saaneet jäädä vihreisiin ja punaisiin jalankulkuvaloihin.

Berliini muodostuu kaupunginosista, joilla on omat keskustansa ja puistonsa, joissa tavalliset asukkaat käyvät ulkoilemassa lasten kanssa tai urheillen. Hotellimme lähellä oli yksi tällainen asukkaiden oma puisto, jossa kai ainoina varsinaisisna turisteina istuimme penkillä ja ihailimme kukkivaa sireeniä.

Mielenkiintoinen kohde oli Flomarket eli kirpputori muurimuseon lähellä. Siellä oli paljon käsityöläisiä, jotka möivät omia ihania tuotteitaan. Yksi esimerkiksi möi lamppuja, jotka hän oli tehnyt samalla tekniikalla, kuin minä yritin tehdä valopalloja täällä. Minä siis yritin, mutta näiden tekijä oli jo taidekäsityöläinen!

Söimme joka päivä eri ravintolassa, ja ruoka oli hyvää joka kerta. Mahtavin ruokailunautinto oli Pasternak nimisessä ravintolassa syöty sunnuntaibrunssi. Se oli hyvä! Kaikki oli katettu kauniisti ja kaikki oli hyvää ja tuoretta.

Näimme toki Berliinin maamerkin, korkean TV-tornin ja Brandenburgin portilla otettiin asiaan kuuluvat pakolliset poseerauskuvat. Mutta hienointa tällä matkalla oli vierailu valtiopäivätalossa. Vierailua varten liput täytyy varata hyvissä ajoin etukäteen, muuten sisään ei pääse. Passi täytyy ottaa mukaan ja turvatarkastukset ovat tarkkoja. Sisään mennään varattuna kellonaikana ja ensin on tunnin mittainen mielenkiintoinen esitelmä valtiopäivien toiminnasta ja se kuunnellaan salin lehterillä istuen. 

Esityksen jälkeen pääsimme talon lasikupoliin. Se oli elämys! Aivan kuin olisi ollut sisällä suuressa lasista tehdyssä taideteoksessa, muuten en osaa tunnelmaa selittää, se täytyy itse kokea. Suosittelen!

 Suurkaupungissa on aina hauska löytää myös jotain pientä ja ihanaa. Me löysimme ihastuttavan pikku kaupan nimeltä Zweite Liebe (Toinen Rakkaus). Nimensä kauppa on saanut siitä, että siellä myydään monelaista ihanaa, joka on tehty kierrätysmateriaalista. Ostimme kaikki tuliaiset tästä viehättävästä kaupasta.

Viimeiseksi vierailukohteeksi olimme valinneet tärkeimmän: käymisen Berliinin kasvitieteellisessä puutarhassa. Olen jokaisella matkallani Saksassa aina kukkakaupoissa käydessäni etsinyt saintpaulioita, mutta yhtään en ole vielä nähnyt! Mutta pääkaupungin kasvitieteellissä puutarhassa odotin näkeväni hienon kokoelman, onhan Saksa saintpaulioiden ensimmäinen etappi Afrikasta tulon jälkeen.
Kasviteteellinen puutarha oli kokonaisuudessaan aivan ihana. Kaupungin metelin ja huiskeen jälkeen sen rauha ja lintujen laulu oli jo suloista. Keväällä kukkivat puut olivat parhaimmillaan, mangoliat ja kirsikat kukkivat täyttä päätä. Siellä täällä oli viehättäviä huvimajoja, joissa istuimme ja ihailimme kauniita näkymiä.

Puutarhan keskellä olivat suuret kasvihuoneet, joissa oli osastoja niin viidakkokasveille kuin autiomaan kaktuksille.

Kiirehdin huoneesta toiseen. Lopulta aloin juosta. Kuljin aina vain eteenpäin, kännyin oikeaan ja vasempaan. Lopulta en enää tiennyt missä olin ja oli pakko suunnistaa takaisin alkupisteeseen exit-kylttien avulla. Yhtään saintpauliaa ei näkynyt missään! Sitten vastaani tuli koululuokka, jolle puutarhaa esiteltiin. Kysyin oppaalta, missä saintpauliat ovat ja hän ohjasi minut vielä seuraavaan huoneeseen. Ja sieltä ne löytyivät. Suuren Berliinin suuren kasvitieteellisen puutarhan suuri saintpauliakokoelma. Kokonaista yksi laji ja sen kolme yksilöä, nekin vähän nuupahtaneen näköisiä. Minusta ne olivat liian kosteassa mullassa!