Ruusuposket ja ruusuttomat posket

Koko elokuun ajan olen ihastellut Rosy Cheeks-lajiketta, joka yli vuoden odottelun jälkeen alkoi vihdoinkin kukkia.

Sain kaksi Rosy Cheeks tainta Ruotsista Gunillalta toukokuussa 2014. Taimet olivat silloin niin pieniä, etten paljon uskaltanut toivoa niiden pysyvän hengissä. 

Rosy Cheeks toukokuussa 2014

Mutta niin vain taimet pysyivät hengissä koko talven ja vahvistuivat hitaasti. Toisen taimen lehdet olivat hieman tummemmat kuin toisen, mutta molemmat kasvoivat kauniina ruusukkeisena viherkasvina pikkuhiljaa isommaksi.
Tummempilehtisen ruusukkeen keskelle nousi elokuun alussa kukkavana ja siihen avautui vähitellen useampia pieniä suloisia ruusuja.

Elokuun lopulla toiseenkin yksilöön nousi kukkavana ja viime viikolla sen kukkaset aukenivat. Mutta ne eivät ole ollenkaan samanvärisiä loistavan pinkkejä kuin ensimmäisellä. Kukat ovat melkein valkoisia, hieman punertavaa sävyä on kukan keskellä.

Jalostetuilla saintpaulioilla on sellainen taipumus, että ne pyrkivät palaamaan alkumuotoonsa. Siis vaikka kasvia lisätään lehdestä ja lehdestä kasvavien uusien taimien pitäisi olla samanlaisia kuin emokasvi, niin näin ei aina ole. Uusi taimi voi ollakin sellainen kuin jalostetun lajikkeen lähtölajikkeet olivat. Tätä ilmiötä paavalinkukkien harrastajat sanovat "sporttaamiseksi". Siis tuo vaaleampi kasvi on sportannut. Ehkä tämän olisi voinut aavistaa jo siitä, että sen lehdet ovat paljon vaaleammat kuin pinkkejä kukkia tekevällä. 

Kyllä tuo sporttaajakin olisi kaunis, jos sillä vain olisi ehjät kukat. Mutta valitettavasti osa kukista on jotenkin krämppäsiä, jotenkin viallisia, eivät säännöllisiä.
Mutta oikeaa Ruusuposkea ei voi ihastella liikaa! Alla olevassa kuvassa Rosy Cheeks on kuvattu lahjaksi saamani oikeiden ruusujen kanssa. Ihania molemmat!

Inventaario 2015

16.8.2015 talossamme asustavat seuraavat santtuystävät:

Keittiöön laitan aina runsaimmassa kukinnassa olevat santut, koska niitä tulee katsottua useimmin. Voi tietysti olla, että asia menee toisinpäin. Ehkäpä keittiöön laitetut kukkivat parhaiten, koska olosuhteet siellä ovat parhaat. Varsinkin amppeleissa tavallisesti kasvavat Pixie Blue-santut kukkivat yleensä ihan hurjana. Kun taas tuli aika uudistaa Pixie Blue, teinkin vähän muutoksia ja laitoin kolme amppelia, joissa ovat:

Skärt Litet Moln

Pixie Blue uudistettuna. Ensimmäiset nuput ovat juuri aukeamassa.

Rob's Vanilla Trail

Keittön pöydällä ovat seuraavat:

Toinen Rob's Vanilla Trail

Booman lopetti äskettäin runsaan kukintansa, mutta eipäs lopettanutkaan, nuppuja tulossa!

Neljän Pixie Pinkin ryhmä

Olohuoneessa on juuri Turun Onnimannista ostettu uusi ihana kukkapöytä. Laitoin siihen ylähyllylle kaikki minisanttuni ja alahyllylle kasvatuksessa olevat lehtipistokkaat.

Ylähyllyllä on Little Pearl, Rosy Cheeck (2 kpl), Rob's Galliwinku, Lilla Blåklockan (2 kpl), Milky Way (3 kpl), Rob's Love Byte, Tumbelina, minikokoinen valkoinen ruusukkeena kasvava nimetön (2 kpl). Alahyllyllä on juurtumassa lehtipistokkaita esim. Pixie Blue ja Taita.

Yksi lehtipistokkaista on hauskasti reunasta piparkakkukuvioinen "Kaustinen"

Tämä taimi on yllätystaimi! Sen piti olla "Kaustinen" mutta kun lehdet kasvoivat kävi ilmi, että niissä ei ole piparkakkukuvioita. Odotan jännityksellä, mitä tästä tulee.

Yksi lehti on jättiläislehti. Minulla ei ole koskaan ollut santtua, jolla olisi näin isot lehdet. Saa nähdä kuinka isot kukat tälle "Pietarilaiselle" joskus tulee!

Vaaleansininen kerrottukukkainen standardi kukki aika lyhyen aikaa nyt toisena kesänään.

Pidän valtavasti tästä saintpaulioiden perusväristä! Mutta tämä lehdestä viime kesänä uudistamani perussanttu kukkii aika huonosti verrattuna viimekesäiseen emoonsa. Mutta väri on hyvä!

Yläkerrassa työhuoneessani pidän saintpaulian villejä lajikkeita. Niiden kukat ovat aika pieniä ja niissä on aina paljon kuihtuneita kukkia, joskin myös aina paljon nuppuja, joten ne ovat melkein aina vähän rähjäisen näköisiä. Mutta mielenkiintoisia seurata.

Saintpaulian luonnossa kasvavia villilajikkeita: S. Ionantha velutina, S. Ionantha white (2 kpl), S. ionantha pendula intermedia (2kpl). Ja taitaa oikella olla yksi Booman jostain syytä myös. 

Kuningattaret eli standardikokoiset valkoiset pidän työhuoneeni ikkunalla työpöytäni edessä, jossa ne ilahduttavat aina. Nämä ovat kaikki saman emon poikasia, mutta eivät ole vielä kertaaakaan kukkineet kaikki neljä yhtä aikaa. Vähän aikaa sitten kukki sinisen ruukun asukki, nyt kukkia on punaisessa ruukussa ja keltaisessa on nuppuja. 

Vuosi sitten heinäkuussa 2014 pitämästäni inventaariolistasta ovat vuoden aikana hävinneet kokonaan seuraavat:
Beatrice Trail
Mac's Black Jack
Fun Trail (eli "Kompis")
Chantaspring
Falling Snow
Brazos Belle
Tuossa listassa kolme viimeksi mainittua ovat minilajikkeita, joita on vaikea saada kasvamaan. Vaikka näikin äskettäin instagramissa uskomattoman kauniin Brazos Bellen (sen kukat ovat pieniä vaaleanpunaisia kelloja, kuin vanamon kukkia), en aio yrittää sitä uudelleen, taitoni eivät riitä. Kaksi ensinmainittua kasvoivat huonosti alusta alkaen ja olin ihan helpottunut kun sain heittää ne lopulta pois. Mutta Kompista olen jäänyt kaipaamaan. Se kukki ja kukki ja kukki. Alussa en pitänyt sen pilkullisista kukista, mutta sitten se voitti sydämeni uskomattomalla kukkarunsaudellaan. Ja sen tehtyään kuihtui pois.

Saintpaulian taimia Amerikasta!

Olen vihdoinkin rohkaistunut kokeilemaan taimien tilaamista rapakon takaa. Eikä se niin hankalaa ollutkaan kuin aikaisemmin luulin! 

Violet Barn on Ralph Robinsonin puutarha ja tuo omistaja on juuri se "Rob", jonka nimissä on monta rekisteröityä jalostettua lajiketta, jotka ovat paitsi kauniita myös hyvin kasvavia ja kestäviä. Rob's Vanilla Trail on yksi hieno esimerkki! Vanillan takia halusin kokeilla juuri tätä puutarhaa.

Violet Barn-puutarhan nettikauppa   on täynnä toinen toistaan ihanampia mahdollisuuksia. Mutta siellä on myös selkeät ja asialliset selostukset, kuinka ulkomaille toimittaminen tapahtuu. (Katso sivun alalaidassa kohtaa "International") Ulkomaille lähetettävän paketin päälle tulee aina kasvinterveystodistus, joka vaaditaan, kun eläviä kasveja tuodaan EU:n ulkopuolelta. Kasvinterveystarkastaja käy puutarhalla kerran kuussa ja ulkomaiset lähetykset lähetetään aina hänen käyntiään seuraavana maanantaina.

Pakollisen kasvinterveystodistuksen takia kasvien lähetyskustannukset tulevat melko korkeiksi, vaikka kasvit sinänsä ovat kohtuuhintaisia. Minä tilasin neljä tainta, jotka maksoivat 4 x 6 dollaria eli 24 dollaria ja lähetyskustannukset todistuksen kanssa olivat 78 dollaria.  Yhteensä tilaukseni siis maksoi 102 dollaria, joka tämänhetkisen kurssin mukaan oli noin 95 euroa.

Tiesin etukäteen, minä päivänä lähetys lähtee puutarhalta, koska se ilmoitettiin nettisivulla. Mutta lisäksi sain sieltä sähköpostin, jossa kerrotiin, että nyt on lähetetty, sekä annettiin lähetyksen seurantanumero (tracking number).

Suomen postin sivulla seurasin sitten, milloin paketti saapuu maahan. Paketti oli lähetetty maanantaina ja perjantaiaamuna paketti näkyi postin seurantasivulla, sillä se oli saapunut Vantaan tulliin.

Riensin heti oman paikkakuntani tulliin tekemään tulliselvitystä. Tulliselvityksen voi tehdä lähimmässä tullin toimipisteessä tai netissä.  Koska paikkakunnallani on tulli, oli mukavampi asioida ihmisten kanssa. Selvitykseen otin mukaan tulosteet tilausvahvistuksesta, tililtä menneestä hinnasta sekä postin sivulta tulostamastani tiedosta, että paketti on Vantaalla. 

Minun ei tarvinnut maksaa tullia eikä arvonlisäveroa, koska tavara oli alle 22 euron arvoinen ja tavara kuluineen oli alle 150 euroa. Mutta vaikka maksuraja olisi ylittynyt, niin eivät tulli ja arvonlisävero nyt kuitenkaan mitään ihan hirveitä ole.

Heti kun tieto sähköisesti siirtyi Vantaalle, että tulliselvitys on tehty, paketti vapautui lähetettäväksi ja maanantai-aamuna tasan kello 9 ovikelloni soi ja postin työntekijä ojensi minulle paketin! 

Paketti oli lähetnyt matkaan JFK-lentokentän kautta

Paketin päällä on asiallisesti nähtävissä kasvinterveystodistus

Kasvipotit on ympäröity muovilla, niin että multa ei valu vaikka paketti olisi ylösalaisin
Kasvipaketit on ympäröity pehmeällä vaalenapunaisella vällyllä ja sen ympärillä on lämpöä eristävä kääre

Paketista vapautetut taimet hyväkuntoisina keittöni pöydällä. Tasan 7 vuorokautta siitä, kun ne oli paketoitu Amerikassa!

Annoin kasvien levätä omissa astioissaan vuorokauden ja tänään siirsin ne kauniimpiin purkkeihin.

Taimet, jotka tilasin ovat: 2 kpl Saintpaulia ionantha white (siis villin saintpaulian valkoinen muoto) 1 kpl N Thumbelina (venäläinen semimini, kuvassa punaisessa purkissa) ja 1 kpl Rob's Love Bite (hyvin punainen minilajike. Valitsin tämän, koska nettisivulla sanottiin, että se on puutarhan myydyin lajike)

Taimet ovat ällistyttävän hyväkuntoisia siihen nähden kuinka kaukaa ne ovat tulleet ja kun ne vielä ovat viettäneet koko viikon kuljetuslaatikossa. Toimitus oli niin ammattimaisesti ja huolella tehty, että kokemus oli todella hyvä. Varmasti tilaan Robilta joskus vielä jotain muutakin. Vaikka pakollinen kasvinterveystodistus nostaa hintaa, se on kuitenkin ihan hyvä juttu! Terveistä taimista iloitsee!

Keltainen saintpaulia, sininen ruusu ja musta tulppaani

Onko olemassa keltaisia saintpaulioita? Kun asiaa tutkii internetin ihmemaassa ja laittaa googeleen hakusanaksi "keltainen saintpaulia" englanninkielellä, saa näyttöruudulle vaikka kuinka monta keltaista saintpauliaa:

Kun ensimmäisen kerran tilasin Dibleyn puutarhasta saintpaulioita, kiinnostuin heti lajikkeesta, joka kuvauksen mukaan on keltainen ja joka kuvassa tosiaan OLI keltainen. Mutta kuinka kävi:

Ehkä muistatte tuon onnettoman Sateenkaaren Limevalon, josta kerroin blogini alkutaipaleella. Kuvassa näkyy puutarhalta tullut nimilappu, jossa on erikoisia keltaisia pallomaisia kukkia, mutta todellisen kasvun tulos oli aika tavalla erilainen.

Olen jopa lukenut  "Los Angeles Times" nettilehden artikkelin vuodelta 1990, jossa kerrotaan nimeltä mainiten puutarhuri, joka on saanut syntymään keltaisen saintpaulian.  Läpimurron hän teki 1981 ja artikkelin mukaan keltainen saintpaulia on tarkoitus esitellä AVSA:n konferenssissa Ohiossa 1992. Ehkä se on siellä esitelty, ehkä ei, en osaa sanoa. Keltaisista saintpaulioista on kuvia, mutta koskaan en ole sellaista elävänä nähnyt.

Sinisiä ruusuja olen nähnyt kukkakaupassa. 

Mustaa tulpaania en ole nähnyt, mutta toki olen lukenut Aleksandre Dumasin kirjan "Musta Tulppaani", jossa esiintyy äärettömän arvokas mustan tulppaanin sipuli. Kirjassa eletään 1600-luvun loppupuolta.

Vaikka olen lukenut kokonaisen kirjan mustasta tulppaanista ja omin silmin nähnyt kukkakaupassa sinisen ruusun, on kuitenkin helppo sanoa, että mustaa tulppaania tai sinistä ruusua ei ole olemassa. Miksi sitten on vaikeampi ottaa kantaa keltaisen saintpaulian olemassaoloon? 

Keltainen niittyleinikki on yksi suosikkikukistani, se on herkkä, kaunis ja täydellisen keltainen. Kerran ajaessamme kotiin kesäiltana, osuimme tielle, jonka varrella oli kokonaan niittyleinikkien täyttämä kesantopelto. Pysähdyimme heti kuvaamaan sitä ihanuutta ja onneksi teimme se heti silloin, sillä myöhemmin sitä tietä ajaessamme emme koskaan enää ole nähneet peltoa samanalaisena.

Keltainen on yleisin kukkien väri, sillä pölyttäjät erottavat keltaisen värin helpoiten. 

Kannusruoho

Niittynätkelmä

Terttualpi

Keltano

Keltainen perhonen keltaisissa kukissa

Voikukka

 Keltainen väri on ihana tulppaaneissa. Keltaiset tulppaanit tuovat kevätauringon kotiin pääsiäisen aikohin. 

Kun punainen köynnösruusu aukaisee hehkuvat kukkansa seinustalla, ei tulisi mieleenkään toivoa kukille mitään muuta väriä.

Eiköhän saintpauliakin ole kaunein juuri sen värisenä kuin se luonnostaan on: violetin eri sävyissä: violetista siniseen päin aina vaalean siniseen asti ja violetista punaiseen päin aina vaalean punaiseen asti. Ja valkoinen saintpaulia on  kaikkien saintpaulioiden kuningatar!

Punaista väriä

Karkkikselta saamani värihaasteen toisessa osassa tutkailen nyt punaisia kukkia. Omassa pihassani kasvavat seuraavat punaiset kukat:

Alppiruusu, hansaruusu, puna-apila ja vuorenkilpi

Oikein loistavanpunaista kukkaa pihallani ei kasva. Punainen kukka on näyttävä ja siksi monet pihakukat ovat juuri punaisia:

Pelargonioita ja muita punaisia kukkia Turun kasviteteellisessä puutarhassa

Punainen saintpaulia on tavallisesti joko vaaleanpunainen tai sinertävän punainen. Minulla on nyt kukassa neljä pientä vaaleanpunaista kaunotarta. Kaikki ne ovat herkkiä ja suloisia:

Pixie Pink

Rob's Vanilla Trail

Skärt Litet Moln

Skärt Litet Moln lähikuva

Optimara Little Pearl

Optimara Little Pearl lähikuva

Oikein kirkkaanpunaista saintpauliaa en ole vielä nähnyt. Kun tapani mukaan rutiinisti katsastan marketin kukkaosaston saintpauliatarjonnan ohimennessäni, etsin aina mahdollisimman punaista kukkaa. Kerran osuikin kohdalle hyvin punainen yksilö, jonka otin mukaani. Annoin kukalle itse nimen "Tumma Kaunotar" ja selvitin mistä se on kotoisin. Silloin opin paljon saintpaulioiden kasvatuksesta ja kaupallista tuotannosta. Siitä kerroin täällä.

Tumman punainen saintapaulia ulkona luonnonvalossa

Lähikuva, jossa kukka on niin punainen kuin mahdollista

Karkkis kertoi Turun suosikkiputiikestaan blogissaan muutama viikko sitten. Päätimme ystäväni kanssa tehdä matkan Turkuun ja kulkea tarkalleen Karkkiksen jalanjälkiä. Niinpä meillä oli listassa seuraavat osoitteet:
- Butik Lilian Yliopistonkatu 11a
- Le Petits Tresors Brahenkatu 5
- Olga-neiti Yliopistonkatu 15 g sisäpiha
- Pieni Kirjapuoti Yliopistonkatu 28

Lapsenlapsi sai suloisen palapelin Le Petits Tresorisista

Kaikki nämä puodit olivat kivoja paikkoja aivan kuten Karkkis suositteli. Kun vaeltelimme näin osoitteesta toiseen ilman kiirettä, osui reitillemme vielä muita ihania putiikkeja:
- Kaisla Brahenkatu 7 . Kaislassa on useiden suomalaisten laatutekijöiden vaatteita. Ystäväni ihastui Kainon vihreään mekkoon ja se sopikin hänelle tosi hyvin. 

Kaisla Brahenkatu 7

 - Nanson tehtaanmyymälä Yliopistonkatu 14. Nansossa nyt aina kannattaa käydä katsomassa uutuuksia ja klassioita.

Nanso Group Outlet Yliopistonkatu 14

 - Sievi Shop Yliopistonkatu 24. Sievin jalkineet tulevat vuosi vuodelta paremman näköisiksi. Mukavia ja reiluja ne ovat aina olleet. Sopivat nimenomaan suomalaiseen jalkaan. Mutta nyt ei ostettu kenkiä. Ikkunassa herättivät huomiomme ihanat nahkalaukut. Myymälässä kuulimme, että Sievi on aloittanut myös laukkutuotannon. Utua-laukut suunnitellaan Suomessa ja tehdään Kreikassa mahdollisimman ekologisesti. Minä tarvitsin mustaa laukkua ja löysin juuri minulle sopivan, mutta monta ihanaa värikästä nahkalaukkua jäi kauppaan.

Sievi Shop Yliopistonkatu 24

Sievi Shopista ostettu uusi musta laukkuni, merkkiä UTUA. Toikan lintu pääsi kuvaan mittakaavaksi.

Ja kun vaelsimme Karkkisreittiä Turun keskustan halki, tuli meille toki nälkäkin. Hansan yäkerroksen Pizzariumissa on edelleen Turun ellei koko Suomen parhaat pizzat, taso ei ole laskenut! Ja jälkiruoaksi söimme kuppikakkuja torin varrella juuri avatussa uudessa kahvilassa nimeltä Pink Vanilla Desserts. Vanilla on siis paitsi nimi vaaleanpunaiselle ihanalle saintpaulialle, myös vaaleanpunaisten muffiniunelmien myymälä.

Pink Vanilla Desserts Kauppiaskatu 9 A

Pink Vanillan valikoimaa! Aah!