Paavalinkukkien kevätherätys!

”Tervetuloa jälleen seuraamaan Paavalinkukkablogia. Lokakuussa laitoin blogini talviunelle yhdessä saintpaulioiden kanssa, mutta nyt on pimeys ja talvilepo takanapäin ja on hauska seurata santtujen heräämistä ja kaikkea muuta kivaa mitä huonekasveille ja puutarhalle tapahtuu.”

Yllä olevilla sanoilla aloitin kevätkauden 2014 ja samat sanat sopivat alkamaan kevättä 2015! Viime lokakuussa kerroin, että kaikki santtuni olivat lepovaiheessa viherkasveina. Ilman lisävaloa saintpauliat eivät pysty kukkimaan koko talvea, vaikka niiden luonnonvaraisilla kantamuodoilla Afrikassa ei lepovaihetta ole. Minä viritin marraskuussa kolme kasvivaloa syttymään ja sammumaan automaattisesti, niin että valo paloi 12 tuntia joka päivä. Ja niinpä sain kuin sainkin iloita ihanista kukkasista myös talven pimeimpään aikaan. Kasvivaloni ovat Kodin Ykkösestä ostettuja Genie-kasvivaloja.

Edellisenä talvena olin tehnyt samanlaisen kokeilun. Silloin Lilla Blåklockan sai olla koekaniinina ja se kukki kauniisti monta kuukautta. Mutta seuraavana kesänä tämä koekaniini menehtyi. Toivon, että tällä kertaa valon alla kukkineille ei käy samalla tavalla, mutta varmuuden vuoksi laitoin valojen alle vain sellaisia lajikkeita, joita minulla on useampia yksilöitä.

Työpöytäni edessä olevalle ikkunalle laitoin kasvivalon alle standardikokoisen valkoisen santun. Ja se on kukkinut niin äärettömän kauniisti, että välillä olen katsellut sitä aivan kyyneleet silmissä ihastuksesta!

Toisen valon alle laitoin juuri ennen Paavalinkukan talviunta saamani Velutinan, villin saintpaulialajikkeen. Velutina on mielenkiintoinen uusi tuttavuus, teen siitä myöhemmin oman postauksen.

Keittiön sivupöydällä olivat marraskuusta helmikuuhun kasvatusastiat, joissa pistokaslehdistä varttui uusia taimia. Kerron taimista myöhemmin lisää. Nyt keittiön valossa paistattelee muutamia santtuja ja ihana pienikokoinen orkidea lasiastiassa.

Ne saintpauliat, jotka eivät ole saaneet lisävaloa, eivät ole kukkineet koko talvena, eikä niissä myöskään ole vielä nuppuja. Tuntuu, että talvi on ollut tavallista pimeämpi meille ihmisillekin, vielä enemmän kukkasille, joiden ruokaa valo on! Useita santtujani on kuollut talven aikana, mutta on niitä kuitenkin taas enemmän kuin talven alkaessa, koska pistokastaimikasvatus onnistui erinomaisesti. Nyt valo alkaa selvästi lisääntyä, aurinko näyttäytyy yhä useammin. Uskon, että ihan pienen ajan kuluttua santtuni lähtevät kasvuun ja alkavat kukkia. Kevättä kohti mennään!

Kasvun ihmettä kasvivalon alla

Saintpaulioiden lisääminen lehdestä on helppoa, mutta vaatii kärsivällisyyttä. Uusien taimien kasvaminen voi kestää puolikin vuotta. 
Viimeksi laitoin saitpaulian lehtiä multaan viime heinäkuussa. Laitan lehdet ilmavaan multaan muoviastiaan, jossa on pohjassa ja kannessa reijät. Tällaisena astiana toimii uusiokäytössä loistavasti rasia, jossa ostetaan marketista tomaatteja.

26. heinäkuuta 2014 istutin lehtiä tomaattirasioihin. Vasemmassa rasiassa ovat Vanilla, Milky Way ja Lilla Blåklockan. Oikeanpuoleisessa rasiassa ovat Pixie Pink, Standard valkoinen ja Standard vaalean sininen

9. lokakuuta otetussa kuvassa on näkyvissä pienenpieniä lehtiä Milky Wayllä ja Standardeilla.

Tänään 2. marraskuuta 2014 ottamissani kuvissa kasvu on oiken ryöpsähtänyt liikkeelle.

Ja tässä kuvassa näkyy kasvupyrähdyksen salaisuus: kasvivalo! Lokakuun alussa laitoin taimikasvatusastiat kasvivalon alle. Myös yksi Vanilla pääsi valoon kukkimaan.

Erityisen iloinen olen siitä, että uusi Pixie Pink on alkamassa kasvuaan. Onhan Skotlannista tullut emokasvi jo aikaa sitten tuhoutunut.

Laitoin pari lehteä kasvamaan myös tavalliseen purkkiin, jotta voisin verrata kasvua ilman muovikantta verrattuna niihin, jotka ovat muovikannen alla suojassa. Tämä kuva on otettu 9. lokakuuta, jolloin purkki pääsi saman kasvivalon alle kuin tomaattirasiassa kasvava vertailuryhmä.

Tänään 2. marraskuuta 2014 otetussa kuvassa pienet lehdet ovat kasvupyrähdyksessä. Näyttää siltä, että nämä taimet kasvavat ihan samaa vauhtia kuin muovikannen alla olevat taimet. Purkilla ei ole merkitystä, vain valolla.

Tällä hetkellä saintpaulioistani kukassa on vain neljä yksilöä, jotka olen ottanut keittiön pöydälle ihailtavaksi.

Neljä saintpauliaa kukkii. Edessä Milky Way, muut standardikokoisia. Siniset olen vasta tänä syksynä ostanut marketista, valkoisen olen itse kasvattanut lehdestä viime kesänä. Tämä kuva on otettu tänään, kun aurinko ei paista, joten kukat ovat hieman harmaan näköisiä.

Pari päivää sitten, kun aurinko sattui paistamaan, värit hehkuivat aivan toisella tavalla.

 
Tällä hetkellä olen Milky Way Trail-lajikkeen lumoissa. Alunperin minulla oli niitä kaksi, mutta toinen joutui roskiin jossain vaiheessa rikkonaisten kukkien ja krämppäisten lehtien takia. Jäljellä oleva yksilö on nyt puolentoista vuoden ikäisenä terve ja kukkii suloisin valkoisin kukin. Jossain vaiheessa pidin Milky Waytä vähän mitättömänä Vanillaan verrattuna, mutta nyt se on kuin valkoinen satuprinsessa. Laitan tähän kuusi kuvaa Milky Wayn kauneudesta: