Paavalinkukan tietopankki, saintpaulian hoito

Netin hakukoneiden kautta blogissani vierailee kymmeniä lukijoita viikossa etsimässä tietoa saintpaulioiden hoitamisesta, saintpaulioiden lajikkeista, saintpaulioiden mullasta ym. Lähinnä heitä ajatellen kokoan tähän tietopankin kaikesta siitä, mitä tähän mennessä olen saintpaulioista oppinut.

1. Saintpaulioiden hoitamisen yleisohjeet

Omat äidiltä oppimani hoito-ohjeet, ovat tässä: Saintpaulia hoitaa kasvattajaa  

Ruotsin saintpauliaseuran hoito-ohjeet ovat täällä 

 2. Multa

 Muuten äidin ohjeet ovat auttaneet kaikessa, mutta mullan kanssa minulla on aina vaikeuksia. Löysin sitten videon, jossa kasvattaja sekoittaa saintpaulioilleen turvetta, vermikuliittia ja perliittiä. Ongelmamullasta multaongelmia -postauksessa kerroin oman multaseokseni tekemisestä.  Sen jälkeen olen istuttanut kaikki uudet santut tähän multaan ja hyvin ne kasvavat, mutta vielä on liian aikaista sanoa, onko tämä multaseos ratkaisevasti parempaa kuin tavallinen kukkamulta.

3. Lisääminen

Odotan jo kovin ensi kevättä, jolloin voin ottaa uusista kauniista saintpaulioistani lehtiä ja kokeilla niiden lisäämistä. Aikaisemmin olen aina tehnyt sen virheen, etten ole erottanut pikkutaimia toisistaan. Tästä pikkutaimien toistaan erottamisesta on hyvä ja hyödyllinen opetusvideo täällä:

Toinen video, joka on peräisin Martha Steward Show:sta on vähän ärsyttävän tyylinen, mutta siitä kuitenkin oppii perusasiat ja monta niksiä siitä, kuinka lehdestä lisääminen onnistuu. Se video löytyy täältä.

4. Erilaisten lajikkeiden tilaaminen ulkomailta

Olen löytänyt vain yhden  saintpaulia-nettipuutarhan EU:n alueelta, nimittäin Dibleyn puutarhan , joka on Walesissä Iso-Britanniassa. Yksi saintpaulian pikkutaimi maksaa siellä 3-4 euroa, paketin postikulut ovat noin 10 euroa ja taimet tulevat elävinä lentäen postilaatikkoon. Taimia lähetetään vain maaliskuusta lokakuuhun.  Minun kokemukseni mukaan palvelu toimi  hyvin, mutta jotkut lajikkeet eivät ole stabiileja, vaan tuottavat kasvaessaan yllätyksiä. Kun yhden lajikkeen kanssa oli ongelmia, otin puutarhaan yhteyttä ja sain uudet korvaavat tuotteet viivytyksettä.

Muita saintpaulioiden nettikauppoja on Amerikassa, mutta sieltä tilattaessa täytyy ottaa huomioon pakollinen kasvinterveystodistus sekä pakollinen tulliselvitys. Lähetyksestä voi joutua maksamaan tullia ja arvonlisäveroa.

Tässä kaksi amerikkalaista nettipuutarhaa:

LyndonLyon-kasvihuoneet 

Violet Barn  

Tilasin Violet Barn-puutarhasta taimia heinäkuussa 2015. Siitä kerron täällä. Tilaaminen ei ollut ollenkaan niin hankalaa kuin kuvittelisi.

5. Saintpauliaseurat

Saintpaulioiden harrastajia on ympäri maailmaa. 
Suomessa ei ole saintpauliayhdistystä, mutta saintpaulioista kiinnostuneilla on facebookissa oma ryhmä: "Saintpaulia-harrastajat". Ryhmä on suljettu, mutta jäseneksi pääsee pyytämällä.

Ruotsin Saintpauliayhdistyksellä (Svenska Saintpauliasällskapet) on kotisivu ja facebooksivu.

Amerikan Saintpauliaseura AVSA (African Violet Society of America) on vanhin ja johtava saintpauliaseura. AVSA on luonut standardit terminologialle, lajikkeiden rekisteröinnille ja näyttelykukkien arvostelulle.  Amerikassa on paljon saintpauliakilpailuja ja kilpailujen voittajat listataan vuosittain. Useana vuonna menestynyt lajike saa lopulta nimensä arvostettuun kunnialistaan ”AVSA Honor Roll of African Violet”

Tässä  ovat kunnialistaan päässeet saintpaulialajikkeet vuosilta 1960-2004

6. Saintpauliablogeja

Yksittäisten kukkaharrastajien blogeja, joissa kerrotaan saintpaulioista:

Gunillan kukkablogi Bland blommor och troll    on mukava ruotsalaisen kukkaystävän blogi, jossa hän kertoo puutarhastaan ja kukistaan, joihin kuuluu kymmeniä saintpaulioita, pelargonioita, kiinanruusuja ja soilikkeja

Saintpauliahuset  on toinen ruotsalainen sivusto, jossa on paljon juttua saintpaulioiden kasvattamisesta.

7. Saintpaulioiden historia

Saintpauliat saapuivat Eurooppaan 1800-luvun lopussa. Nimensä ne saivat saksalaisen paroni Saint Paulin mukaan. Historiasta kerroin postauksessani Eurooppalaiset ”löytävät”Afrikan orvokin ja nimeävät sen.

8. Saintpaulioiden tieteellinen tutkimus ja suojelu

Johanna Kolehmainen Helsingin yliopistosta on tehnyt väitöskirjan saintpaulioista. Väitöskirja koostuu neljästä artikkelista, joiden tiivistelmä on Helsingin yliopiston sivulla. 

Johanna Kolehmainen on myös käynnistänyt projektin, joka pyrkii suojelemaan saintpaulian alkuperäislajeja Usambaravuorilla Tansaniassa. Tällä projektilla on facebooksivut  joissa on tietoa projektista ja kuvia saintpaulioiden alkuperäisiltä kasvuseuduilta.

Villi saintpaulia kasvaa vain yhdellä alueella maapallolla, nimittäin Kenian ja Tansanian rajalla Usambaravuorilla. Näin ollen villi saintpaulia on uhanalainen. Jos sademetsät häviävät sieltä, häviävät myös saintpauliat. IUCN-järjestön vuoden 1997 uhanalaisten kasvien punaisessa listassa ovat kaikki kaksikymmentä tuolloin tunnettua saintpaulialajiketta. Viimeisimmässä listassa saintpaulioita ei ole lainkaan. Tämä johtuu siitä, että saintpaulioiden tieteellinen luokittelu on juuri tällä hetkellä voimakkaassa muutoksessa.  Lajimäärä on supistettu 20:stä kymmeneen ja tällä hetkellä tutkijat keskustelevat siitä, pitäisikö koko saintpaulioiden suku sulauttaa soilikkeihin eli Streptocarpus-sukuun. Vasta sitten kun tiedemiehet pääsevät yksimielisyyteen luokittelusta, voidaan saintpauliat kirjoittaa uhanalaisten listalle, jonne ne joka tapauksessa kuuluvat.

Suomalainen Saintpaulia-lehti  ilmestyi vain yhden kerran vuonna 2005. Siinä kerrotaan villien saintpaulioiden suojelusta ja siinä on myös koti-santuille hyvät hoito-ohjeet.

9. Saintpaulioiden kaupallinen tuotanto

Saintpaulia on yksi suositummista huonekasveista maailmassa ja sitä tuotetaan joka vuosi miljoonittain suurissa kasvihuoneissa ympäri maailmaa. Kaupallisesti tuotetut kukat ovat helppohoitoisia, kauniisti kukkivia ja pitkäikäisiä.  Ostin marketista yhden erikoisen kauniin tummanvioletin saintpaulian ja selvitin sen alkuperän postauksessani Kuka olet tumma kaunotar 

Ylitalon puutarha on suomalainen saintpaulioiden kasvattaja. Heidän sivullaan on video, jossa Arvo Ylitalo esittelee puutarhan. 

Toinen video kertoo valtavasta amerikkalaisesta puutarhasta, jossa kasvatetaan lukemattomia saintpaulioita.

Laitan tähän loppuun vielä kauneimmat tänään ottamani kuvat saintpaulioistani: Pixie Blue ja Rob’s Vanilla Trail. 

Ongelmamullasta multaongelmia

Tämän blogin alkutaipaleella toukokuun 20. päivä kirjoitin saintpaulian hoitokonsteistani. Kirjoitin, kuinka vaikea on löytää oikeaa multaa ja kuinka mullanvaihto on aina suuri riski. Olin silloin ostanut Kekkilän vaaleaa kestomultaa puutarhakaupan myyjän suosituksesta. Nyt voin sanoa, että pieleen meni. Multa on kolmessa kuukaudessa painunut aivan liian tiukaksi. Joskus olen lukenut, että saintpaulian multaan pitäisi oikeastaan voida upottaa sormensa, niin ilmavaa se saisi olla. Kekkilän vaaleaan kestomultaan ei saisi työnnettyä enää edes hammastikkua!

Mikä neuvoksi? Multaa ei pidä vaihtaa monta kertaa vuodessa, ainahan siinä juuret kärsivät. En ole saanut tähän keneltäkään vihjettä, mutta keksin itse, että puisella varrastikulla nostelin multaa aivan purkin reunoja pitkin. Kun reunassa sitten oli ilmatilaa, löin käsillä kevyesti purkin reunoihin eli yritin saada multaa hajoamaan. Muuta en tässä vaiheessa voi tehdä. Ensi keväänä aikaisintaan vaihdan mullan, jos nyt kaikki elävät siihen asti.

Koska saintpaulioista oli vaikea saada kuvaa tästä toimituksesta (niiden lehdet ovat tiellä), kuvasin saman operaation minulla olevalla viherkasvilla:

 

Kuvasarja mullan kuohkeuttamisyrityksestä. Vasemmalla tiukaksi pakkautunut multa. Keskellä nostelen terävällä tikulla multaa purkin reunoja pitkin. Oikealla lopputulos purkin kopistelun jälkeen.

Tuntemattoman niminen viherkasvini, jolla on hauskat keltapilkkuiset lehdet, on iloinen, kun sai ilmaa juuriinsa ja vielä kuvansa saintpauliablogiin

Koska odotin Dibleyn puutarhasta minulle tulevia Sateenkaaren Limevalon korvaavia pikkusanttuja, oli pakko taas lähteä multaostoksille. Menin tällä kertaa kukkakaupan sijaan markettiin ja ostin Pirkka kukkamultaa. Kotona aloin tutkia multapussien tuoteselosteita ja hämmästyin: Kaikkien multien raaka-ainelista on sanasta sanaan ihan sama! Kaikissa lukee: ”Raaka-aineet: erilaiset turvelaadut, hiekka, karkea ja hieno hieta sekä hietasavi. Karkeusaste: keskikarkea, seulottu kiekkoseulalla 60x12 mm.” Ainoastaan lannoitepitoisuuksissa on eroja.

Kekkilän vaalea kestomulta, Pirkka kukkamulta ja Kekkilän Kaktus- ja kylvömulta. Samaa multaa eri paketeissa? Kaktus- ja kylvömullassa lannoitteita on vähiten, mutta kaikkien kolmen raaka-aineet ovat täysin samoja.  (Pirkka-mullan valmistaja on myös Kekkilä)

Multaongelmaan oli nyt pakko saada lisävaloa. Suomalaisen Saintpaulialehden ainoaksi jääneessä numerossa vuodelta 2005 Maria Pietiläinen kirjoittaa: ”Saintpaulian kasvualustan pitää olla hyvin vettä läpäisevä. Sen juuret ovat ohuita ja hentoja, ja seisova märkyys mädännyttää sen helposti. Kaupan kukkamultaan kannattaa sekoittaa ilmavuuden lisäämiseksi esimerkiksi lecasoraa tai hienoa hiekkaa. Saintpaulioiden harrastajat ovat kokeilleet monenlaisia multasekoituksia. Eräs ruotsalainen ohje kehottaa sekoittamaan 10 litran kukkamultapussiin noin 2 litraa pienirakeista lecaroraa.”

Kahta tulevaa pikkusanttua varten tarvitsen noin puoli desilitraa lecasoraa, mutta eipä sitä myydä kuin 10 litran pusseissa.

Ostin lecasoraa, mutta jotenkin epäilytti. Rakeet olivat pienimpiä, mitä myymälässä oli tarjolla, mutta ne tuntuivat kovin isoilta pieneen saintpauliaruukkuun. Olin huomannut, että kuvissa, joissa amerikkalaiset todelliset saintpauliafanit esittelevät kilpailukukkiaan, mullassa on aina VALKOISIA pilkkuja. Siellä tietenkin myydään saintpaulioille omaa erikoismultaa, mutta Suomessa sellaista ei ole saatavilla.

Laittamalla Youtubeen hakusanat. ”Saintpaulia soil” löytyy useita videoita, joissa saitpaulioita istutetaan multaan.

Eräällä videolla sekoitettiin 1/3 turvetta, 1/3 vermikuliittia ja 1/3 perliittä. Olin todella hämmästynyt, kun lähimmässä puutarhaliikkeessä todella myytiin sekä vermikuliittia (eng. vermiculite) että perliittiä (engl. perlight soil).

Vermikuliitti on savimineraali, joka on erittäin imukykyistä. Se voi sitoa 3-4 kertaa oman painonsa vettä. Perliitti on tehty kuumentamalla vulkaanista tuhkaa tuhanteen asteeseen. Se lisää mullan ilmavuutta, sillä se ei ime vettä eikä ravinteita. Vermikuliitti ja perliitti ovat siis toistensa vastakohtia ja täydentäjiä. Toinen parantaa mullan vedensitomiskykyä, toinen mullan ilmavuutta.

Valitsin omaksi sekoitussuhteekseni ½ Pirkka kukkamultaa ja ¼ vermikulittia ja ¼ perliittiä. Tähän multaan istutin Dibleyn puutarhasta tulleet kaksi uutta pikkusanttua ja siirsin myös yhden ison valkoisen saintpauliani poikasista tähän multaan. Nämä ovat nyt koekaniineja, joiden avulla katsotaan onko oma multaseokseni minkään väärtti.

Oikealla valkoista perliittiä, keskellä Pirkka kukkamultaa ja vasemmalla vaalean kellertävää vermikuliittia, suhteessa 1:2:1

Dibleyn puutarhan hyvityslähetys saapui juuri parahiksi, kun multaseos oli valmis. Nämä urheat pikkusantut (Pixie Pink) olivat matkanneet Pohjois-Walesistä YHDEKSÄN päivää, mutta olivat hengissä, vaikkakin kärsivät jo kuivuudesta

Kukkamulta-vermikuliitti-perliitti-seos näyttää hyvältä ainakin vielä tässä vaiheessa. Muovilusikalla kuohkeaan seokseen sopiva kolo ja siihen pikkusanttujen on hyvä pujahtaa lepäämään rasittavan matkan jälkeen

Uudet pikkusantut eli Pixie Pink taimet tuntuvat piristyvän ihan minuuteissa. Kasvakaahan kiltisti!