Syysiloa paavalinkukista

Puutarhan kesäkukat on jo heitetty kompostiin ja perennatkin ovat valmistautumassa talveen. Sitä enemmän iloa tuottavat ne muutamat paavalinkukat, jotka kotona vielä kukkivat.

Amppelissa riittää vielä valoa ja siihen laittamani Vanilla kukkii vielä ihanasti. Toinen Vanillani, joka on ollut ikkunan lähellä, mutta ei amppelissa, lopetteli kukkimisen viime viikolla.

Pyöreä metallikaari kehystää kukan kauniisti.

Toisessa amppelissa on Skärt Litet Moln

Amppeleita ei ikkunaan mahdu määräänsä enempää, mutta toiseksi paras paikka on korkea malja. Maljassa on vaaleanpunainen ruusumainen saintpaulia, jonka sain ystävältä lahjaksi pari viikkoa sitten.

Todella kuin ruusukimppu!

Eilen katseeni kiinnittyi tähän vanhaan ystävään, nimittäin sen lehtiin. Katsoin, että kylläpä sillä on hyvinvoivat terveet ja kiiltävät lehdet, kauniina ruusukkeena, eikä yhtään virheellistä lehteä. Silloin huomasin, että lehtien keskellä on kukan nuppu! Kun kasvi voi hyvin, se saattaa alkaa kukkia näin lokakuussakin.

Nuppu siinä on! Nimilapussa lukee "standardi vaaleansininen" ja siniseltä nuppu vaikuttaa.

Lehdet, joita olen laittanut juurtumaan, on pitänyt siirtää jo keinovalon alle. Nyt minulla onkin aika monta lehteä juurtumassa:

Vasemmalta Taita (istuettu 12.5.), Pixie Blue (12.5.), Pixie Blue (28.7.) sekä Persian Lace, S. Rupicola ja S. Ionantha (24.6.)

Monelaisia yllätyssanttuja

Jos haluaa itselleen kokoelman erilaisia kauniita erikoislajikketia, kannattaa ehdottomasti liittyä Facebook-ryhmään nimeltä Saintpaulia-harrastajat. Ryhmässä voi saada toisilta harrastajilta uusia lajikkeita. Elokuussa ostin ryhmän ylläpitäjältä kokonaisen "paketin" erilaisia santtulajikkeita. En ole mistään katsonut enkä kysynyt, millaisia näistä pitäisi tulla. Nämä saavat olla jännittäviä yllätyssanttuja! Sitten kun joku kukkii, tutkin, onko kukinta sellainen kuin lajikkeella kuuluu, vai onko tapahtunut muutos eli "sporttaaminen". Yllätyslehdillä on laatikossa vain numerot, lajikkeiden nimet ovat tallessa, mutta pidän ne piilossa. Numero 6 on kuollut ja numero 14 on kuolemassa, toiset voivat hyvin. (Numeroa 12 on kaksi lehteä)

Kaksi erikoislehteä minulla on vielä erikseen juurtumassa:

Kaksi vanhaa perinnesanttua, Kaustinen ja Pietarilainen. Kaustiselle on tullut pieniä poikasia "selän taakse". Pietarilainen ei ole vielä aktivoitunut. Molemmat on istutettu 4.8.

Erikoisesti olen iloinnut jo pari kuukautta kukkineista valkoista santuistani. Ostin pari vuotta sitten ihan "tavallisen" valkoisen saintpaulian kukkakaupasta ja se on osoittautunut suorastaan epätavallisen hyväksi kukkijaksi. Kutsun tätä kasvia Valkoiseksi Kuningattareksi. Olen lisännyt sitä lehdistä jo monta kertaa ja antanut monta kaunista valkoista kukkijaa lahjaksi, itselläni on nyt neljä yksilöä. Ne ovat kukkineet lähes koko kesän, mutta aina vain yksi tai kaksi kerrallaan. Tällä hetkellä kukkii kolme. Ne ovat työpöytäni edessä olevalla ikkunalaudalla ja siinä kokeita korjatessa tai tunteja valmistellessa on rentouttavaa välillä katsella niiden kauneutta.

Valkoiset kuningattaret auttavat matematiikan koepinon korjaamisessa.

Kuten aikaisempinakin vuosina Paavalinkukka-blogi jää nyt talvitauolle. Kun uusi kasvukausi alkaa maaliskuussa, jatkan taas blogin päivityksiä.

Vanilla, Vanilla!

Tässä minun kaunein saintpauliani viime kesäkuussa:

Rob's Vanilla Trail on semikokoinen suikertavalla kasvutyylillä kasvava vaaleanpunaisia pieniä ruusumaisia kukkia tekevä suloinen ja ahkera kukkija. Heinäkuun äänestyksessä blogini lukijat valitsivat vanillan kauneimmaksi paavalinkukakseni. 
Viime viikkoina vanillani on voinut huonosti. Tottakai on luonnollista, että valon vähetessä kukat alkavat lakastua, mutta huolestuttavaa on ollut se, kuinka myös lehdet ovat lerputtaneet ja koko kukan yleisilme on ollut surullinen:

Olen miettinyt ja miettinyt mitä tekisin. Lukuisat asiantuntijat netissä ovat kirjoittaneet, että juuri koskaan harrastajan saintpaulia EI kuole kuivuuteen vaan se kuolee liikaan veteen tai liian vähäiseen ravintoon. 
Ystäväni Avan vanilla on myös voinut viime aikoina huonosti. Tänä aamuna sain Avalta viestin: "Vanilla virkistyi yhdessä yössä, kun sai multaa lisää ja kastelin kunnolla." Ava oli siis vaihtanut kukkasen mullan ja siirtänyt sen hieman isompaan purkkiin, josta hän lähetti minulle kuvan:

Rohkaistuin tästä minäkin. Päätin vihdoin ryhtyä toimiin ja siirtää vanillani isompaan purkkiin ja laittaa sille uutta multaa. Otin vanillan vanhasta purkista ulos:

Juuret ovat kasvaneet ruukun reunoja pitkin. Ruukku näyttää tosiaan melko ahtaalta. Aloin varovasti hajoittaa multapaakkua ja erotella kasvavia varsia. Mutta silloin: voi kauhistus! Kasvin varsi katkesi! Vanillani on yksi ainoa yksilö ja sen päävarsi katkesi. Samalla katkesi monta muutakin vartta. Irroittelin loputkin varsien päät ja lopulta minulla oli 13 pikkuvanillaa, kaikki ILMAN JUURIA!!!

Mitä nyt? En keksinyt muuta kuin istuttaa näitä pikkutaimien näköisiä santtuja purkkeihin. Kahdeksan istutin punaisiin purkkeihin:

Sitten ajattelin kokeilla osalle vähän erilaista juttua. Koska vanillan kasvutyyli on suikertava, istutin neljä tainta matalaan pitkulaiseen ruukkuun, siinäpä sitten pystyvät suikertamaan.

Nämä neljä istutin pitkulaiseen ruukkuun. Ylhäällä keskellä on alkuperäisen vanillani juurakko, tai se mitä siitä on jäljellä. Tuosta varsi siis meni poikki ja yhteys juuriin katkesi koko kasvilta.

Pitkulainen ruukku on musta! En käytä mustia ruukkuja, mutta ei ollut valinnanvaraa, kun tänään vain ryntäsin lähimpään puutarhaan pitkulaista ruukkua ostamaan. Olen muutenkin havainnut, että kaikki kauniit ruukut ovat sellaisia, että niissä ei ole reikää ja sellainenhan ei paavalinkukalle sovi. Siksi maalaan itse kaikki purkit, joita käytän, mutta nyt ei ollut aikaa maalata vaan piti ottaa mitä oli saatavilla.

Mihin nämä sitten sijoittaisi? Juuri viime viikolla annoin lahjaksi 13 pikkusanttua ja sain mukavasti tilaa olohuoneeseen. Kaikki 29 santtuani mahtuivat keittiöön ja työhuoneeseen. Mutta nyt ei auttanut muu kuin laittaa nämä alkeisvanillat olohuoneen senkin päälle:

Lähtevätkö ne kasvamaan vai kuolevatko ilman juuria? Seuraava viikko on ratkaiseva. Jos ne ovat hengissä viikon päästä, niin kyllä sitten ainakin muutama selviää. Koska kukkamultani loppui kesken, kaksi tainta jäi vielä veteen odottamaan. Myöhemmin tuli vasta mieleeni, että ehkä olisi ollut parempi laittaa kaikki veteen ja antaa juurien muodostua ennen istutusta. Mutta jotenkin olin niin pois tolaltani vanillani hajoamisesta, etten ajatellut kaikkia vaihtoehtoja, yritin vain nopeasti pelastaa mitä pelastettavissa oli. No, jos nämä multaan istutetut eivät ala kasvaa, niin hyvä, että vedessä odottaa vielä kaksi. Niille varmasti tulee juuret jonkun ajan kuluttua.

Kevät herättää paavalinkukat

Tervetuloa jälleen seuraamaan Paavalinkukkablogia. Lokakuussa laitoin blogini talviunelle yhdessä saintpaulioiden kanssa, mutta nyt on pimeys ja talvilepo takanapäin ja on hauska seurata santtujen heräämistä ja kaikkea muuta kivaa mitä huonekasveille ja puutarhalle tapahtuu.

Luonnonvaraisilla saintpaulioilla ei ole mitään lepovaihetta vuoden kierrossa. Usambaravuorilla Keniassa on valoa vuoden ympäri, joten luonnostaan saintpaulia ei kaipaa lepoaikaa. Kyse on vain valon määrästä. Suomessa talvella valoa on vähän, joten saintpaulioilla on lepovaihe talvella.

Viime lokakuussa, juuri sen jälkeen kun olin laittanut blogini talvilevolle, huomasin lehdessä mainoksen kasvivalosta (Genie- kasvivalo ) ja päätin kokeilla sen vaikutusta santtujen kasvattamisessa. Varmaankin joku muukin oli päättänyt kokeilla jotain samantapaista, sillä Raision Kodin Ykkösessä oli jäljellä tasan neljä kasvivaloa.  Mitään valinnanvaraa lampun rungon värien suhteen minulla ei siis ollut, vaan jouduin ostaman kaksi valkoista, yhden harmaan ja yhden keltaisen.

Yksi kasvivalo (valkoinen runko) sytytettiin keittiöön ja sen alle laitoin toisen minulla olevista Vanilla Trail kukkasista. Valon vaikutus oli valtava! Vanilla alkoi tehdä nuppuja jo tammikuun alussa ja tammikuun lopusta alkaen se on kukkinut koko ajan yhä runsaammin ja kauniimmin. Monena pimeänä talviaamuna olen juonut aamuteeni katsellen Vanillan suloisia kukkia ja iloinnut valtavasti sen kauneudesta.  Siitä sai voimaa lähteä töihin, kun lunta ei ollut juuri lainkaan ja ulkona aina vaan oli pimeää ja ankeaa tänä talvena.

Alla olevissa kuvissa Vanilla aloittaa kukkimista, kuvat on otettu 12.1.2014

 Seuraavissa kuvissa Vanillan ensimmäiset kukat ovat juuri avautuneet. Kuvat on otettu 27.1.2014

Sitten viime viikolla otettuja kuvia Vanillasta. Sen kukkasista saa loputtomasti ihania kuvia eri kuvakulmista.

Alla olevassa kuvassa vertailun vuoksi minulla oleva toinen Vanilla. Se ei ole saanut mitään lisävaloa, vaan on ollut ikkunalla päivänvalon varassa. Hyvin tämäkin kasvi voi ja näyttää terveeltä. Siinä on jopa muutama nuppukin. Lehdet ovat vaaleampia ja ne ovat kasvattaneet pitkää vartta koettaessaan löytää valoa.  Nyt kun ulkona paistaa aurinko, uskon että ensimmäiset kukat aukeavat lähipäivinä.

Vanillan suloiset kukat ja tämä jännittävä valokoe olivat ensimmäisen kevätbloggaukseni aiheena. Jatkossa päivitän blogiani kerran viikossa, viikonloppuisin. Nähdään taas viikon kuluttua!

Santtujen syyskuulumisia, osa 1: Suloiset

Kerroin tässä blogissa kesäkuussa, kuinka tilasin Dibley puutahasta Walesistä kuuden erilaisen saintpaulian taimet. Yksi lajike (Sateenkaaren Limevalo) oli viallinen ja puutarhasta tuli sille korvaava lajike, joten nyt minulla on seuraavat kuusi Dibleyn puutarhasta postilaatikkooni lentäneet saintpaulialajikkeet:
-Pixie Pink, minikokoinen, hennon vaaleanpunaiset kukat

-Chantaspring, minikokoinen, valkoiset kellomaiset kukat
-Mac’s Black Jack, minikokoinen, tummanpunaiset kukat
-Milky Way Trail, semikokoinen, valkoiset kukat
-Rob’s Vanilla Trail, semikokoinen, vaaleanpunaiset kerrotut kukat
-Beatrice Trail, stndardikokoinen, vaaleanpunaiset kerrotut kukat

Näiden lisäksi sain Gunillalta Ruotsista kaksi saintpaulialajiketta:
-Lilla Blåklockan, minikokoinen, siniset kellomaiset kukat
-Fun Trail, minikokoinen

Niin minun kuin useimpien lukijoitteni sydämen on vienyt suloinen Vanilla Trail. Se avasi ensimmäiset kukkansa jo heinäkuun puolessavälissä ja on siitä asti väsymättä kukkinut ja kukkinut ja kukkii edelleenkin. 

 

Rob’s Vanilla Trail-taimet kesäkuun lopussa. Oikeastaan jo tässä vaiheessa näkee, että kukka on hyvinvoiva ja terve ja siltä voi odottaa kaunista kukintoa. Vaikka kukkia ei vielä ole, onhan lehdet. Kaikki Vanillan lehdet ovat alusta asti olleet säännöllisen muotoisia, kauniisti avautuvia ja terveen vihreän värisiä.

Vanilla heinäkuun lopulla.  Pienet kukat, jotka ovat kuin satujen Lilliputtien ruusuja, ovat tavattoman suloisia. Yhden ”ruusun” läpimitta on noin 1 cm.

Vanillat auringonpaisteessa syyskuun alussa.

Vanillat viime viikonloppuna. Kumpikin yksilö kukkii vielä täyttä päätä ja uusia nuppujakin tulee aina vain lisää. Kukkia on paljon ja ne ovat pitkäikäisiä, vasta aivan muutama kukka on lakastunut.

Beatrice Trail on hieman kuin Vanillan isosisko. Sen kukkien pitäisi olla myös kerrottuja ja vaalenapunaisia, mutta hieman tummempia kuin Vanillalla.  Beatricen kahdesta yksilöstä toinen on tähän mennessä tehnyt pari kukkaa, toinen ei ole kukkinut. Tällä hetkellä niissä ei ole nuppuja, joten luulen, että ne alkavat varsinaisesti kukkia vasta ensi kesänä. Beatricen lehdet ovat aivan erityisen kauniit, ne ovat melko pyöreät ja hyvin kauniin tumman vihreät.

Beatrice Trail kesäkuun lopussa. Kauniit tummanvihreät säännöllisen muotoiset lehdet lupaavat hyvää

Syyskuun alussa toinen Beatrice aukaisi kaksi kukkaa, hyvin samanlaisia kuin Vanillalla, mutta väri on tummempi ja kukat ovat isompia, ehkä noin 2 cm halkaisijaltaan.

Beatrice viime viikonloppuna. Kukat kestivät vähän yli viikon ja lisää nuppuja ei näy. Mutta lehtiruusuke on kaunis ja kasvi on alkanut kasvattaa suikertavaa vartta maata pitkin. Uskon, että ensi keväänä Beatricet ovat lumoavia.