Vanilla, Vanilla!

Tässä minun kaunein saintpauliani viime kesäkuussa:

Rob's Vanilla Trail on semikokoinen suikertavalla kasvutyylillä kasvava vaaleanpunaisia pieniä ruusumaisia kukkia tekevä suloinen ja ahkera kukkija. Heinäkuun äänestyksessä blogini lukijat valitsivat vanillan kauneimmaksi paavalinkukakseni. 
Viime viikkoina vanillani on voinut huonosti. Tottakai on luonnollista, että valon vähetessä kukat alkavat lakastua, mutta huolestuttavaa on ollut se, kuinka myös lehdet ovat lerputtaneet ja koko kukan yleisilme on ollut surullinen:

Olen miettinyt ja miettinyt mitä tekisin. Lukuisat asiantuntijat netissä ovat kirjoittaneet, että juuri koskaan harrastajan saintpaulia EI kuole kuivuuteen vaan se kuolee liikaan veteen tai liian vähäiseen ravintoon. 
Ystäväni Avan vanilla on myös voinut viime aikoina huonosti. Tänä aamuna sain Avalta viestin: "Vanilla virkistyi yhdessä yössä, kun sai multaa lisää ja kastelin kunnolla." Ava oli siis vaihtanut kukkasen mullan ja siirtänyt sen hieman isompaan purkkiin, josta hän lähetti minulle kuvan:

Rohkaistuin tästä minäkin. Päätin vihdoin ryhtyä toimiin ja siirtää vanillani isompaan purkkiin ja laittaa sille uutta multaa. Otin vanillan vanhasta purkista ulos:

Juuret ovat kasvaneet ruukun reunoja pitkin. Ruukku näyttää tosiaan melko ahtaalta. Aloin varovasti hajoittaa multapaakkua ja erotella kasvavia varsia. Mutta silloin: voi kauhistus! Kasvin varsi katkesi! Vanillani on yksi ainoa yksilö ja sen päävarsi katkesi. Samalla katkesi monta muutakin vartta. Irroittelin loputkin varsien päät ja lopulta minulla oli 13 pikkuvanillaa, kaikki ILMAN JUURIA!!!

Mitä nyt? En keksinyt muuta kuin istuttaa näitä pikkutaimien näköisiä santtuja purkkeihin. Kahdeksan istutin punaisiin purkkeihin:

Sitten ajattelin kokeilla osalle vähän erilaista juttua. Koska vanillan kasvutyyli on suikertava, istutin neljä tainta matalaan pitkulaiseen ruukkuun, siinäpä sitten pystyvät suikertamaan.

Nämä neljä istutin pitkulaiseen ruukkuun. Ylhäällä keskellä on alkuperäisen vanillani juurakko, tai se mitä siitä on jäljellä. Tuosta varsi siis meni poikki ja yhteys juuriin katkesi koko kasvilta.

Pitkulainen ruukku on musta! En käytä mustia ruukkuja, mutta ei ollut valinnanvaraa, kun tänään vain ryntäsin lähimpään puutarhaan pitkulaista ruukkua ostamaan. Olen muutenkin havainnut, että kaikki kauniit ruukut ovat sellaisia, että niissä ei ole reikää ja sellainenhan ei paavalinkukalle sovi. Siksi maalaan itse kaikki purkit, joita käytän, mutta nyt ei ollut aikaa maalata vaan piti ottaa mitä oli saatavilla.

Mihin nämä sitten sijoittaisi? Juuri viime viikolla annoin lahjaksi 13 pikkusanttua ja sain mukavasti tilaa olohuoneeseen. Kaikki 29 santtuani mahtuivat keittiöön ja työhuoneeseen. Mutta nyt ei auttanut muu kuin laittaa nämä alkeisvanillat olohuoneen senkin päälle:

Lähtevätkö ne kasvamaan vai kuolevatko ilman juuria? Seuraava viikko on ratkaiseva. Jos ne ovat hengissä viikon päästä, niin kyllä sitten ainakin muutama selviää. Koska kukkamultani loppui kesken, kaksi tainta jäi vielä veteen odottamaan. Myöhemmin tuli vasta mieleeni, että ehkä olisi ollut parempi laittaa kaikki veteen ja antaa juurien muodostua ennen istutusta. Mutta jotenkin olin niin pois tolaltani vanillani hajoamisesta, etten ajatellut kaikkia vaihtoehtoja, yritin vain nopeasti pelastaa mitä pelastettavissa oli. No, jos nämä multaan istutetut eivät ala kasvaa, niin hyvä, että vedessä odottaa vielä kaksi. Niille varmasti tulee juuret jonkun ajan kuluttua.