Uusi kevät - uudet saintpauliat

Vihdoinkin tuli aika erottaa saintpaulioiden lehtipistokkaat toisistaan ja sai istuttaa ne omiin kauniisiin ruukkuihinsa! Ja silloin on aika myös herättää tämä Paavalinkukkablogi talviunesta. Tervetuloa jälleen seuraamaan santunkasvatusta ja muita kivoja juttuja vanhat ja uudet lukijat!

Lehtipistokkaista kasvaneet taimet lokakuussa 2015. Lehdet oli istutettu toukokuussa ja elokuussa.

Taimet toissapäivänä eli maaliskuun alussa 2016. Taimien takana rakkaat Pixie Pink-santut, jotka juuri samana aamuna vahingossa putosivat kukkapöydältä lattialle ja yritän ne pelastaa!

Taimien erottaminen alkaa.

Taimet eroteltuina ja istutettuina uusiin purkkeihin. Punaisissa purkeissa pelastetut Pixie Pinkit. Vihreissä purkeissa uusi tuttavuus: Taita. Sinisissä purkeissa vanha rakas Pixie Blue. Keltaisissa purkeissa Persian Lace, Ionanatha ja Rupicola.

Monet saintpauliankasvattajat ovat tänä talvena kertoneet kasviensa riutuvan, koska pitkään oli hyvin vähän valoa. Minulla on menehtynyt monta erikoislajiketta ja kaikki yllätyssanttujen lehtipistokkaat, joista kerroin syksyn viimeisessä postauksessa. 

Talven aikana kuolleita santtuja. Surullinen näky.

Miksi joku santtu kuolee ja toinen ei. Vastausta tähän ei kukaan oikein osaa sanoa. Hoidolla on oma vaikutuksensa, mutta jos antaa samanlaista hoitoa kaikille, niin silti kaikki eivät menesty samalla tavalla. Lajikkeellakin on vaikutuksena, mutta samankin lajikkeen kaksi yksilöä voivat kasvaa hyvin eri tavalla:

Saintpaulia Ionantha White lajikkeen kaksi samaan aikaan istutettua yksilöä, saanet samaa hoitoa samalla pöydällä samassa huoneessa. Ero on silti melkoinen, Onneksi molemmat ovat hengissä talven jälkeen.

Neljä Valkoista Kuningatarta työhuoneen ikkunalla voivat erinomaisilta.

Olohuoneen ikkunalla minikokoisista santuista on hengissä tämän verran.

Keitiössä lisävalon alla olleet kasvit ovat jotenkin väsähtäneitä, mutta henki pihisee. Lilla Blåklockan kasvaa pois purkistaan mutta yksi nuppu on ilmestynyt.

Milky Wayn heleä vihreys on tallella

Booman on yhtä vahva kuin ennenkin

Kukkia minulla on tällä hetkellä vain kahdessa santtuyksilössä. 

Skärt Litet Moln on kukkinut aivan koko talven. Tosin se on kasvivalon alla, mutta kuitenkin. Mietin, että jaksaako tämä kukkia vuoden ympäri, vai pitäisikö se keinotekoisesti laittaa lepäämään välillä. En haluaisi että tälle kävisi niinkuin aiemmin Kompikselle, joka kukki ja kukki aina vaan, kunnes yhtäkkiä kuoli ihan lyhyessä ajassa.

Uusi ihana santtuni, Kaustinen. Vanha perinnesanttu, jonka sain saintpaulian harrastajien facebooksivun kautta. Lehdet ovat hauskasti piparkakkureunaiset ja tämä on kestävä ja runsaskukkainen lajike.

Pikkusantut elokuvatähtinä

Nyt astun blogissani aivan uusiin sfääreihin, kun liitän tänne itse tekemäni videon. Olen oppinut paljon internetistä löytämistäni videoista, joissa opastetaan, kuinka saintpaulioita hoidetaan. Tähän mennessä ei eteeni ole kuitenkaan sattunut yhtään suomenkielistä, joten päätin tehdä sellaisen itse. Ensimmäisen opetusvideoni aiheeksi tuli paavalinkukan pikkutaimien erottaminen toisistaan. Asia on minulle itsellenikin uusi. Aikaisemmin en ole erotellut taimia. Olen vain tyrkännyt lehden multaan pieneen purkkiin ja siitä on sitten kasvanut tasapainoinen yksilö, jos siinä sattumalta on ollut vain yksi taimi. Tai sitten on tullut epämääräinen moneen suuntaan kasvava lehtiläjä, jos taimia on sattunut kasvamaan  liian monta yhdessä.

Lokakuun lopussa olin laittanut Rob’s Vanilla Trail- ja Lilla Blåklockan -lehtiä juurtumaan ja viime viikonloppuna erottelin taimet toisistaan ja istutin kunkin yksilön omaan purkkiinsa. Tässä video työn vaiheista:

 Nyt viikon kuluttua kaikki purkkeihin laittamani taimet ovat pirteänä kasvun alussa:

 

Neljä Lilla Blåklockan-lajikkeen tainta

Kuusi Rob’s Vanilla Trail-lajikkeen tainta    

Kaikkein pisimmälle ehtinyt ja terhakkain Vanillan taimi piilottelee jo ensimmäistä nuppuaan lehtien lomassa!

Viisi tainta, joiden lajikkeesta en ole aivan varma. Videolla näkyy, että aioin heittää nämä pienimmät taimet pois, mutta sitten päätin kokeilla, jos ne kuitenkin lähtisivät kasvamaan. Viikko on kulunut ja hengissä ovat.

Eroteltuani kaikki taimet kasvamaan purkkeihinsa laitoin vielä uusia lehtiä juurtumaan. Nyt olin viisaampi ja laitoin yhteen astiaan vain yhtä lajiketta. Toisessa on Vanilla Trail ja toisessa Beatrice Trail.

Kodinonni on yksi ehdoton suosikkikasvini. Kun olin pieni tyttö, minulla oli rakas kodinonni. Sitten kuulin jostain, että kasvit tarvitsevat vettä ja suoloja kasvaakseen hyvin. Annoin siis seuraavassa kastelussa kasvilleni vettä ja suolaa ja itkin katkerasti, kun suolakylvyn seuraukseni kodinonneni kuoli. Samaa virhettä en tee toiste!

Kun kävin viime viikolla puutarhakaupassa näin jotain aivan ihanaa: minikokoisia krysanteemeja. Suloiset pikkuolennot lähtivät mukaani ja vein niitä työpaikalle, jossa moni muukin ihmetteli ja ihasteli näitä kevään pirteitä lähettiläitä.