Poisheittämisen surua

Tämä blogipäivitys ei ole mikään mielenvirkistys. Jos haluat päivääsi piristystä, on parasta ohittaa tämä kirjoitus ja palata linjalle vasta ensi viikonloppuna. Tällä kertaa nimittäin kerron tuhoutuneista paavalinkukistani ja ikävä kyllä niitä on viime aikoina tuhoutunut monta.

Aloitetaan kaikkein suurimmasta pettymyksestä: Brazos Belle, suloinen vaaleanpunainen pieni santtu, jonka kukat ovat aivankuin vanamon kukkia. Gunillan blogissa näin tämän kaunokaisen kuvan ja pyynnöstäni Gunilla kasvatti minulle taimen oman kasvinsa lehdestä. Gunilla kyllä varoitti, että Brazos Belle on vaikea tapaus, vaikea saada lisääntymään lehdestä ja vaikea saada menestymään. Mutta minä toivoin niin... ja näin siinä kävi:

Tämä kuva on Gunillan blogista. Tällaisesta haaveilin!

Gunillan lähettämä taimi oli pikkarainen, mutta kuitenkin elävä.

Brazos Belle viimeisillään. Pari viikkoa tämän kuvan ottamisen jälkeen heitin taimen pois.

Toista Gunillalta saamaani kukkaa Fun Trailiä olen kutsunut nimellä Kompis, koska Gunilla laittoi sen Lilla Blåklockanin mukaan ylimääräisenä lahjana, että matka olisi hauskempi, kun on kaveri mukana. Kompis lähti terhakkaasti kasvamaan ja kukki runsaasti aivan koko kesän. En oikein pitänyt sen kukista, koska niissä on pilkkuja ja minun suosikkejani ovat yksiväriset kukat. Mutta Kompis vei lopulta sydämeni, koska se vain kukki ja kukki ja kukki, kunnes yhtäkkiä kaikki loppui.

Kompiksen lehdet olivat aivan erityisen kauniit, tasaiset ja säännölliset, mutta se ei suinkaan jäänyt viherkasviksi.

Tässä Kompis pari kuukautta sitten kukkarunsaudessaan.

Kompis kaksi viikkoa sitten.

Kompis tänään. Nyt ei auta muu kuin heittää se pois.

Sitten arvoituksellinen Mustajaakko (Mac's Black Jack). Sen piti lajikekuvauksen mukaan olla pieni, lehtien piti olla alta punaiset ja sillä piti olla erityisen tummat kukat. Vain viimeinen määrite piti paikkansa. Mustajaakkoja tilasin Dibleyn puutarhasta kaksi ja toinen ei vuodenkaan perästä kukkinut, joten heitin sen pois. Toinen alkoi kukkia tänä kesänä ja kukkii edelleen, mutta voi kauhistus! Tänään huomasin, että kukissa on jonkinlaista valkoista peittoa, en tiedä mitä se on, mutta heitän aina kukkasen heti pois, jos vain epäilenkin, että siinä on jokin sairaus. Niinpä Mustajaakon tarina päättyy tänään. Mutta tämä ei ole suuri vahinko, koska Mustajaakko ei ollut sellainen kaunotar kuin sen piti olla.

Mustajaakot pieninä santtuina noin kuukauden ikäisinä.

Mustajaakon lehdet kasvoivat pitkiksi ja honteloiksi.

Toinen taimi aloitti kukkimisen tänä kesänä.

Siinä on edelleenkin runsaasti kukkia, mutta...

... kun katsoo läheltä näkee, että kukissa on epäilyttävää valkoista peittoa. Hyvästi!

Ja sitten Pixie Pink. Tästä lajikkeesta en tahtoisi luopua! Oli tosin pettymys, että se tuotti vain muutaman kukan, mutta ne olivat niin kauniita ja herkkiä. Hyvin vaaleanpunaisia, melkein valkoisia. Taimia minulla oli alkujaan kaksi, toinen menehtyi puoli vuotta sitten, toinen on nyt aivan henkitoreissaan.

Kaksi kauniin vihreää pientä Pixie Pinkin tainta.

Vain muutaman kauniin kukan sain nähdä viime kesänä.

Ensimmäinen Pixie uhkasi tuhoutua. Päätin yrittää kasvattaa sen latvasta uuden yksilön.

Koska latvassa oli vain pienenpieni elävä osa, laitoin pienen muovirasian kanteen reijän, josta varsi ulottui veteen, muuten koko taimi olisi uponnut.

Mutta näin taimelle kävi. Se ei kasvattanut yhtään juuria vaan tuhoutui.

Toinen Pixie Pink taimista jatkoi kasvuaan, vaikkakaan kukkia ei tänä kesänä tullut.

Pari viikkoa sitten otettu kuva. Onko tämä lopun alkua?

Tänään otettu kuva. Mitään ei ole pelastettavissa.

Skärt Litet Moln-santun piti tehdä pieniä valkoisia kukkia. Niitä en koskaan nähnyt vaan jouduin heittämään sen pois jo pari kuukautta sitten. Tässä viimeinen kuva, jossa santtua ei enää voi edes tunnistaa:

Skärt Litet Moln lähdössä.

Sitten vielä pari surullista kuvaa. Onko näillä vielä toivoa?

Beatrice ei näytä kovin hyvältä. Pitäisikö siitä ottaa latvat ja istuttaa uudelleen vai annanko vielä olla? Tämä päätös on vaikea, koska jos kasvi tuhoutuu kokonaan, siitä ei voi enää ottaa pistokasta. Toisaalta jos tästä ottaa pistokkaat, niin mitään ei jää jäljelle.

Falling Snow riiputtaa lehtiään epäilyttävästi! Vain keskimmäiset lehdet ovat jänteviä.

Vaikka tiedän saintpaulioista paljon, niin minulla ei ole aavistustakaan, miksi nämä hyvin kasvunsa alkaneet santut ovat tuhoutuneet. Ehkäpä tällaiset erikoislajikkeet, varsinkin minikokoiset eivät eläkään kovin pitkään. Tai ehkä olen antanut niille liikaa vettä tai liian vähän ravintoa. Tai ne ovat saaneet liian paljon suoraa auringonvaloa tai liian vähän valoa ylipäänsä. Tai sitten... tai... tai..

Poisheittämisen vaikea taito

Kaikki huonekasvit eivät menesty. Välillä niitä täytyy heittää pois. Ei ole mikään kodin kaunistus, jos ikkunalaudalla on kituvia kukkaparkoja. Koko koti saa aivan uuden ilmeen, kun nahistuneet ja kuihtuneet kasvit laitetaan roskiin ja tuodaan kukkakaupasta uudet värikkäät kukkijat tilalle. Kukat ovat kasveja, niistä voi pitää, niitä tulee hoitaa, mutta kukkapurkin olion mieltäminen persoonaksi, johtaa vähitellen masentavaan näkymään.

Kerron tällä kertaa joistakin santuistani, jotka itse olen joutunut heittämään pois. 

Tilasin viime kesänä Dibleyn puutarhasta kaksi ihastuttavan Pixie Pink-lajikkeen tainta.  Alla olevassa kuvassa Pixie Pinkit ovat terhakkaasti lähteneet kasvuun ja toisella on jopa muutama kukka! Kuitenkaan toinen Pixie Pinkeistä ei kestänyt talven yli. Sen lehdet alkoivat ensin lerppumaan, sitten kuivumaan ja lopulta se täytyi heittää pois. Sen sijaan toinen kesti talven ilman ongelmia ja on edelleen pirteä ja hyvinvoiva vaikkakaan ei kuki vielä.  Mitään syytä toisen tuhoutumiseen ja toisen menestymiseen en näiden kasvien kohdalla osaa sanoa. Kumpikin sai täsmälleen saman kohtelun, ihan purkin väriä myöten!  Jokainen kasvi on yksilö, toiset kukoistavat, toiset eivät.

 

Syyskuussa 2013 otettu kuva, jossa kumpikin Pixie Pink kasvaa iloisesti. Kummallakin on samanlainen purkki, jossa on samanlaista multaa  

Poisheitettävä  Pixie Pink viimeisessä kuvassa maaliskuussa 2013. 

Toinen Pixie Pinkeistäni toukokuussa 2014. Se kasvaa ja voi edelleen hyvin, viherkasvina toistaiseksi.  

Joskus voivat hoitotoimenpiteet aiheuttaa kukan kuoleman. Olen tietopankissani suositellut katsomaan videon, jossa Paul Sorano on vieraana amerikkalaisessa tv-ohjelmassa ja näyttää kuinka paavalinkukkia voidaan lisätä lehdistä. Lisäksi hän näyttää, kuinka ”pitkäkaulaiseksi” kasvanut vanha paavalinkukka voidaan uudistaa. Kokeilin tätä jälkimmäistä ohjetta kolmeen standardikokoiseen saintpauliaani. Yksi kokeilu päättyi hyvin, mutta kaksi surkeasti. Alla olevissa kuvissa näkyvät kammottavat ruskeakäppyräiset kasvit olen jo aikaa sitten heittänyt roskiin, kolmas kasvaa tällä hetkellä kauniisti uudistettuna ruusukkeena ikkunallani. Toinen poisheitetyistä oli vaaleanpunainen ja toinen sinivioletti, jonka useimmat mieltävät ihan tavallisimmaksi saintpauliaksi. Sen kukka on tämän blogin oikeassa reunassa kohdassa ”tietoja minusta”. Kasvissa oli vielä joitakin terveitä lehtiä, laitoin kaksi niistä veteen juurtumaan, joten voi olla, että tämä sinivioletti perussanttu vielä palaa ikkunalleni.

 

Vaaleanpunainen standardi-saintpauliani roskiin menossa.  

Sinivioletti standardi-saintpauliani roskiin menossa.  

Jotkut kasviyksilöt ovat alusta asti voimakkaampia kuin toiset ja vastaavasti jotkut ovat onnettomia alusta asti. Kun laittaa paavalinkukan lehtiä juurtumaan, näkee, kuinka mullan alta nousee terhakkaita nopeasti kasvavia yksilöitä, joiden lehdet pyrkivät syrjäyttämään toiset heikommat taimialut. Kun taimia sitten erottaa ja istuttaa purkkeihin, ei kannata olla yhtään tunteellinen. Vain voimakkaat istutetaan lopullisiin purkkeihinsa, heikkoihin ei kannata uhrata vaivaa ja aikaa.

 Kun maaliskuussa erottelin saintpaulian lehdistä kasvattamiani taimia, en vielä uskonut tätä asiaa. Olin niin ihastunut Vanillaan, että laitoin purkkeihin kasvamaan sekä heikot että vahvat. Tässä tulos:

 

Vahvana alkanut Vanillan pikkutaimi kasvaa edelleen vahvana ja pääsee kohta ystäväni kotiin lahjaksi. Surkeana rääpäleenä aloittanut taimi ei menesty ja heitän sen pois.  

Poisheittämisen syynä saa olla yksinkertaisesti sekin, että ei pidä jostain kasvista tai se on erilainen kuin on odottanut. Näin on käynyt Milky Waylle.  Pidän sen kukkien kirkkaanvalkoisesta väristä ja lehtien heleän vaaleanvihreästä väristä. Mutta monet kukista ovat rikkinäisiä ja monet lehdet käppyräisiä.  Toinen Milky Way-yksilöni on vielä alkanut riiputtaa lehtiään, se on helppo heittää pois. Toinen on juuri alkanut kukkimaan, ehkä katson vielä jonkin aikaa, miten se jatkaa kasvuaan.

 

Parempi Milky Way. Keskellä näkyy käppyräinen lehti ja edessä muuten viallisia lehtiä. Tässä viime viikolla otetussa kuvassa näkyy yksi kukka, nyt niitä on kymmenen.

Huonompi Milky Way riiputtaa lehtiään ja heitän sen pois. 

Ei toki ole tarkoitus innostaa lukijaa heittämään kaikki kukkansa pois ja ostamaan uusia tilalle, ei toki!  Kukkien kanssa täytyy myös olla kärsivällinen ja jos haluaa säilyttää jonkun kasvin, sen eteen kannattaa nähdä vaivaakin!

Lilla Blåklockan on yksi suosikkejani. Tammikuussa aloin antaa sille kasvilampun valoa ja jo maaliskuussa se ilahdutti suloilla kukillaan. Kun kevään valo lisääntyi, poistin kasvivalon, jolloin Lilla Blåklockan alkoi nuutumaan. En tiedä veikö keinovalon avulla aikaansaatu kukkiminen siltä kaikki voimat vai mistä oli kyse. Viime viikolla vaihdoin tälle kasville uuden purkin ja uuden kevyemmän ja ilmavamman mullan. Saman tein pikkuiselle Chantaspring-lajikkeelle, joka sekin oli hyvin vaivaisen näköinen, mutta jonka ehdottomasti haluaisin toipuvan. Mullan vaihdon jälkeen kasvit ovat luonnollisesti pari päivää paremman näköisiä. Se voi olla pelkkä kosmeettinen harhakuva, kun huonot ja kuihtuneet lehdet on poistettu. Vasta parin viikon kuluttua näkee alkaako kasvi kasvaa paremmin vai onko se sittenkin heitettävä pois.

 

Lilla Blåklockan vanhassa purkissaan vasemmalla ja uudessa oikealla. 

Chantaspring vanhassa purkissaan vasemmalla ja uudistettuna oikealla.