Poisheittämisen vaikea taito

Kaikki huonekasvit eivät menesty. Välillä niitä täytyy heittää pois. Ei ole mikään kodin kaunistus, jos ikkunalaudalla on kituvia kukkaparkoja. Koko koti saa aivan uuden ilmeen, kun nahistuneet ja kuihtuneet kasvit laitetaan roskiin ja tuodaan kukkakaupasta uudet värikkäät kukkijat tilalle. Kukat ovat kasveja, niistä voi pitää, niitä tulee hoitaa, mutta kukkapurkin olion mieltäminen persoonaksi, johtaa vähitellen masentavaan näkymään.

Kerron tällä kertaa joistakin santuistani, jotka itse olen joutunut heittämään pois. 

Tilasin viime kesänä Dibleyn puutarhasta kaksi ihastuttavan Pixie Pink-lajikkeen tainta.  Alla olevassa kuvassa Pixie Pinkit ovat terhakkaasti lähteneet kasvuun ja toisella on jopa muutama kukka! Kuitenkaan toinen Pixie Pinkeistä ei kestänyt talven yli. Sen lehdet alkoivat ensin lerppumaan, sitten kuivumaan ja lopulta se täytyi heittää pois. Sen sijaan toinen kesti talven ilman ongelmia ja on edelleen pirteä ja hyvinvoiva vaikkakaan ei kuki vielä.  Mitään syytä toisen tuhoutumiseen ja toisen menestymiseen en näiden kasvien kohdalla osaa sanoa. Kumpikin sai täsmälleen saman kohtelun, ihan purkin väriä myöten!  Jokainen kasvi on yksilö, toiset kukoistavat, toiset eivät.

 

Syyskuussa 2013 otettu kuva, jossa kumpikin Pixie Pink kasvaa iloisesti. Kummallakin on samanlainen purkki, jossa on samanlaista multaa  

Poisheitettävä  Pixie Pink viimeisessä kuvassa maaliskuussa 2013. 

Toinen Pixie Pinkeistäni toukokuussa 2014. Se kasvaa ja voi edelleen hyvin, viherkasvina toistaiseksi.  

Joskus voivat hoitotoimenpiteet aiheuttaa kukan kuoleman. Olen tietopankissani suositellut katsomaan videon, jossa Paul Sorano on vieraana amerikkalaisessa tv-ohjelmassa ja näyttää kuinka paavalinkukkia voidaan lisätä lehdistä. Lisäksi hän näyttää, kuinka ”pitkäkaulaiseksi” kasvanut vanha paavalinkukka voidaan uudistaa. Kokeilin tätä jälkimmäistä ohjetta kolmeen standardikokoiseen saintpauliaani. Yksi kokeilu päättyi hyvin, mutta kaksi surkeasti. Alla olevissa kuvissa näkyvät kammottavat ruskeakäppyräiset kasvit olen jo aikaa sitten heittänyt roskiin, kolmas kasvaa tällä hetkellä kauniisti uudistettuna ruusukkeena ikkunallani. Toinen poisheitetyistä oli vaaleanpunainen ja toinen sinivioletti, jonka useimmat mieltävät ihan tavallisimmaksi saintpauliaksi. Sen kukka on tämän blogin oikeassa reunassa kohdassa ”tietoja minusta”. Kasvissa oli vielä joitakin terveitä lehtiä, laitoin kaksi niistä veteen juurtumaan, joten voi olla, että tämä sinivioletti perussanttu vielä palaa ikkunalleni.

 

Vaaleanpunainen standardi-saintpauliani roskiin menossa.  

Sinivioletti standardi-saintpauliani roskiin menossa.  

Jotkut kasviyksilöt ovat alusta asti voimakkaampia kuin toiset ja vastaavasti jotkut ovat onnettomia alusta asti. Kun laittaa paavalinkukan lehtiä juurtumaan, näkee, kuinka mullan alta nousee terhakkaita nopeasti kasvavia yksilöitä, joiden lehdet pyrkivät syrjäyttämään toiset heikommat taimialut. Kun taimia sitten erottaa ja istuttaa purkkeihin, ei kannata olla yhtään tunteellinen. Vain voimakkaat istutetaan lopullisiin purkkeihinsa, heikkoihin ei kannata uhrata vaivaa ja aikaa.

 Kun maaliskuussa erottelin saintpaulian lehdistä kasvattamiani taimia, en vielä uskonut tätä asiaa. Olin niin ihastunut Vanillaan, että laitoin purkkeihin kasvamaan sekä heikot että vahvat. Tässä tulos:

 

Vahvana alkanut Vanillan pikkutaimi kasvaa edelleen vahvana ja pääsee kohta ystäväni kotiin lahjaksi. Surkeana rääpäleenä aloittanut taimi ei menesty ja heitän sen pois.  

Poisheittämisen syynä saa olla yksinkertaisesti sekin, että ei pidä jostain kasvista tai se on erilainen kuin on odottanut. Näin on käynyt Milky Waylle.  Pidän sen kukkien kirkkaanvalkoisesta väristä ja lehtien heleän vaaleanvihreästä väristä. Mutta monet kukista ovat rikkinäisiä ja monet lehdet käppyräisiä.  Toinen Milky Way-yksilöni on vielä alkanut riiputtaa lehtiään, se on helppo heittää pois. Toinen on juuri alkanut kukkimaan, ehkä katson vielä jonkin aikaa, miten se jatkaa kasvuaan.

 

Parempi Milky Way. Keskellä näkyy käppyräinen lehti ja edessä muuten viallisia lehtiä. Tässä viime viikolla otetussa kuvassa näkyy yksi kukka, nyt niitä on kymmenen.

Huonompi Milky Way riiputtaa lehtiään ja heitän sen pois. 

Ei toki ole tarkoitus innostaa lukijaa heittämään kaikki kukkansa pois ja ostamaan uusia tilalle, ei toki!  Kukkien kanssa täytyy myös olla kärsivällinen ja jos haluaa säilyttää jonkun kasvin, sen eteen kannattaa nähdä vaivaakin!

Lilla Blåklockan on yksi suosikkejani. Tammikuussa aloin antaa sille kasvilampun valoa ja jo maaliskuussa se ilahdutti suloilla kukillaan. Kun kevään valo lisääntyi, poistin kasvivalon, jolloin Lilla Blåklockan alkoi nuutumaan. En tiedä veikö keinovalon avulla aikaansaatu kukkiminen siltä kaikki voimat vai mistä oli kyse. Viime viikolla vaihdoin tälle kasville uuden purkin ja uuden kevyemmän ja ilmavamman mullan. Saman tein pikkuiselle Chantaspring-lajikkeelle, joka sekin oli hyvin vaivaisen näköinen, mutta jonka ehdottomasti haluaisin toipuvan. Mullan vaihdon jälkeen kasvit ovat luonnollisesti pari päivää paremman näköisiä. Se voi olla pelkkä kosmeettinen harhakuva, kun huonot ja kuihtuneet lehdet on poistettu. Vasta parin viikon kuluttua näkee alkaako kasvi kasvaa paremmin vai onko se sittenkin heitettävä pois.

 

Lilla Blåklockan vanhassa purkissaan vasemmalla ja uudessa oikealla. 

Chantaspring vanhassa purkissaan vasemmalla ja uudistettuna oikealla.