Hiirestä kodin kevätkunnostukseen

Kaikki alkoi siitä, että ranteeni kipeytyi ja fysioterapeutti opasti minua hankkimaan ergonomisen hiiren ja käsituen. Tämä pieni muutos johti toiseen ja se kolmanteen ja lopulta lähes jokaiseen huoneeseen tuli iloisia uusia juttuja.

Ergonominen hiiri on mutten tosi kätevä! Voin suositella sitä jokaiselle jo ENNEN kuin ranne kipeytyy. Se toimii aivan kuin tavallinen hiiri, mutta se on pystyasennossa. Jotta käteni olisi optimaalisessa asennossa ergonomisen hiiren ja käsituen kanssa, tarvitsin matalan kirjoituspöydän. Kävin kaupunkimme Askossa, Iskussa ja Sotkassa sekä kahdella kirpputorilla, mutta kaikilla kirjoituspöydillä oli sama korkeus 73 cm ja se oli liian korkea. Toimistokalusteista olisi löytynyt moottorilla nouseva ja laskeva pöytä, mutta sen hinta 700 euroa oli liikaa. Lopulta päädyin netissä ruotsalaisen huonekalujätin sivulle ja sieltä löytyi työpöytä, jonka jalkoja voi säätää. Pöytää piti lähteä katsomaan Raision myymälään. Siis matkalle kohti Turkua.

Löysimme työpöydän. Pöydän korkeuden voi säätää välillä 60cm-80cm. Pöytä on valkoinen ja ihan kiva. Myymälässä siinä aivan vieressä oli myös kaunis vihreävalkoinen kirjoituspöytä. Se oli pieni ja niin kaunis! Ainoa mikä epäilytti, oli sen aivan älytön hinta: vain 69 euroa. Tutkittuani kaupunkimme kaikki huonekalukaupat JA kirpputorit, tämä hinta todella tuntui epäilyttävän alhaiselta. Tuli ajatus, että pöydässä täytyy olla joku vika. Lopulta uskalsin ostaa sekä säädettävän työpöydän että vihreävalkoisen kirjoituspöydän. Päätin siirtää työhuoneeni yläkerran vierashuoneeseen ja vierashuoneen alakertaan.

 

Mieheni kokoaa kirjoituspöytää. Täytyy sanoa, että kokoamisohjeet olivat todella nerokkaat. Seurasimme yksityiskohtaisia kuvia aivan orjallisesti, vaikka emme monestikaan ymmärtäneet miksi näin ja miksi niin. Vasta lopussa ymmärsimme. Ja onnistuimme!

Uusi työhuoneeni yläkerrassa. Ergonominen hiiri ja käsituki näkyvät tuolin oikealla puolella. Täällä on myös kukkalauta jolle siirsin kaikki saintpauliani olohuoneesta. Nyt niillä on paremmat valo-olosuhteet ja voin ihailla niitä työskentelyni lomassa.

 

Saintpauliat rivissä ikkunalaudalla ja sivupöydän päällä uusia taimia tulossa. Kompiksen violetit kukat ja Milky Wayn ensimmäinen kukka näkyvät. Muut ovat toistaiseksi viherkasveja.

 

Kun kerran olimme Turussa, kävin myös Finlaysonilla ja ostin meille uudet tikkipussilakanat. Moneen vuoteen niitä ei ole ollut tuotannossa, mutta nyt sain vihdoin ostettua meille uudet tällaiset peitot. Ainoa peittolaji,  josta me kumpikin mieheni kanssa todella pidämme.

Ja kun kerran olin Finlaysonilla käymässä, ostin keittiöön uudet kesäverhot. Ikkunan edessä ihanasti kukkivat saintpauliani: Pixie Blue ja Vanilla Trail.

Kun työhuoneeni kirjahyllyineen oli siirtynyt yläkertaan, entisestä työhuoneestani oli tullut vierashuone, jossa yksi seinä oli tyhjä. Se kaipasi tauluja.

Joskus vuosikymmeniä sitten ostimme kirpputorilta kaksi vanhaa koulun opetustaulua. Toinen esittää savolaista ja toinen kainuulaista maisemaa. Vein taulut oikeaan kehystämöön, jossa ne kehystettiin lasin alle. Taulut olivat todella kauniit ja pidin niistä paljon. Ripustimme ne makuuhuoneeseen sänkymme yläpuolelle. Koska taulut olivat suurikokoisia ja lasi on painavaa, kävi niin, että eräänä päivänä toinen tauluista tipahti alas. Sängyn ja seinän välissä oli juuri sen verran rakoa, ettei taulu tipahtanut sänkyymme, mutta sen lasi hajosi tuhansiksi sirpaleiksi. Sen jälkeen en uskaltanut ripustaa näitä tauluja millekään seinälle. Olen käynyt välillä kellarivarastossa niitä ihailemassa, enkä ole raaskinut luopua niistä.

Kun olimme käyneet Turussa pöytiä ostamassa, olin huomannut, että ruotsalaisen huonekalujätin alakerrassa myytiin taulunkehyksiä, joissa lasin tilalla on ohut kirkas muovilevy. Nyt tuli mieleeni, että muovilevy on paljon kevyempi kuin lasi ja jos se tipahtaa, ei tule lasinsiruja! Ei muuta kuin uusi reissu Raisioon kehyksiä ostamaan. Sopivankokoiset löytyivät ja ne tuntuivat tosi kevyiltä entisiin lasikehyksiin verrattuna. Tänään siirsin taulut uusiin raameihin. Olen niin iloinen! Ainakin kaksikymmentä vuotta taulut ovat olleet varastossa ja nyt ne vihdoin pääsevät seinälle.

 

Kainuulainen maisema Vihtori Ylisen maalaamassa koulujen opetustaulussa. Oli tosi vaikea ottaa tätä kuvaa, kirkkaasta muovilevystä heijastuvan valon takia.

Vihtori Ylisen Savolainen maisema. Kymmenien kokeilujen jälkeen keksin asettaa taulut lattialle, jolloin niiden yläpuolella oleva yksivärinen katto ei aiheuta peilikuvailmiötä. Tässä näkyy vain pieni heijastuma minun kameraa pitävästä kädestäni. 

Olohuoneeseen ei tullut tällä kertaa mitään uutta hankintaa, mutta sekin uudistui kun saintpauliat siirtyivät yläkertaan ja heitin pois yhden suurikokoisen viherkasvin. Olohuoneeseen tuli siis tilaa ja avaruutta lisää, joten sekin koki iloisen kevätmuutoksen.