Miksi saintpauliani eivät (aina) kuki?

Usein minulta kysytään tuo otsikon kysymys, ja vaikea siihen on vastata. Luonnossa Afrikassa Kenian Usambaravuorilla villit saintpauliat kyllä kukkivat ympäri vuoden. Täysin luonnonmukaisia olosuhteita ei kotona voi kasville järjestää eivätkä jalostetut saintpauliat kenties käyttäydy aivan esi-isiensä tapaan.

Saintpauliat kuitenkin kukkivat pitkään ja usein monta kertaa vuodessa, vaikka huilaisivatkin välillä. Sitä paitsi hyvinvoiva saintpaulia on kaunis myös viherkasvina! Tässä kuvia minun tämänhetkisistä viherkasveistani:
 

Pixie Pinkillä on pienet ja kauniinmuotoiset, syvän vaaleanvihreät lehdet. 

Beatrice Traililla on kaikkein kauneimmat lehdet. Ne ovat kiiltävät ja syvän tummanvihreät, sellaiset metsänvihreät minun mielestäni.

Tämä on yksi suuren valkoisen poikasista. Siis standardikokoinen valkoinen saintpaulia. Lehdet ovat vaaleanvihreät ja hyvinvoivat.

Kaikkein mielenkiintoisin viherkasvini. Mac’s Black Jackillä pitäisi olla minikokoiset alapuolelta punaiset lehdet. Minun Mustilla Jaakoillani on pitkävartiset vaaleanvihreät lehdet, jotka ovat alapuoleltakin vaaleanvihreitä. Ne eivät ole vielä kukkineet, joten jännityksellä odotan, ovatko edes kukat tummanpunaisia, kuten olla pitäisi.

Kompis-ystävää ei enää pitäisi luokitella viherkasviksi, sillä siinä on muutamia nuppuja. Mutta otin sen mukaan näihin kuviin, koska sen lehdet ovat erityisen kauniin säännöllisiä ja terhakoita. Itse asiassa Kompis on ainoa saintpauliani, jonka lehdistä pidän enemmän kuin kukista, koska sen kukat ovat pilkullisia.

 

Standardikokoisia saintpaulioita. Koska nämä on ostettu kukkakaupasta, en tiedä niiden lajikenimiä, marketista saintpaulioita ostetaan vain väreinä. Muistaakseni vasemmanpuoleisin on sinivioletti, keskellä oleva punavioletti ja oikealla on vaaleanpunainen. Mahtaako olla niin, että kaupallinen jalostus keskittyy pelkkiin suurikokoisiin kauniisiin kukkiin, koska kukkakaupasta ostettujen santtujen lehdet harvoin ovat kauniita.

 

Milky Wayn kauniit säännölliset ja heleän vaaleanvihreät lehdet. Tässä yksilössä ei ole nuppuja, mutta tänään huomasin, että toisessa Milky Wayssani on muutamia!

Chantaspring minua vähän huolestuttaa. Sen pikkuruiset nuolenmuotoiset lehdet ovat hieman notkahtaneen näköisiä. Tätä valkoisin kellokukin kukkivaa minisanttua minulla oli kaksi, mutta toinen kuukahti jo alkutalvesta, sen vuoksi kai huolestun tämän yksilön kohdalla pienestäkin epäilyttävästä asiasta.

Mitä sitten voi tehdä, jos omat saintpauliat pysyvät viherkasveina, eivätkä kuki, vaikka niitä olisi hoitanut parhaansa mukaan, kastellut kerran viikossa ja antanut valoa, mutta ei suoraa auringonpaistetta. Tässä muutamia ehdotuksia:

Ehdotus yksi: Voi mennä kylään ystävänsä luokse ja ihailla siellä hänen santtujaan:
 

Ystäväni valkoisena kukkiva saintpaulia on saman valkoisen saintpaulian poikanen, kuin yllä olevassa kolmannessa kuvassa minun viherkasvini.

Samaisen ystäväni sinisenä kukkiva saintpaulia. Ostettu samasta kaupasta samana päivänä kuin minun standardikokoinen vaaleanpunainen viherkasvini. Kuvan taustalla graafikko Mari Aspolan työ Ahven, sekatekniikka.

Ehdotus kaksi: Voi mennä ulos pihalle ja katsella kevään kauniita kukkia puutarhoissa ja metsäpolulla.
 

Naapurimme piha on sinisenään skilloja.

 

Leskenlehti on yksi lempikukistani. Se tuntuu aina niin iloiselta ja aurinkoiselta karussakin maassa.