Pääsiäisratoja ja arvoituksia

Pääsiäistiput eteisen pöydällä tervehtivät sisääntulijoita.

Meidän perheemme eräs tärkeä juttu pääsiäisenä ovat pääsiäisradat. Kun lapset olivat pieniä, he laittoivat lauantai-iltana myssyn sängyn viereen ja pääsiäissunnuntaina kun he heräsivät, hatussa oli suklaamuna. Jossain vaiheessa alkoi sellainen tapa, että hatussa ei ollutkaan suklaamunaa, vaan siellä oli vihje, jonka mukaan suklaamunaa piti etsiä. Vähitellen syntyi kokonainen pääsiäisrata: hatussa on ensimmäinen vihje, seuraavassa toinen, sitten kolmas, kunnes vihdoin viimeisessä etsittävässä paikassa on pääsiäisaarre, suklaamunia ja muita herkkuja.

Kun lapset kasvoivat, perheeseemme tulivat heidän puolisonsa ja sitten lapsenlapsiakin. Vähitellen tästä pääsiäistraditiosta tuli minulle aivan liian suuri urakka, kun piti tehdä jokaiselle oma rata.  Silloin traditioon tuli mukaan uusi hauska vivahde. Jokaiselle pääsiäisenviettoon osallistujalle arvotaan, kenelle hän tekee radan. Niin jokainen saa oman radan ja jokainen saa tehdä radan. Pienimmät, jotka eivät vielä osaa kirjoittaa, saavat hekin oman radan, jossa vihjeet on annettu kuvina, mutta radantekijöiksi heidän ei toki tarvitse ryhtyä, ennen kuin itse haluavat.

Kun pääsiäisenviettäjät saapuvat, on pääsiäisratapussit jo ripustettu pääsiäisratapuuhun. Jokaisella on nimellä varustettu pussi, johon saa laittaa herkkuja ja aarteita. On sovittu, ettei mitään kovin kallista eikä suurikokoista pusseihin laiteta, vaan jotain pientä hauskaa. Lauantai-iltana pussit vähitellen katoavat puusta, kun jokainen laittaa aarrepussin tekemänsä radan viimeiseen pisteeseen.
 

Pääsiäisratapuuna toimii vaateripustin ja pääsiäispussit alkavat jo mukavasti pullottaa aarteista.

 On jännittävää pääsiäislauantaina kulkea talossa ja ihmetellä, että vihjelappuja ei näy vaikka tietää, että niitä täytyy olla ympäri taloa monta kymmentä! Harvoin näkee edes aarrepussin kulmaa missään, niin hyvin ne on piilotettu.

Tänä vuonna minä sain tehdä radan vanhimmalle lapsenlapselle, joka on juuri oppinut lukemaan. Kirjoitin vihjeet runomuotoon.

Kaksi kanaa muhevaa

kivimunaa tuijottaa.

Enkeli ilman siipiä

voi lintujen kanssa hiipiä.

Katso punaista haltijaa

hän taikasauvaa kohottaa.

Kynttilä on talossa,

ja kaikki ovat valossa.

Kukka on niin valkoinen,

tunnetko myös tuoksun sen?

Kirjeen lähetti lapsi rakas

ja se on kyllä kirjeistä paras.

Kun on kylmää viimaa

tarvitaankin kaulaliinaa.

Rata taisi olla liian helppo, ei sen ratkaisemiseen montaa minuuttia mennyt ja aarre löytyi viimeisen vihjeen mukaan kaulaliinakaapista.

Minulle radan oli puolestaan tehnyt vävy n:o 1. (Vävyt on numeroitu siinä järjestyksessä, kuin he ovat tulleet perheeseemme.)

Vävy n:o 1 oli laittanut minulle seuraavat vihjeet:

1. Juotava sukulainen

2. Vilkun, siis olen
3. Punapäistä juomamusiikkia
4. Laulaja
5. Kamprad louk-a-like

Rata oli oikea tuskien taival, koska vihjeiden keksiminen oli minulle aivan liian vaikeaa. Tyttärien avustuksella ja lisävihjeillä päästiin eteenpäin. Vain n:o 2:n keksin itse. Vihje n:o 1 on lisäksi harhaanjohtava. Kun lopulta useiden lisävihjeiden avulla päädyin oikeaan paikaan, olin sitä mieltä, että vihje olisi kuulunut olla: ”Juottava sukulainen”. Vihje n:o 4 on suorastaan nerokas. Heti kun saa kuulla, mikä se on, tulee ajatus: No miksi en sitä keksinyt!

Koittakaapa lukijani ratkaista jokin näistä vihjeistä! Edes arvata mihin suuntaan kannattaisi mennä! Uskoisin, että melkein jokaisessa taloudessa on vihjeiden tarkoittamia asioita, paitsi vihjeen 3 tarkoittamaa esinettä. Se nimitäin viittasi hyllyssämme olevaan levyyn nimeltä ”Irish Pub Songs”  ja vihje oli minulle mahdoton, koska en edes tiennyt, että meillä kyseinen CD on. 

Minun pääsiäisaarrepussini sisältö.

 

Lapsenlapset keskittyivät maalaamaan jääkaappimagneetteja, jotka he omista pusseistaan olivat löytäneet.