Kukkaterveset Saksasta

Olin viikon lomamatkalla Saksassa. Lomakohde oli pieni pohjoissaksalainen kaupunki ja lisäksi kävin Hampurissa. Kaikkien mielenkiintoisten ja hauskojen asioiden lisäksi tarkoitukseni oli käydä saksalaisissa kukkakaupoissa ja kertoa niistä ja niiden saintpauliatarjonnasta blogini lukijoille heti kotiin palattuani.

Yllätykseni oli suuri, kun en löytänyt kukkakauppoja! Pikkukaupungin ostoskävelykadulla oli suuria tavarataloja, paljon erikoisliikkeitä, ravintoloita ja satoja turisteja. Mutta vain yksi pieni kukkakauppa, jossa ei ollut yhtään saintpauliaa. Hampurissa olimme vain päivän, joten toki koko kaupunkia ei kierretty, mutta aika paljon kuitenkin. Muita kukkakauppoja ei sattunut silmiin paitsi päärautatieaseman kummankin uloskäynnin luona olevat kukkakioskit. Mutta ei saintpaulioita niissäkään.

Kukkia Saksassa ostetaan ja annetaan varmasti yhtä paljon kuin Suomessa, mutta kukkien ostopaikka jäi epäselväksi. Ehkä niitä ostetaan isoista marketeista tai puutarhamyymälöistä, mutta sellaisia pieniä kukkiin erikoistuneita kauppoja kuin omassa pienessä kotikaupungissani on useita, en siellä nähnyt.

Tuliaiseksi vein isäntäväelleni muutaman värikkään kukkapurkin. Tarkoitukseni oli ostaa niihin sisällöksi saintpaulioita, mutta nyt oli tyytyminen tulilatvoihin. Ne olivatkin suloisia minitulilatvoja, ostin ne siitä ainoasta kävelykadulta löytämästäni kukkakaupasta:

Isäntäväelläni oli yksi viherkasvi, parvekkeella ruukussa viihtyvä kaunis puu, joka minun mielestäni näytti puksipuulta.

Mutta mihin tarvitaan huonekasveja kun parvekkeelta ja jokaisesta ikkunasta avautuu  näkymä suureen vihreään metsään!

Tai ainakin se näyttää metsältä ikkunoista katsoen. Mutta kun menee ulos pihalle, huomaa olevansa tavallisen kerrostalon pihalla kaupungissa, ei suinkaan metsässä. Ympäristössä kasvaa vain niin ihania ja reheviä vanhoja puita, että vaikutelma metsästä talon ylimmän kerroksen ikkunoista on täydellinen.

Lopuksi laitan tähän vielä kuvan suloisesta belliksestä. Eikös vain siellä erään pikkukylän kirkkoon tutustuessa silmiin osunut tämä kaunokainen kirkon pihanurmikolta.

Bellis eli kaunokainen pohjoissaksalaisen kylän kirkon nurmikolla.

Bellisten kuulumisia

Kerroin tässä blogissa aiemmin kuinka olen yrittänyt saada belliksiä nurmikolleni. Siementen kanssa tuli epäonnistuminen, mutta sitten ystäväni toi minulle belliksen taimia Keski-Suomesta. Viikkoa ennen juhannusta istutin niitä puutarhaani. Taimet ovat juurtumassa ja edelleen hengissä.

Tässä kuvia, jotka otin belliksistä 26. kesäkuuta:

Muutamia taimia istutin ruusuaidan alle aika varjoisaan paikkaan. Näiden taimien ympärille sirottelin paljon kalkkia.

Muutamia taimia istutin perennapenkkiin puolivarjoon. Näille annoin jonkun verran kalkkia.

Muutamia taimia istutin aurinkoiseen kukkapenkkiin. Näille en laittanut kalkkia ollenkaan.

Istutin siis bellisten taimet erilaisiin paikkoihin valon ja happamuuden suhteen. Toivon, että joku niistä juurtuu, menestyy ja alkaa leviämään.

Viime viikolla, kun olin ajamassa ruohoa takapihalla, minut yhtäkkiä pysäytti oikea jymy-yllätys: ruohonleikkuukone pysähtyi vain muutaman sentin päähän ruohikolla kasvavasta belliksestä! Mutta en minä siihen kohtaan yhtään tainta tänä kesänä istuttanut. Se on viimevuotinen! Siis kuitenkin joku viime vuoden yritelmistä on kasvanut! Jos se on kasvanut heittelemistäni siemenistä, niin itämissuhde olisi 1/4000 eli ei sentään täyttä nollaa! Varovasti leikkasin sitten saksilla ruohon tämän kallisarvoisen aarteen ympäriltä. Tekisi mieli ympäröidä kukka aidalla, ettei kukaan vain astu sen päälle!

Jättiläisyllätys: Bellis ruohikon keskellä

Perennapenkissä olevat bellikset kuvattuna eilen 1.7. Kukkien aika alkaa vähitellen olla ohi ja kasvi alkaa tehdä siemeniä. Toivon siemenille hyvää kasvuvoimaa!

Nurmikolla kasvava yllätysbellis kuvattuna eilen 1.7. Se ei ole vielä siemenvaiheessa, vaan tekee vielä täyttä päätä uusia kukkia.