Uusi kevät - uudet saintpauliat

Vihdoinkin tuli aika erottaa saintpaulioiden lehtipistokkaat toisistaan ja sai istuttaa ne omiin kauniisiin ruukkuihinsa! Ja silloin on aika myös herättää tämä Paavalinkukkablogi talviunesta. Tervetuloa jälleen seuraamaan santunkasvatusta ja muita kivoja juttuja vanhat ja uudet lukijat!

Lehtipistokkaista kasvaneet taimet lokakuussa 2015. Lehdet oli istutettu toukokuussa ja elokuussa.

Taimet toissapäivänä eli maaliskuun alussa 2016. Taimien takana rakkaat Pixie Pink-santut, jotka juuri samana aamuna vahingossa putosivat kukkapöydältä lattialle ja yritän ne pelastaa!

Taimien erottaminen alkaa.

Taimet eroteltuina ja istutettuina uusiin purkkeihin. Punaisissa purkeissa pelastetut Pixie Pinkit. Vihreissä purkeissa uusi tuttavuus: Taita. Sinisissä purkeissa vanha rakas Pixie Blue. Keltaisissa purkeissa Persian Lace, Ionanatha ja Rupicola.

Monet saintpauliankasvattajat ovat tänä talvena kertoneet kasviensa riutuvan, koska pitkään oli hyvin vähän valoa. Minulla on menehtynyt monta erikoislajiketta ja kaikki yllätyssanttujen lehtipistokkaat, joista kerroin syksyn viimeisessä postauksessa. 

Talven aikana kuolleita santtuja. Surullinen näky.

Miksi joku santtu kuolee ja toinen ei. Vastausta tähän ei kukaan oikein osaa sanoa. Hoidolla on oma vaikutuksensa, mutta jos antaa samanlaista hoitoa kaikille, niin silti kaikki eivät menesty samalla tavalla. Lajikkeellakin on vaikutuksena, mutta samankin lajikkeen kaksi yksilöä voivat kasvaa hyvin eri tavalla:

Saintpaulia Ionantha White lajikkeen kaksi samaan aikaan istutettua yksilöä, saanet samaa hoitoa samalla pöydällä samassa huoneessa. Ero on silti melkoinen, Onneksi molemmat ovat hengissä talven jälkeen.

Neljä Valkoista Kuningatarta työhuoneen ikkunalla voivat erinomaisilta.

Olohuoneen ikkunalla minikokoisista santuista on hengissä tämän verran.

Keitiössä lisävalon alla olleet kasvit ovat jotenkin väsähtäneitä, mutta henki pihisee. Lilla Blåklockan kasvaa pois purkistaan mutta yksi nuppu on ilmestynyt.

Milky Wayn heleä vihreys on tallella

Booman on yhtä vahva kuin ennenkin

Kukkia minulla on tällä hetkellä vain kahdessa santtuyksilössä. 

Skärt Litet Moln on kukkinut aivan koko talven. Tosin se on kasvivalon alla, mutta kuitenkin. Mietin, että jaksaako tämä kukkia vuoden ympäri, vai pitäisikö se keinotekoisesti laittaa lepäämään välillä. En haluaisi että tälle kävisi niinkuin aiemmin Kompikselle, joka kukki ja kukki aina vaan, kunnes yhtäkkiä kuoli ihan lyhyessä ajassa.

Uusi ihana santtuni, Kaustinen. Vanha perinnesanttu, jonka sain saintpaulian harrastajien facebooksivun kautta. Lehdet ovat hauskasti piparkakkureunaiset ja tämä on kestävä ja runsaskukkainen lajike.

Sipulikukkien kevät

Viime syyskuussa kerroin, kuinka ostin monenlaisia kukkasipuleita ja istutin niitä alasleikatun pensasaitamme juurelle. Nyt melkein tarkalleen 7 kuukauden odotuksen jälkeen kukkia on noussut mullasta ja ne tekevät mielen iloiseksi ja keväiseksi.

Kun tulen töistä kotiin, mustasta mullasta loistaa monta iloista väripilkkua. Mutta yleiskuvaan kukkien iloista ilmettä on aivan mahdoton saada:

Tonttien raja näkyy selvästi nyt, kun pensasaitaa ei ole. Rajana ovat kuvassa näkyvät kaksi lautaa. Naapuri on korottanut maata parinkymmenen sentin multakerroksella, siksi nuo laudat ovat tarpeen. Pensasaidan ovat talomme ensimmäiset asukkaat istuttaneet niin, että aita on kokonaan meidän puolellamme. Kameran kuvissa kukkaset näkyvät huonosti, vaikka silmiin ne loistavat iloisesti jo kaukaa. Kameran täytyy siirtyä lähikuviin:

Kaikkia niitä kukkia, joita syyskuun postauksen sipulipussien kuvissa on, ei näy tuolla kasvamassa. Ovatkohan niiden sipulit tuhoutuneet vai ovatko ne myöhempiä lajikkeita?

Sipulikukkia meillä kasvaa myös kukkalaatikossa. Mieheni laittoi laatikkoon kauniin asetelman pääsiäiseksi:

Siinä on pikkunarsisseja, pajunkissoja ja kivistä maalattuja punaisia leppäkerttuja. Myös ovensuuhun mieheni laittoi narsisseja toivottamaan lastenlapsia tervetulleeksi pappalaan:

Paavalinkukkien kevätherätys!

”Tervetuloa jälleen seuraamaan Paavalinkukkablogia. Lokakuussa laitoin blogini talviunelle yhdessä saintpaulioiden kanssa, mutta nyt on pimeys ja talvilepo takanapäin ja on hauska seurata santtujen heräämistä ja kaikkea muuta kivaa mitä huonekasveille ja puutarhalle tapahtuu.”

Yllä olevilla sanoilla aloitin kevätkauden 2014 ja samat sanat sopivat alkamaan kevättä 2015! Viime lokakuussa kerroin, että kaikki santtuni olivat lepovaiheessa viherkasveina. Ilman lisävaloa saintpauliat eivät pysty kukkimaan koko talvea, vaikka niiden luonnonvaraisilla kantamuodoilla Afrikassa ei lepovaihetta ole. Minä viritin marraskuussa kolme kasvivaloa syttymään ja sammumaan automaattisesti, niin että valo paloi 12 tuntia joka päivä. Ja niinpä sain kuin sainkin iloita ihanista kukkasista myös talven pimeimpään aikaan. Kasvivaloni ovat Kodin Ykkösestä ostettuja Genie-kasvivaloja.

Edellisenä talvena olin tehnyt samanlaisen kokeilun. Silloin Lilla Blåklockan sai olla koekaniinina ja se kukki kauniisti monta kuukautta. Mutta seuraavana kesänä tämä koekaniini menehtyi. Toivon, että tällä kertaa valon alla kukkineille ei käy samalla tavalla, mutta varmuuden vuoksi laitoin valojen alle vain sellaisia lajikkeita, joita minulla on useampia yksilöitä.

Työpöytäni edessä olevalle ikkunalle laitoin kasvivalon alle standardikokoisen valkoisen santun. Ja se on kukkinut niin äärettömän kauniisti, että välillä olen katsellut sitä aivan kyyneleet silmissä ihastuksesta!

Toisen valon alle laitoin juuri ennen Paavalinkukan talviunta saamani Velutinan, villin saintpaulialajikkeen. Velutina on mielenkiintoinen uusi tuttavuus, teen siitä myöhemmin oman postauksen.

Keittiön sivupöydällä olivat marraskuusta helmikuuhun kasvatusastiat, joissa pistokaslehdistä varttui uusia taimia. Kerron taimista myöhemmin lisää. Nyt keittiön valossa paistattelee muutamia santtuja ja ihana pienikokoinen orkidea lasiastiassa.

Ne saintpauliat, jotka eivät ole saaneet lisävaloa, eivät ole kukkineet koko talvena, eikä niissä myöskään ole vielä nuppuja. Tuntuu, että talvi on ollut tavallista pimeämpi meille ihmisillekin, vielä enemmän kukkasille, joiden ruokaa valo on! Useita santtujani on kuollut talven aikana, mutta on niitä kuitenkin taas enemmän kuin talven alkaessa, koska pistokastaimikasvatus onnistui erinomaisesti. Nyt valo alkaa selvästi lisääntyä, aurinko näyttäytyy yhä useammin. Uskon, että ihan pienen ajan kuluttua santtuni lähtevät kasvuun ja alkavat kukkia. Kevättä kohti mennään!