Ongelmamullasta multaongelmia

Tämän blogin alkutaipaleella toukokuun 20. päivä kirjoitin saintpaulian hoitokonsteistani. Kirjoitin, kuinka vaikea on löytää oikeaa multaa ja kuinka mullanvaihto on aina suuri riski. Olin silloin ostanut Kekkilän vaaleaa kestomultaa puutarhakaupan myyjän suosituksesta. Nyt voin sanoa, että pieleen meni. Multa on kolmessa kuukaudessa painunut aivan liian tiukaksi. Joskus olen lukenut, että saintpaulian multaan pitäisi oikeastaan voida upottaa sormensa, niin ilmavaa se saisi olla. Kekkilän vaaleaan kestomultaan ei saisi työnnettyä enää edes hammastikkua!

Mikä neuvoksi? Multaa ei pidä vaihtaa monta kertaa vuodessa, ainahan siinä juuret kärsivät. En ole saanut tähän keneltäkään vihjettä, mutta keksin itse, että puisella varrastikulla nostelin multaa aivan purkin reunoja pitkin. Kun reunassa sitten oli ilmatilaa, löin käsillä kevyesti purkin reunoihin eli yritin saada multaa hajoamaan. Muuta en tässä vaiheessa voi tehdä. Ensi keväänä aikaisintaan vaihdan mullan, jos nyt kaikki elävät siihen asti.

Koska saintpaulioista oli vaikea saada kuvaa tästä toimituksesta (niiden lehdet ovat tiellä), kuvasin saman operaation minulla olevalla viherkasvilla:

 

Kuvasarja mullan kuohkeuttamisyrityksestä. Vasemmalla tiukaksi pakkautunut multa. Keskellä nostelen terävällä tikulla multaa purkin reunoja pitkin. Oikealla lopputulos purkin kopistelun jälkeen.

Tuntemattoman niminen viherkasvini, jolla on hauskat keltapilkkuiset lehdet, on iloinen, kun sai ilmaa juuriinsa ja vielä kuvansa saintpauliablogiin

Koska odotin Dibleyn puutarhasta minulle tulevia Sateenkaaren Limevalon korvaavia pikkusanttuja, oli pakko taas lähteä multaostoksille. Menin tällä kertaa kukkakaupan sijaan markettiin ja ostin Pirkka kukkamultaa. Kotona aloin tutkia multapussien tuoteselosteita ja hämmästyin: Kaikkien multien raaka-ainelista on sanasta sanaan ihan sama! Kaikissa lukee: ”Raaka-aineet: erilaiset turvelaadut, hiekka, karkea ja hieno hieta sekä hietasavi. Karkeusaste: keskikarkea, seulottu kiekkoseulalla 60x12 mm.” Ainoastaan lannoitepitoisuuksissa on eroja.

Kekkilän vaalea kestomulta, Pirkka kukkamulta ja Kekkilän Kaktus- ja kylvömulta. Samaa multaa eri paketeissa? Kaktus- ja kylvömullassa lannoitteita on vähiten, mutta kaikkien kolmen raaka-aineet ovat täysin samoja.  (Pirkka-mullan valmistaja on myös Kekkilä)

Multaongelmaan oli nyt pakko saada lisävaloa. Suomalaisen Saintpaulialehden ainoaksi jääneessä numerossa vuodelta 2005 Maria Pietiläinen kirjoittaa: ”Saintpaulian kasvualustan pitää olla hyvin vettä läpäisevä. Sen juuret ovat ohuita ja hentoja, ja seisova märkyys mädännyttää sen helposti. Kaupan kukkamultaan kannattaa sekoittaa ilmavuuden lisäämiseksi esimerkiksi lecasoraa tai hienoa hiekkaa. Saintpaulioiden harrastajat ovat kokeilleet monenlaisia multasekoituksia. Eräs ruotsalainen ohje kehottaa sekoittamaan 10 litran kukkamultapussiin noin 2 litraa pienirakeista lecaroraa.”

Kahta tulevaa pikkusanttua varten tarvitsen noin puoli desilitraa lecasoraa, mutta eipä sitä myydä kuin 10 litran pusseissa.

Ostin lecasoraa, mutta jotenkin epäilytti. Rakeet olivat pienimpiä, mitä myymälässä oli tarjolla, mutta ne tuntuivat kovin isoilta pieneen saintpauliaruukkuun. Olin huomannut, että kuvissa, joissa amerikkalaiset todelliset saintpauliafanit esittelevät kilpailukukkiaan, mullassa on aina VALKOISIA pilkkuja. Siellä tietenkin myydään saintpaulioille omaa erikoismultaa, mutta Suomessa sellaista ei ole saatavilla.

Laittamalla Youtubeen hakusanat. ”Saintpaulia soil” löytyy useita videoita, joissa saitpaulioita istutetaan multaan.

Eräällä videolla sekoitettiin 1/3 turvetta, 1/3 vermikuliittia ja 1/3 perliittä. Olin todella hämmästynyt, kun lähimmässä puutarhaliikkeessä todella myytiin sekä vermikuliittia (eng. vermiculite) että perliittiä (engl. perlight soil).

Vermikuliitti on savimineraali, joka on erittäin imukykyistä. Se voi sitoa 3-4 kertaa oman painonsa vettä. Perliitti on tehty kuumentamalla vulkaanista tuhkaa tuhanteen asteeseen. Se lisää mullan ilmavuutta, sillä se ei ime vettä eikä ravinteita. Vermikuliitti ja perliitti ovat siis toistensa vastakohtia ja täydentäjiä. Toinen parantaa mullan vedensitomiskykyä, toinen mullan ilmavuutta.

Valitsin omaksi sekoitussuhteekseni ½ Pirkka kukkamultaa ja ¼ vermikulittia ja ¼ perliittiä. Tähän multaan istutin Dibleyn puutarhasta tulleet kaksi uutta pikkusanttua ja siirsin myös yhden ison valkoisen saintpauliani poikasista tähän multaan. Nämä ovat nyt koekaniineja, joiden avulla katsotaan onko oma multaseokseni minkään väärtti.

Oikealla valkoista perliittiä, keskellä Pirkka kukkamultaa ja vasemmalla vaalean kellertävää vermikuliittia, suhteessa 1:2:1

Dibleyn puutarhan hyvityslähetys saapui juuri parahiksi, kun multaseos oli valmis. Nämä urheat pikkusantut (Pixie Pink) olivat matkanneet Pohjois-Walesistä YHDEKSÄN päivää, mutta olivat hengissä, vaikkakin kärsivät jo kuivuudesta

Kukkamulta-vermikuliitti-perliitti-seos näyttää hyvältä ainakin vielä tässä vaiheessa. Muovilusikalla kuohkeaan seokseen sopiva kolo ja siihen pikkusanttujen on hyvä pujahtaa lepäämään rasittavan matkan jälkeen

Uudet pikkusantut eli Pixie Pink taimet tuntuvat piristyvän ihan minuuteissa. Kasvakaahan kiltisti!