Villit Saintpauliat, uhanalaiset vai kadonneet?

Saintpaulia on yksi maailman suosituimpia huonekasveja. Se kasvaa sadoissa miljoonissa kodeissa ympäri maailmaa.  Harva tulee edes ajatelleeksi, että kasvin alkuperäinen villi muoto voisi olla uhanalainen.

IUCN-järjestön (International Union for Conservation of Nature) vuonna 1997 julkiasemassa uhanalaisten kasvien punaisessa listassa oli seuraava luettelo, jossa ovat kaikki kaksikymmentä tuolloin tunnettua ja määritettyä saintpaulia-lajia:

Listalla olevan Saintpaulia ionantha-lajin perässä on Herman Wendlandin nimi. Saintpaulia ionantha on juuri se ensimmäinen Afrikan orvokki, jonka paroni Walter von Saint Paul-Illaira vuonna 1891 lähetti isälleen Saksaan ja josta Herman Wendland kirjoitti ensimmäisen tieteellisen kuvauksen 1893.  Lähes kaikkien muiden lajien yhteydessä oleva tutkija on englantilainen B.L.Burtt, joka luetteloi Gesneriaceae-heimoa ja erikoisesti Saintpaulia-sukua 1960-luvulla.

Kun luin uusinta IUCN:n vuonna 2013 julkaisemaa uhanalaisten kasvien luetteloa, hämmästyin: Jos laittaa luettelon etsintäkenttään sanan ”Saintpaulia”, hyppää esiin teksti: ”This taxon has not yet been assessed for the IUCN Red List, but is in the Catalogue of Life: Saintpaulia”

Elämän luettelosta löytyy Saintpaulia, kuten aiemmin olen kertonut. Elämän luettelossa Saintpaulia-lajeja on kymmenen, mutta uhanalaisten luettelossa sitä ei ole lainkaan. Onko syy se, että saintpaulia ei ENÄÄ ole uhanalainen vai se, että se on jo KOKONAAN hävinnyt sukupuuttoon? Vai ovatko kymmenen lajia kadonneet ja kymmenen jäljellä?

Tällainen maallikko voi vain arvailla oikeaa vastausta. Onneksi Suomesta löytyy arvostettu saintpaulioiden tutkija: Filosofian tohtori Johanna Kolehmainen Helsingin Yliopistosta on tutkinut saintpaulioita ja niiden ekologiaa ja hän ystävällisesti vastasi kysymykseeni seuraavasti:

”Luulen, että tiedän oikean vastauksen siihen, miksi saintpaulian uhanalaisuudesta ei ole tarkempia tietoja IUCN:n punaisella listalla. Johtunee siitä, että tutkimus eri saintpaulialajien sukulaisuudesta ja itse asiassa koko suvun asemasta on vielä kesken. On mahdoton arvioida uhanalaisuutta kun ei tiedä minkä uhanalaisuutta pitäisi arvioida. Vajaa 10 vuotta sittenhän lajimäärä supistettiin n. 20 lajista 10:een ja viimeisin tutkimus, jonka olen nähnyt, ehdottaa, että koko saintpaulia suku pitäisi sulauttaa soilikkeihin (Streptocarpus-suku). Ovathan saintpauliat ja soilikit hyvin samannäköisiä. Selkein ero on siemenkodassa: soilikkien siemenkodan lohkot kiertyvät spiraalille, mutta saintpaulioilla ne ovat suorassa (voit googlettaa 'Streptocarpus fruit' niin löytynee kuvia soilikin siemenkodasta). Aika subjektiivista on tuo laji- ja sukurajojen vetäminen kasvitieteessä. Genetiikkaa onneksi käytetään nykyään paljon apuna. Jo 1990-luvun lopun geenitutkimukset osoittivat, että saintpauliat ovat perimältään hyvin lähellä soilikkeja. Kun oli piirretty sukupuu geneettisen aineiston perusteella, sijaitsivat saintpauliat yhtenä 'oksana' siellä soilikkien sukupuun sisällä.”

Lyhyt tiivistelmä Johanna Kolehmaisen väitöskirjasta (myös suomeksi) löytyy TÄÄLTÄ.

Vuosina 2009-2011 Johanna Kolehmainen käynnisti saintpaulioiden suojeluohjelman Tansaniassa.

AfricanViolet Tours & Treks  järjestää matkoja Tansaniaan saintpaulioiden kasvuseuduille. Heidän facebooksivuillaan on upeita kuvia luonnonvaraista saintpaulioista ja Usambaravuorten mahtavista maisemista.

Villit saintpauliat siis eivät ole kadonneet kokonaan. Niitä kasvaa edelleen Usambara-vuoristossa Kenian ja Tansanian rajalla Itä-Afrikassa. Sademetsien katoaminen uhkaa niiden tulevaisuutta, tutkijat selvittävät niiden paikkaa kasvien sukupuussa ja miljoonat ihmiset maailmassa kasvattavat rakkaudella näiden villien lajien kesytettyjä serkkuja ikkunalaudoillaan. Niin minäkin.

 

Vanilla Trail 17.8. Pieniä suloisia kukkia aukeaa lisää joka päivä.

 

Vanhin saintpauliani, standardikokoinen, perinteisen sinivioletin värinen on kaikkein vaikein kuvattava. Tässäkin kuvassa kukat ovat jälleen melkein puhtaan sinisiä, mikä ei ole ollenkaan totta! Kymmenien kokeilujen jälkeen hermostuin ja piirsin kuvan reunaan kukan sen värisenä kuin se minun mielestäni oikeasti on. Kameran linssillä ja minun silmilläni on siis täysin eri käsitys kukkasen väristä!