Kelloystävät

Jokin aika sitten löysin uuden blogin nimeltä Tiuku repii. Kyseessä on Olli Seppälän blogi, jossa hän kertoo kelloista, omistaan ja muiden. Seppälällä on siis yhteen asiaan keskittynyt blogi ja on hauska seurata, kuinka paljon kelloista tosiaan joku voi tietää ja kirjoittaa. 

Tuosta blogista sain idean itsekin kirjoittaa kelloystävistäni ja muutamista läheisteni kelloista.

Rakkaimman ja ihanimman kelloni ostin Unkarista Balaton järven rannalla olevasta pikkukaupungista vuonna 1989. Kälyni oli ostanut kauniin kellon aikaisemmin Budabestistä ja halusin saada itselleni samanlaisen. Kun pääsin käymään Unkarissa, etsin tuota kelloa kaikista Budabestin kelloliikkeistä ja pettymys oli suuri, kun sitä ei löytynyt. Sitten luovutin ja lähdin mukaan retkelle Balaton-järvelle ja ihme suuri: siellä eräässä kelloliikkeessä se kello minua odotti! Kello maksoi silloin Suomen rahassa 50 markkaa (eli siis noin 10 euroa), joka oli käsittämättömän vähän niin ihanasta kellosta kuin tämä:

 Kello on Chaika-merkkinen ja se on valmistettu Neuvostoliitossa. Kello on nupista vedettävä joten siinä oli sellainen ihana ominaisuus, että lomilla se pysähtyi! Täysin tarkka se ei ollut, mutta kun siihen tottui, ei se häirinnyt. Parasta siinä oli sen äärettömän kaunis muotoilu.
Kello oli minulla käytössä pari vuosikymmentä. Kaksi kertaa käytin sen kellonkorjaajalla, mutta kolmannella kerralla korjaaja ei enää suostunut työhön. Ja olihan kellon lasikin jo murtunut. Surun päivä oli se, kun jouduin laittamaan Chaikan laatikkoon.

 Chaika oli siis vedettävä kello. Kerroin silloin tällöin oppilailleni, että kelloni on uusi keksintö, ekologinen kello, joka ei tarvitse paristoa, vaan sen voi vetää tuollaisesta kätevästä pikku nupista. Alkuvuosina oppilaat hymähtelivät hassulle jutulle. Viimeisinä vuosina kaikki eivät enää hymähdelleet vaan luulivat tosiaan, että juttu on tosi!

Kun Chaikasta oli pakko luopua, aloin etsiä uutta kelloa, mutta mitään vähänkään yhtä hurmaavaa en löytänyt moneen vuoteen. Pitkän aikaa käytin lastenkelloja, koska ne olivat halpoja ja toimittivat ajan näyttämisen funktion.

Pari vuotta sitten olimme Saksassa ja kävimme Karlstad-tavaratalossa. Kun Suomessa tavaratalon ala-aulassa on aina parfyymi-osasto, niin Saksassa oli vastaavalla paikalla heti ulko-ovelta tullessa kello-osasto.

Olimme etsimässä kelloa lahjaksi tyttäremme tohtorinväitöslahjaksi ja hän löysikin sieltä mieleisensä kauniin kellon. Minä katselin myös ympärilleni ja yhtäkkiä huomasin, että uusi kelloni odotti minua vitriinissä. Uusi kelloni on Bering-merkkinen ja aivan erilainen kuin Chaika. Kellon tausta on musta ja numeroita siinä ei ole. Mutta tiesin kuitenkin heti, että se on uusi kelloystäväni:

Pidän tästä kellosta todella paljon. Ikävä kyllä, se on vanhaa epäekologista mallia, eli vetonuppia siinä ei ole, eikä se ymmärrä pysähtyä lomien aikana. Mutta ajan näyttäjänä se voittaa Chaikan, ei edistä eikä jätätä lainkaan.
Tyttäreni halusi alla olevan kellon tohtorilahjakseen ja se ostettiin tuosta samasta Karlstad-tavaratalosta. Tyttäreni kädessä kello on kuin koru.

Vuonna 1980 mieheni isä sai 50-vuotislahjakseen kellon siltä firmalta, jossa hän oli silloin töissä. Tuo kello on nyt miehelläni, mutta kello ei ole käytössä, koska se ei toimi kellosepällä käynnistä huolimatta:

Appeni lahjaksi saama kello on Leijona-merkkinen. Edelleenkin firmat saattavat lahjoittaa työntekijöilleen kelloja. Eräs firma lahjoitti kaikille työntekijöilleen kellon, kun firma vietti merkkipäiväänsä. Firmassa silloin työskennelleen nuoren miehen kädessä on nyt tällainen kello:

Ylläolevien kellojen tarinat eroavat siten, että mieheni isälle kellon vuonna 1980 lahjoittanut firma toimii edelleen, mutta nuorelle ystävällemme kellon lahjoittanut firma aloitti yt-neuvottelut vain puoli vuotta merkkipäivänsä jälkeen. Mahtoivatko nuo Maurice Lacroix-kellot olla liikaa firman taloudelle, olisivat vaan ostaneet Leijonat!

Tiuku-repii blogissa kerrotaan vain rannekelloista. Mutta minä haluan esitellä vielä yhden kellon, joka on seinäkello.

Tämä kaunis seinäkello on mieheni isoäidin perintöä. Se on olohuoneemme seinällä. Kellon heilurissa ovat kirjaimet RA

Mieheni isoäidin nimikirjanimet olivat RA ja luulimme tietysti, että kello on nimikoitu hänen mukaansa. Kerran eräässä kelloliikkeessä huomasin, että lähes kaikissa seinäkelloissa oli heilurissa kirjaimet RA. Kysyin niiden merkitystä. Kirjaimet kertovat kellon korjaajalle mihin suuntaan jotain ruuvia on väännettävä. Ei siis ole kyse isoäidin nimikirjaimista! 
Kello on kaunis ja minua kiehtoo erikoisesti sen lasista heijastuva näkymä! Nyt siitä heijastuu meidän kotimme, mutta mitä kaikkea siitä on aikojen kuluessa mahtanut heijastua!