Paavalinkukkien kevätherätys!

”Tervetuloa jälleen seuraamaan Paavalinkukkablogia. Lokakuussa laitoin blogini talviunelle yhdessä saintpaulioiden kanssa, mutta nyt on pimeys ja talvilepo takanapäin ja on hauska seurata santtujen heräämistä ja kaikkea muuta kivaa mitä huonekasveille ja puutarhalle tapahtuu.”

Yllä olevilla sanoilla aloitin kevätkauden 2014 ja samat sanat sopivat alkamaan kevättä 2015! Viime lokakuussa kerroin, että kaikki santtuni olivat lepovaiheessa viherkasveina. Ilman lisävaloa saintpauliat eivät pysty kukkimaan koko talvea, vaikka niiden luonnonvaraisilla kantamuodoilla Afrikassa ei lepovaihetta ole. Minä viritin marraskuussa kolme kasvivaloa syttymään ja sammumaan automaattisesti, niin että valo paloi 12 tuntia joka päivä. Ja niinpä sain kuin sainkin iloita ihanista kukkasista myös talven pimeimpään aikaan. Kasvivaloni ovat Kodin Ykkösestä ostettuja Genie-kasvivaloja.

Edellisenä talvena olin tehnyt samanlaisen kokeilun. Silloin Lilla Blåklockan sai olla koekaniinina ja se kukki kauniisti monta kuukautta. Mutta seuraavana kesänä tämä koekaniini menehtyi. Toivon, että tällä kertaa valon alla kukkineille ei käy samalla tavalla, mutta varmuuden vuoksi laitoin valojen alle vain sellaisia lajikkeita, joita minulla on useampia yksilöitä.

Työpöytäni edessä olevalle ikkunalle laitoin kasvivalon alle standardikokoisen valkoisen santun. Ja se on kukkinut niin äärettömän kauniisti, että välillä olen katsellut sitä aivan kyyneleet silmissä ihastuksesta!

Toisen valon alle laitoin juuri ennen Paavalinkukan talviunta saamani Velutinan, villin saintpaulialajikkeen. Velutina on mielenkiintoinen uusi tuttavuus, teen siitä myöhemmin oman postauksen.

Keittiön sivupöydällä olivat marraskuusta helmikuuhun kasvatusastiat, joissa pistokaslehdistä varttui uusia taimia. Kerron taimista myöhemmin lisää. Nyt keittiön valossa paistattelee muutamia santtuja ja ihana pienikokoinen orkidea lasiastiassa.

Ne saintpauliat, jotka eivät ole saaneet lisävaloa, eivät ole kukkineet koko talvena, eikä niissä myöskään ole vielä nuppuja. Tuntuu, että talvi on ollut tavallista pimeämpi meille ihmisillekin, vielä enemmän kukkasille, joiden ruokaa valo on! Useita santtujani on kuollut talven aikana, mutta on niitä kuitenkin taas enemmän kuin talven alkaessa, koska pistokastaimikasvatus onnistui erinomaisesti. Nyt valo alkaa selvästi lisääntyä, aurinko näyttäytyy yhä useammin. Uskon, että ihan pienen ajan kuluttua santtuni lähtevät kasvuun ja alkavat kukkia. Kevättä kohti mennään!

Paavalinkukka lähtee talvilevolle

Paavalinkukille on tullut talvilevon aika ja niin tämä blogikin jää lepäämään. Kun kevätaurinko jälleen kurkkii ikkunoista, santut toivon mukaan alkavat työntää uusia versoja ja nuppuja ja silloin blogikin jälleen avautuu. Näkemiin siis kaikki lukijat, tapaamme jälleen maaliskuussa 2015!

Joka viikko blogissani käy kymmeniä lukijoita, jotka tulevat etsimään tietoa saintpaulioiden kasvattamisesta ja hoitamisesta. Heille suosittelen tämän sivun oikeassa laidassa olevaa tietopankkia. Siitä pääsee alkuun paavalinkukkien kiehtovaan maailmaan.

Kaikki saintpauliani ovat tällä hetkellä viherkasveja. Terveet ja kauniit lehdet ja uudet lehtialut lupaavat kaunista kukintoa ensi kevääksi.

Usein poistan ruusukkeena kasvavista lajikkeista lehtiä kukkien tieltä silloin, kun on kukkimisen aika. Nyt kun kukkia ei ole, lehdet saavat uusiutua ja kasvaa vapaasti ja ne ovatkin kauniita ruusukkeisessa muodossaan.

Tänään talviaurinko kurkisti hetken ikkunasta ja kiirehdin ottamaan kuvan valonsäteistä nauttivista paavalinkukista olohuoneen ikkunalla.

 Minulla on tällä hetkellä 35 kukkapurkkia, joissa kasvaa saintpaulioita ja lisäksi kaksi tomaattirasiaa, joissa on taimikasvatus lehdestä menossa. Eri lajikkeita on 19. Ns. standardeja eli sellaisia, joita voi ostaa ihan tavallisesta kukkakaupasta tai marketista, joilla ei ole mitään erikoista lajikenimeä, ne vain ovat eri värisiä, on   4 erilaista: valkoinen, vaalenasininen, tumman sinivioletti (perusväri) sekä sellainen jolla on tummanvioletit kukat, joissa on valkoinen reunus. 14 lajiketta ovat erikoislajikkeita, joita olen tilannut Skotlannista ja Ruotsista. Elinvoimaisin ja parhaiten kukkinut näistä on Rob's Vanilla Trail, jota kasvaakin kaikkiaan kahdeksassa purkissa! Sitten on vielä yksi, rakkain ja tärkein, kaksikymmnetä vuotta vanha äidiltäni saama suikertaen amppelissa kasvava nimeltään tuntematon erikoislajike, joka ehkä saattaa olla Pixie Blue. (Viime aikoinan olen alkanut epäillä, ettei tämä olekaan oikea nimi, vaikka jossain vaiheessa olin siitä varma.)

Kun paavalinkukat ovat pimeimmän talviajan viherkasveja, on ihanaa antaa tilaa muille kukkiville kukille: orkideoille, tulilatvoille ja kaikille kauniille joulukukille. Kukat tuovat väriä ja iloa jokaiseen päivään!

Tässä kuvassa on paljon sellaista, josta todella pidän. Ikkunalla on graafikko Mari Aspolan suunnittelemat ja sisareni valmistamat lasimaalaukset. Pöydällä on ystäviltä saatu suloinen orkidea sekä muutama kaunis saintpaulia-viherkasvi. Upea käsin kirjottu pöytäliina on mummoni perintöä ja värilliset kivituikut ovat valon tuojia ja joulun odotuksen virittäjiä.

Näkemiin, tervetuloa blogiini jälleen maaliskuussa.

Uusien pikkusanttujen kanssa kevään odotukseen

Dibleyn puutarha, josta olen ennenkin tilannut saintpaulioiden erikoislajikkeiden taimia, lähettää nettikaupan välityksella santtuja vain maaliskuusta lokakuuhun. Aivan lokakuun lopussa huomasin, että on viimeinen tilaisuus tänä vuonna tilata taimia ja niin kävin heidän nettiluettelonsa läpi ja tilasin kuusi pikkusanttua. Taimet tulivat marraskuun alussa hyvässä kunnossa. Ei vielä ollut pakkasta, joten taimet eivät paleltuneet matkalla eivätkä postilaatikossa.

5.11. paketti saapui postilaatikkoon ja kaikki taimet olivat hyväkuntoisia

 Mutta minulla ei ollut jäljellä yhtään saintpaulioille käyttämääni multaseosta (kukkamultaa + perliittiä + vermikuliittiä suhteessa 2:1:1) Ehdin vielä puutarhakauppaan ennen sen sulkemista ja sain sieltä kukkamultaa ja vermikuliittiä, mutta perliitti oli loppunut. Koska perliitin tarkoitus on tuoda multaan ilmavuutta, keksin, että laitan sen tilalle lekasoraa. Ostin pussin niin pienirakeista lekasoraa, kuin myytävänä oli (pikkusormenpään kokoisia rakeita) ja tein uuden multaseoksen, jossa on kukkamultaa + lekasoraa + vermikuliittiä suhteessa 3:1:1. Multa tuntui kovin kokkareiselta entiseen verrattuna, mutta on ihan mielenkiintoista nähdä, miten tämä multaseos toimii.

Uusi multaseos ja santuille valitsemani purkit.

Pikkusanttuille laitetaan multa mahdollisimman kevyesti eikä sitä painella lainkaan. Dibleyn taimet kasvavat pienissä kuitukangaspoteissa, jotka voi ohjeiden mukaan jättää juurien ympärille. Huomasin kuitenkin viime vuonna, että kaikkein hennoimmat santut eivät saaneet juuriaan kuitukankaan läpi ja niinpä leikkaan nykyisin istutuspotin kokonaan pois ennen ruukkuun laittamista.

Tässä uudet pikkusantut ryhmäkuvassa. Saanko esitellä: takana vihreissä purkeissa Ionantha pendula intermedia, sinisissä purkeissa Ionantha velutina, keltaisissa purkeissa Warm Sunshine ja Sky Bells

 Ensimmäisen kerran tilasin sellaisia saintpaulioita, jotka ovat alkuperäislajikkeita. Ionantha pendula intermedia ja Ionantaha velutina ovat kahden luonnossa kasvavan saintpaulian tieteelliset nimet, joten kasvien täytyy olla näitä jalostamattomia lajikkeita, tai ainakin jotain sinnepäin! Odotan suurella innolla millaisiksi ne kasvavat. Valitettavasti Dibleyn puutarhan neittisivuilta suljetaan saintpauliasivut talveksi, joten taimien tultua en enää päässyt tarkistamaan, millaiset kukat näihin tulee. Jos oikein muistan, niin silloin kun tilasin nämä, toisella oli kuvassa valkoiset kukat ja toisella siniset, mutta en ole ihan varma. Nämä ovat siis yllätyskukkia.

Afrikan orvokki Velutina

Afrikan orvokki Pendula

Warm Sunshine-lajikkeen pitäisi tehdä suuret kellertävän valkoiset kukat.

Sky Bells-lajikkeen kukkien pitäisi olla kellomaiset. Saa nähdä kuinka käy, tämä taimi näyttää vähän heiveröiseltä.

Tällä hetkellä kaikki saintpauliani ovat lepotilassa. On hauska odottaa kevättä ja varsinkin näiden uusien tuttavuuksien kasvua ja kukkia. Nyt on kulunut kymmenen päivää edellä olevien kuvien ottamisesta ja kaikki kasvavat edelleen oikein terhakkaasti. 
Lepäävät saintpauliat johdattavat kevääseen, mutta niin tekevät myös pihalle istuttamani kymmenet sipulit, joita ajattelen, kun töihin lähtiessä avaan oven marraskuun pimeyteen ja märkyyteen.Kukkien taimet ja sipulit saavat mielen iloiseen kevään odotukseen marraskuussakin.
Toki muutkin näkemämme asiat kuin kukkaset vaikuttavat mielialaan. Laitan tähän kaksi mielenkiintoista kuvaa teksteistä, jotka silmiini osuivat sattumalta samana päivänä viime viikolla.

Kadun reunaan pysäköidyn ison rekka-auton ajohytin ikkunassa oli tällainen tervehdys.  Hui! Toivottavasti tämä auto ei tule vastaan liikenteessä.

Koulumme eteisen seinälle oli ilmestynyt tällainen lappu. Käsin huolellisesti kirjoitettu teksti sisältää ihanan viestin ja sitä kannattaa miettiä!

Kasvun ihmettä kasvivalon alla

Saintpaulioiden lisääminen lehdestä on helppoa, mutta vaatii kärsivällisyyttä. Uusien taimien kasvaminen voi kestää puolikin vuotta. 
Viimeksi laitoin saitpaulian lehtiä multaan viime heinäkuussa. Laitan lehdet ilmavaan multaan muoviastiaan, jossa on pohjassa ja kannessa reijät. Tällaisena astiana toimii uusiokäytössä loistavasti rasia, jossa ostetaan marketista tomaatteja.

26. heinäkuuta 2014 istutin lehtiä tomaattirasioihin. Vasemmassa rasiassa ovat Vanilla, Milky Way ja Lilla Blåklockan. Oikeanpuoleisessa rasiassa ovat Pixie Pink, Standard valkoinen ja Standard vaalean sininen

9. lokakuuta otetussa kuvassa on näkyvissä pienenpieniä lehtiä Milky Wayllä ja Standardeilla.

Tänään 2. marraskuuta 2014 ottamissani kuvissa kasvu on oiken ryöpsähtänyt liikkeelle.

Ja tässä kuvassa näkyy kasvupyrähdyksen salaisuus: kasvivalo! Lokakuun alussa laitoin taimikasvatusastiat kasvivalon alle. Myös yksi Vanilla pääsi valoon kukkimaan.

Erityisen iloinen olen siitä, että uusi Pixie Pink on alkamassa kasvuaan. Onhan Skotlannista tullut emokasvi jo aikaa sitten tuhoutunut.

Laitoin pari lehteä kasvamaan myös tavalliseen purkkiin, jotta voisin verrata kasvua ilman muovikantta verrattuna niihin, jotka ovat muovikannen alla suojassa. Tämä kuva on otettu 9. lokakuuta, jolloin purkki pääsi saman kasvivalon alle kuin tomaattirasiassa kasvava vertailuryhmä.

Tänään 2. marraskuuta 2014 otetussa kuvassa pienet lehdet ovat kasvupyrähdyksessä. Näyttää siltä, että nämä taimet kasvavat ihan samaa vauhtia kuin muovikannen alla olevat taimet. Purkilla ei ole merkitystä, vain valolla.

Tällä hetkellä saintpaulioistani kukassa on vain neljä yksilöä, jotka olen ottanut keittiön pöydälle ihailtavaksi.

Neljä saintpauliaa kukkii. Edessä Milky Way, muut standardikokoisia. Siniset olen vasta tänä syksynä ostanut marketista, valkoisen olen itse kasvattanut lehdestä viime kesänä. Tämä kuva on otettu tänään, kun aurinko ei paista, joten kukat ovat hieman harmaan näköisiä.

Pari päivää sitten, kun aurinko sattui paistamaan, värit hehkuivat aivan toisella tavalla.

 
Tällä hetkellä olen Milky Way Trail-lajikkeen lumoissa. Alunperin minulla oli niitä kaksi, mutta toinen joutui roskiin jossain vaiheessa rikkonaisten kukkien ja krämppäisten lehtien takia. Jäljellä oleva yksilö on nyt puolentoista vuoden ikäisenä terve ja kukkii suloisin valkoisin kukin. Jossain vaiheessa pidin Milky Waytä vähän mitättömänä Vanillaan verrattuna, mutta nyt se on kuin valkoinen satuprinsessa. Laitan tähän kuusi kuvaa Milky Wayn kauneudesta: