Myöhemmin en ole suinkaan antanut ruokasuolaa, mutta kodinonni vain ei ole menestynyt. Se on aina melko pian kuivunut ensin keskeltä ja sitten tullut rumaksi ja onnettoman näköiseksi. Vaikka olen kastellut sitä ihan samaan tapaan kuin saintpaulioitakin, kerran viikossa lautaselle.
Kun olin Helsingin kasvitieteellisessä museossa villejä saintpaulioita tapaamassa, näin toisessa huoneessa ihanan näyn: kodinonni peitti siellä monta neliömetriä kukoistavana vihreänä mattona. Silloin sain jotenkin ahaa-elämyksen. Kodinonni on ihan erilainen kasvi kuin paavalinkukka ja vaatii erilaisen kastelutyylin.
Kodinonni kasvitieteellisessä puutarhassa oli vihreä ruohomatto, jota kasteltiin ylhäältä suihkuavalla kosteudella. |
Maaliskuussa ostin kaksi kodinonnea. Punaisessa ruukussa olevalla on hieman pienemmät lehdet. Annoin sen lahjaksi ja keltainen ruukku, jossa on hieman isommat lehdet jäi minulle. |
Kodinonneni nyt. Ruukku on kadonnut valuvien lehtien alle. |
Kodinonnen väri on vihreä. Oikea vihreä. Vihreän vihreä. |
Pienet suloiset lehdet kasvavat lehtivanoissa kauniisti rivissä. |
Onko missään vihreämpää vihreää? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.