Nytpä tahdon olla ma, pienen mökin laittaja...

Mieheni pitää polttopuiden pilkkomisesta. Hän ostaa puut pölleinä ja iskee pöllit kirveellä polttopuiksi, joita poltetaan keittiön hellassa ja yläkerran takassa. Tontillamme on ollut useita epämääräisiä polttopuukasoja, jotka on suojattu kehikoilla ja katettu pressuilla.

Tänä kesänä mieheni teki polttopuille pienen vajan. Ensin hän poisti valitusta paikasta maan pintakerroksen ja laittoi tilalle soraa. Soran hän haki peräkärryllä lapioiden ensin soran myyjän luona peräkärryyn ja sitten pihalla lapioiden soran paikalleen.

Soran päälle hän laittoi laattoja ja teki puusta niiden päälle lattiakehikon, jonka asensi vatupassin avulla suoraan.

Kehikon varaan tulivat pystytolpat.

Pystytolppien varaan kattoparrut.

Tässä välissä mieheni kiipesi ylös mäntyihin katkomaan niistä kuolleet oksat, jotka törröttivät vajan yläpuolella, niin että ne eivät lumen painosta tipu vajan päälle. Miehelläni on aikamoinen korkean paikan kammo, jos hän seisoo esim tukevalla sillalla tai parvekkeella. Mutta huojuvilla tikkailla ylhäällä puussa hänellä ei ole mitään vaikeuksia.

Valmiin kehikon mieheni maalasi mustaksi. Tässä kehikon takana näkyy yksi niistä epämääräisistä polttopuuvarastoista, joista vajan ansiosta pääsemme eroon.

Tähän asti mieheni katkaisi kaiken puutavaran sahalla käsin.

Seiniä ja kattoa laitettaessa mukana oli mieheni ystävä, jolla oli moottorisaha, joten sienälautojen katkaisu sopiviin mittoihin kävi nopeasti. Katto tehtiin aaltopellistä. Vajan edessä oleva epämääräinen kasa siirtyy vajaan.

Mieheni pinosi kaikki puut kauniisti vajaan.

Ulkopuolelta majan seinät maalattiin perinteisen punaisen väriseksi. Katon reunalaudoista tehtiin mustat. Oviaukkoon tulee vielä mieheni ystävän tekemä ovi. Sisältä vajaa ei maalattu.

Vajamme ja naapurin vaja. Koko ajatus rakentamisesta alkoi siitä, kun naapurimme pyysi meiltä lupaa saada tehdä puuvaja aivan rajalle. Tottakai se sopi meille ja päätimme, että teemme samanlaisen omalle puolellemme. Mieheni ja naapuri suunnittelivat vajat yhdessä, niin että ne ovat samantyyliset, vaikkakin yksilölliset. Nyt naapurin vajakin on melkein valmis, vain kattopelti puuttuu. Tonttien raja kulkee vajojen keskeltä. Todella järkevää tilan käyttöä!

Tonttimme rajalla oleva aita on niin kaunis! Mieheni on laittanut kivien päälle kukkaistutuksia, jotka ovat täysin hänen hoidossaan.

Tämän suloisen kokonaisuuden mieheni sai lahjaksi.

Keltaiset orvokit ovat kukkineet toukokuun alusta asti, vaikka ne ovat aika pienessä purkissa. Upean pelargoniaistutuksen mieheni suunnitteli ja teki itse.

Kukkakaupan orvokkiamppelit ovat myös väsymättömiä kukkijoita. Ne ovat olleet ihan kuolleen näköisiä jo monta kertaa kuivuttuaan paahtavassa helteessä, mutta vironneet taas uudestaan kukoistamaan vettä saatuaan.