Etelä-Suomen ympäri neljässä päivässä.

Jules Vernen kirjan päähenkilö, Phileas Fogg, matkusti maailman ympäri 80 päivässä. Maapallon ympärysmitta on 40 000 km, joten Fogg taittoi keskimäärin 500 km päivässä. Minä ja mieheni ajoimme neljässä vuorokaudessa koko Etelä-Suomen ympäri. Päivämatkat tuntuivat meistä älyttömän pitkiltä, mutta Foggiin verrattuna jäimme häviölle, sillä vuorokautta kohti tuli keskimäärin vain vähän yli 300 km. Monenlaista ehdimme matkalla nähdä ja kokea!

1. päivä

Lähdimme puolen päivän aikaan kotoa kohti Turkua. Turussa menin tapaamaan sisartani saattohoitokotiin ja illalla juhlimme keskimmäisen tyttäreni kotona vävyn n:o 3 syntymäpäiviä kakkupöydässä. Ja olihan illalla jalkapallon maailmanmestaruuden loppuottelu. Mieheni oli iloinen, kun sai katsoa sen vävyn upeasta suuresta televisioruudusta. Ja Saksa voitti, hurraa!

 

Minä sisareni kanssa juttelemassa Karinakodin pihalla.

2. päivä

Ajoimme pitkän matkan Turusta Imatralle. Pääsimme perille sopivasti Imatran keskustaan ”Kulmalle” juuri silloin, kun siellä alkoi puhallinorkesterin konsertti. Oli hienoa kuunnella reipasta musiikkia kauniissa kesäillassa. Istuimme aurinkovarjon alla torin laidalla olevan ravintola Buttenhoffin edessä. Minulle sattui tässä ravintolassa hyvin merkillinen episodi.

Kun oli pitkä matka takana, alkoi mieli tehdä jotain suolaista. Mieheni osti ravintolasta piirakanpalan, mutta valitettavasti se oli meidän makuumme raaka, joten se jäi syömättä. Olemme sellaisia, ettemme juuri jaksa valittaa, vaikka ruoka ei maistuisi, joten ei siitä sen enempää. Koska minäkin halusin jotain suuhuni, menin ravintolan tiskille katsomaan, olisiko jotain muuta tarjolla. Ja olihan siinä leipäviipaleita korissa. Ravintolan työntekijän kanssa kävin seuraavan keskustelun:

Minä: Voisitteko myydä minulle yhden leipäannoksen?

Myyjä: Ei se käy. Leipää annetaan vain ruokailijoille.

Minä (hämmästyneenä): Tuossa on leipää korissa, mutta ette myy sitä minulle?

Myyjä: Emme anna leipää muille kuin ruokailijoille.

Minä (epätoivoisena): Mutta kun mieheni juuri osti teidän piirakkaanne ja se on niin raakaa, että en voi syödä sitä ja tarvitsisin jotain suolaista, siksi haluaisin ostaa pari leipäpalaa.

Myyjä: Missä se piirakka on?

Minä: Tuolla se on pöydässä, ei siitä nyt ole kysymys, mutta jos ette halua myydä leipää niin olkoon.

Myyjä: Kyllä asia pitää tutkia, jos piirakassa on valittamista.

Myyjä haki piirakan ja pyysi kokin paikalle. Yhdessä he tutkivat, että piirakka ei heidän mielestään ollut raaka. Totesivat, että asia on makukysymys. Palasin ulos kuuntelemaan musiikkia ilman leipää.

Tästä absurdista tapahtumasta huolimatta nautin tasokkaasta puhallinmusiikista. Konsertin päätyttyä kävelimme katsomaan Imatran koskinäytöstä, jota emme koskaan ennen olleet nähneetkään. Upea ja vaikuttava oli näytös, mahtava ja suuri on virtaavan veden voima!

 

Imatran puhallinorkesteri aloittelee konserttia, joka pidetään kesällä joka maanantai klo 17 Imatran keskustassa

Imatrankoskea on käynyt katsomassa meidän lisäksemme mm Brasilian keisari Pedro vuonna 1876!

Vaikka aikaa oli niukalti, ehdimme käydä Imatran keskustassa Virkkuukoukkusen liikkeessä. Voi se oli ihana paikka! Olen nähnyt Virkkuukoukkusen tuotteita myynnissä siellä täällä, mutta tämä Virkkkuukoukkusen oma liike se vasta herkullinen oli. Kaikkien kivojen omien töiden lisäksi siellä oli kankaita, joiden kuosit olivat toinen toistaan houkuttavampia. Ja aikaa oli vain 15 minuuttia ennen sulkemisaikaa!

 

Kymmenistä ihanista kankaista pääsivät loppusuoralle viimein nämä kolme ja näistä päädyin alimpaan, jota ostin pari metriä vaikken vielä tarkaan tiedä mitä siitä teen!

Kaupunkikierroksen jälkeen ajoimme ystäviemme luokse, jossa minulle luonnollisesti heti tarjottiin pientä suolapalaa, ja kyllä se maistui! Ja sitten matka jatkui veneellä ystäviemme saarimökille.

Saaren metsikköön olivat ystävämme tehneet metsäfrisbee-radan. Se vasta oli hauskaa! Emme ole koskaan olleet frisbeeradoilla, joita olen kyllä nähnyt puistoissa ja rannoilla, mutta tämä oli varmasti hauskempaa, kun kiekko oli saatava kulkemaan sopivasti puunrunkojen lomista.

 

Mieheni heittää radan viimeisen heiton ja kiekko lentää koriin. Isäntämme, joka on metsäfrisbeen lyömätön kuningas saarella, sai miehestäni kovan vastustajan!

Urheilun jälkeen maistui rantakala. Ihmeellinen ruokalaji, jossa oli muikkuja ja hapanta leipää haudutettuna padassa nuotiolla. Ja se oli tosi hyvää, nam! Ja sitten vielä saunan kautta viileään aittaan nukkumaan makoisasti.

 

Rantakalaa rannalla!

Nukkumisaittamme rappusilta tällainen näkymä. Ollaanko paratiisissa?

3. päivä

Aamulla lähdimme ystäviemme järjestämälle yllätysmatkalle.  Ajoimme pikaveneellä pari tuntia Saimaalla ihastellen kauniita saaria ja saarten rantoja, vihreyttä ja sinisyyttä. Vähitellen selvisi, että matkan kohteena on Ilkonsaari Suur-Saimaan selkien keskellä. Ihana virkistyskäyttöön varattu saari, jossa on hyvät venepoukamat, hiekkaranta ja nuotiopaikka. Saareen on rakennettu kolme ortodoksista rukouskappelia ja niitä aiotaan rakentaa kaikkiaan seitsemän.  Vierailimme kolmessa valmiina olevassa ja kuulimme niiden rakentamisesta ja kaikesta niihin liittyvästä monta mielenkiintoista tarinaa. Rakennusprojektia toteuttaa Saimaan Skiitat ry. Retkilounas grillattuine makkaroineen syötiin nuotiopaikalla ja kahvin kanssa maisteltiin Anskupullia!

 

Miheni ilmeestä jo näkee, kuinka paljon nautimme tästä yllätysmatkasta ihanalla Saimaalla.

Ilkonsaaren rantakallioon on kiinnitetty erään lakkautetun kirkon katolta siirretty metalliristi.

Ilkonsaareen ensimmäisenä rakennettu "Sergei ja Herman Valamolaisten ja pyhän Nikolaoksen tsasouna" , jonka esikuvana on käytetty Uuden Valamon rantatsasounaa.

"Pyhittäjä Arseni Konevitsalaisen ja Jumalansynnyttäjän Konevitsalaisen ikonin tsasouna" on rakennettu Laatokan Konevitsan luostarisaarella olevan Hevoskiven tsasounan mallin mukaan.

Näätämöläinen tsasouna on vihitty Pyhittäjä Trifon Petsamolaisen ja Suurmarttyri Georgioksen muistolle.

Retkilounaan jäliruoka imatralisen leipomon Anskupulla näytti Anskulta, mutta oli liian makea. Anskun hahamo oli hauska, mutta siinä oli myös raikkautta, näin makea kyseinen hahmo ei ollut.

Illansuussa palasimme takaisin Imatralle ja lähdimme mieheni kanssa ajamaan kohti pohjoista. Uuvahdimme jo Puhoksessa ja jäimme sinne yöksi pieneen tienvarsihotelliin. Tämän ajomatkan keskeytti kuitenkin vierailu Parikkalan Patsaspuistossa. Hyvän tovin ihmettelimme Veijo Rönkkösen elämäntyötä, noin 500 patsaan kokoelmaa ja ihastuttavaa puistoa, jossa patsaat ovat.

Rumpua soittavan pojan patsaasta pidin eniten. Tässä näkyy myös pieni näyte patsaspuutarhan ihanista kukkasista.

Patsaspuutarhan sydän ovat sadoissa eri asennoissa olevat joogaajat. Näistä patsaista monet ovat jo sammaloitumassa, ikäänkuin palaamassa luontoon ja ehkä se sopiikin joogaajille.

Väinämöinen soittaa.

4. päivä

Neljäs  matkapäivä oli mieheni viimeinen lomapäivä, mutta halusimme kuitenkin ehdottomasti käydä joensuulaisia ystäviämme tapaamassa. Niinpä tämän päivän aikataulu oli tarkkaan laskettu karttaohjelman ja taskulaskimen kanssa. Aamulla ajo Joensuuhun. Ystävien luona 3 tuntia. Sitten ajo Varkauteen, siellä levähdys toisten ystävien luona 3 tuntia. Sitten ajo Jyväskylään vanhimman tyttären perheeseen sellaiseen aikaan, että lapsenlapset ovat vielä hereillä. Kaikki onnistui nappiin! Vaiherikas ihania tapaamisia sisältänyt päivä päättyi iltasatujen lukemiseen mumman ja pappan ominaisuudessa. Elämän rikkautta!

 

Tärkeä tapaaminen Joensuussa. Japanilainen kivipuutarha. Myyräkarkotin. Maisemat. Hiljaisuus.

Bellikset Varkaudessa. Tällainen on unelmapihanurmikkoni, jota kohti kuljen pikkuhiljaa. Onhan minulla jo neljä Bellistä kasvamassa!

Kauniilla Bellisnurmikolla juotiin nimipäiväkahvit.

Ystävälläni on kirkkaanvihreä peukalo, jonka taikakosketuksesta kukkaloistoa on niin kukkapenkeissä kuin amppeleissakin.

Pappa lukee iltasatua.

5. päivä

Eipä aamulla vielä oltu kotona, mutta onneksi mieheni ensimmäisenä työpäivänä olikin määrä olla työasioissa Huittisissa, joka oli kotimatkan varrella. Työasiat tuli hoidettua ja lisäbonuksena tutustuimme Huittisten VPK:n taloon kunnostettuun Wanha WPK-ravintolaan.  Söimme siellä niin ihastuttavan lounaan, että sitä voi suositella todella sydämellisesti. Lounaan hinta oli vain 9,80e ja se sisälsi noutopöydän, jossa oli monenlaisia raikkaita salaatteja ja pehmeää keittoa, maukkaan pääruoan ja vielä jälkiruoankin. Ja kaikki syötävä oli todella hyvää ja laadukasta. Hinta-laatusuhde oli tosi mahtava.

Iltapäivällä saavuimme kotiin neljä vuorokautta kestäneen matkan jälkeen, monta hienoa kokemusta rikkaampana.

Kotona odotti kolme yllätystä: yksi ihana, yksi harmittava ja yksi epämiellyttävä. Ihana yllätys oli se, että takapihan köynnösruusu oli puhjennut kukkaan ja kukkia on tänä vuonna erityisen runsaasti.

 

Köynnösruusu kukkii.

Harmittava yllätys johtui omasta huolimattomuudestani. Olin matkalle lähtiessä kastellut kaikki santtuni tavallista huolellisemmin, koska luvassa oli hellepäiviä. Juurtumisvaiheessa olevien lehtipistokkaiden astiat olin laittanut vesiastiaan vettä imemään. Kun tulimme kotiin, astiat olivat edelleen vedessä lillumassa ja kaiken lisäksi pimeässä kylpyhuoneessa!  Olin lähtötohinassa unohtanut nostaa astiat pois vedestä ja ne olivat lionneet siis neljä vuorokautta! Mutta saintpaulioiden sitkeys on uskomatonta. Näyttää siltä, että juurtumispistokkaat ovat selvinneet tästä kohtelusta pahemmin kärsimättä.

 

Neljä vuorokautta vedessä lionnet juurtumisastiat.

Epämiellyttävä yllätys oli se, että illalla huomasin reiteeni kiinnittyneen punkin.  Sain irrotettua tämän epämiellyttävän tuliaisen punkkipihdeillä ja desinfioin puremakohdan. Olisin seuraavana aamuna tehnyt punkille borrelioositestin, mutta kierros apteekeissa osoitti, että kotikäyttöisen testin myynti on lopetettu. No ehkä niin on parempi, kotitestin tulos on kuulemma melkoisen epävarma. Mitään rengasta puremakohdan ympärillä ei näy, joten toivon pääseväni pelkällä säikähdyksellä tämän Suomen vaarallisimman eläimen puraisusta.