Rauman pitsiviikon vieraana

Kulunut viikko oli Raumalla pitsiviikko. Minulla on tapana käydä pitsiviikolla aikaisin jonakin aamupäivänä kiertämässä Vanhaa Raumaa. En niinkään halua käydä pitsiviikon monissa tapahtumissa, jotka toki olisivat mielenkiintoisia nekin, vaan haluan vain kierrellä ja katsella omin päin kaikkea pientä ja mielenkiintoista, mitä eteen sattuu tupsahtamaan. 
Heti ensimmäisenä halusin nähdä Kerttu Horilan vasta paljastetun uuden teoksen "Rauma Flikk". Pidin valtavasti Porista lainassa olleesta  Maire-teoksesta, mutta minusta tämä on vielä viehtättävämpi!

 Ihailen Vanhassa Raumassa asuvia ihmisiä. Heidän pitää olla tosi omistautuneita miljöön säilymiseen, sillä koko ajan on jotain kunnostettava ja kaikkea säätelevät tarkat säännöt. Näin alue pysyy elävänä ja yhtenäisenä. Onneksi Vanhan Rauman arvo nykyään ymmärretään. Siinä auttoi maailmanperintökohteeksi pääseminen.

 Kitukränni on Suomen kapein katu. Porvoolaiset saattavat kyllä olla eri mieltä, mutta olen nähnyt videon, jossa Vanha Rauma-yhdistyksen herrasmiehet mittaavat tämän kadun ja Porvoon kapeimman kadun ja videolla näkyy, että Kitukränni on pari senttiä kapeampi!

 Pitsiviikon aikaan Vanhassa Raumassa on monenlaista toimeiaisuutta. Tässä kaksi tyttöstä myy itse tekemiään koruja.

 Pitsiviikolla on monia mielenkiitoisia pieniä näyttelyitä talojen ulkorakennuksissa ja myymälöissä. Erään aitan yläkerrassa oli Aino-tyttösen taidenäyttely. Mukana ollut kummitäti kertoi, että Aino on koko talven suunnitellut tätä näyttelyä. Pikku taiteilijan ja kummitädin luvalla sain ottaa kuvan mielestäni parhaasta teoksesta.

 Kiertelyn väsyttäessä voi istahtaa johonkin Vanhan Rauman monista kahviloista tai sitten käydä viehättävässä Vanhan Rauman Kirjakaupassa. Kirjakaupan sohva ja nojautolit kutsuvat tarttumaan kirjaan ja nauttimaan kiireettömästä lukuhetkestä.

 Kirsi Backman on yksi suosikkitaiteilijani. Onhan meillä hänen ihastuttava Pesäpuu-teoksensa.

 Tällä kertaa olisin mielelläni ottanut seinällä olevan kauniin sinisen enkelin mukaani.

 Aina käyn myös tervehtimässä näyttelytilan nurkassa olevaa lohikäärmettä. Voi kuinka se olisi ihana omassa pihassa!

 Mutta miksi ei ole? Tässä syy, Lohikäärme on arvokas! Ja ehkä sitä ei voisi pihalle sitten laittaa arvonsa tähden. No onneksi Lohikäärmeen ostaminen taitaa olla mahdoton unelma muillekin, joten sitä voi käydä ihailemassa täällä taiteilijan ateljeessa aina ohikulkiessaan!

Vaikka Vanhan Rauman kierroksen alkaisi mistä päästä niin ennen pitkää joutuu torille. Joutuu taas kerran näkemään nämä rumat torikatokset, joilla avoin tori on pilattu ja kauniit torinvierustalot peitetty näkyvistä.

Jos oikein näkee vaivaa niin kauniin raatihuoneen saa kuvaan jostain torin kulman suunnasta. Ei tätä hulluutta voi kuin ihmetellä! Ollaan sentään maailmanperintökohteessa, jossa talojen asukkaiden remontit ovat tarkkaan säädeltyjä. Mutta kaunpukia määräykset eivät näköjään koske!

Seuraavaksi silmiin osuu kyltti joka ohjaa Arja Nummen työhuoneelle.

 Pitsiviikon aikana melkein kaikki taitelijat ovat tavattavaissa työhuoneillaan ja on mielenkiintoista kuulla heidän kertovan työstään ja teoksistaan.

 Tämä kyltti johtaa:

 pihapiiriin, jossa on useita työhuoneita.

 Hauskin "työhuone" on tämä pikkuriikkinen Wähä Nurkk. Mahtaako se olla menninkäisen tai tontun työhuone?

 Toinen ovi johtaa Maija Kantasen valtakuntaan.

 Maija Kantasen keramiikkaa:

 Yksi ovi vie Rauman taidegraafikkojen työhuoneeseen.

 Grafikko Mari Aspola kertoo juuri graafikkojen töistä belgialaisille turisteille. Niin suomalaiset kuin ulkomaalaiset turistit valtaavat Rauman pitsiviikoilla ja varmasti näkevät ja kokevat täällä jotain ainutlaatuista. Odotan omaa vuoroani, sillä minulla on ihan asiaakin. Olen tullut hakemaan erään ystäväni Mari Aspolalta tilaamia teoksia. Voi kuinka kauniita ne ovatkaan! Pidän paljon Mari Aspolan omaperäisestä, raikkaaasta ja värikkäästä grafiikasta.

 Pitsiviikoilla pääsee moniin Vahan Rauman yksityistalojen pihoihin, sillä täällä on paljon pihakirppiksiä. Olen kylläkin huomannut, että kirppisten taso on vuosin kuluessa laskenut. Ehkäpä ensimmäisinä kertoina ihmiset myivät parhaat tavaransa ja nyt on jäljellä vain räsyjä. Mutta vaikka ei ostaisikaan mitään krääsää mukaansa, pihoja on hauska kurkistella, koska muutenhan yksityispihoihin ei ole asiaa.

 Tässä yksi viehättävä sisäpiha.

 Pitsi on pitsiviikkojen keskusaihe ja sen ympärillä on aina myös jotain näyttelyjä ja joskus esitelmiä. Pitsiviikko on kuitenkin vähitellen muuttunut suureksi kokonaisuudeksi, jossa on taidetta, konsertteja, kirpputoreja ja kaikenlaisia tapahtumia niin että pitsiä on lähinnä vain viikon nimessä. Tämäkin Pop Up pitsikauppa oli kiinni vaikka aamupäivä oli jo pitkällä.

 Vanhassa Raumassa on mielestäni maailman ihanin museo. Päihittää Lontoon ja Pariisin suuret museot mennen tullen! Museo on tässä kuvassa takana näkyvä pieni keltainen talo, Kirsti, merimiehen koti. Siinä on kolme huonetta ja keittiö ja sen jaksaa kiertää ja tutkia jokaista esinettä. Samaa ei voi sanoa Lontoon ja Pariisin museoista!

 Minnepäin Vanhassa Raumassa sitten katsookin, aina näkee jonkun viehättävän näkymän.