Lahjoja ja tuliaisia

Tänä kesänä olemme saaneet ja antaneet monenlaisia ihania lahjoja. Juhannuksen aikaan saimme vierailtamme sinivalkoisen kesäkukkakorin.   Lahjan tuoja kertoi, että koska hän ei voinut tuoda kadonnutta pientä valkoista saintpauliaa, hän toi pieniä valkoisia daalioita. Näiden suloisten valkoisten daalioiden herkkyydessä onkin jotain samaa, kuin kadonneessa valkoisessa saintpauliassani oli.  Valkoiseen koriin tehty asetelma on vieraamme itse tekemä ja sen nimi on ”Samassa veneessä”. Siniset kukat kukkivat edelleen. Daaliat lopettivat välillä kukkimisen, mutta nyt niissä on uusia nuppuja.

Kesäkukat ovat ihania lahjoja saada ja antaa.

Toinen ystäväpariskunta toi italianmatkansa tuliaisena kauniin, hyödyllisen ja hauskan lahjan: varakassin, joka näyttää kesäiseltä jäätelöltä!

Tämä mansikkajäätelötuutti onkin kauppakassi!

Kun teimme kesälomamatkan Saksaan, vein isäntäväelle värillisiä kukkapurkkeja, joihin siellä ostin minikokoisia tulilavoja, (koska saintpaulioita ei näkynyt missään). Ihailin kovin heillä olevaa hauskaa lyhtyä. Kun lyhty oli ikkunalaudalla päivän, niin sen valo paloi sitten olohuoneen pöydällä kauniisti koko yön aamuun asti. Se tuntui ihan taikatempulta! Isäntämme osti minulle lahjaksi aivan samanlaisen.  Tätä lyhtyä en surukseni kuitenkaan ole saanut toimimaan. Vaikka se on ollut auringossa ikkunalaudalla ja ulkona monta viikkoa, niin valo ei pala. Siitä tulee sitten ihan tavallinen kaunis kynttilälyhty.

 

Aurinkoenergialla toimiva lyhty, josta tuli tavallinen kynttilälyhty

Koska Saksa on puutarhatonttujen luvattu maa, toivoin löytäväni sieltä pihallemme matkatuliaisiksi puutarhatontut. Pikkukaupungin kävelykadun liikkeen ikkunassa huomioni kiinnittivät kaksi kanoiksi naamioitunutta puutarhatonttua, jotka halusivat lähteä mukaamme. Kun he kuulivat, että asumme kaukana Pohjolassa, he alkoivat epäillä, olisiko syksy liian sateinen ja talvi liian kylmä heille. Neuvottelimme työehdoista. Sovittiin, että sateisina ja kylminä päivinä he siirtyvät eteisvahdeiksi sisälle, eikä siinä mitään ongelmaa tule, koska kartiovalkokuuset Tiku ja Taku vahtivat joka tapauksessa ulkona talon edessä. Aurinkoisina kesäpäivinä Tiku ja Taku voivat pitää vahtimislomaa, kun puutarhatontut ovat ulkona remmissä.

Kanoiksi naamioituneet puutarhatontut vahtivat belliksiä pihallamme.  Heidän tonttunimensä ovat Rolle ja Svante, mutta valepuvussa heidän koodimerkkinsä on lyhyesti R&S.

Kirpputoreilta voi löytää vaikka miten kivoja lahjoja. Vanhin tyttäreni löysi äskettäin kirpputorilta minulle lahjaksi ihanat kukkalautaset. Ne ovat neliön muotoisia ja niitä on kuusi, kaksi ruskeaa, kaksi vihreää ja kaksi oranssia. Niissä ei lue mitään, joten ei ole aavistustakaan siitä minkä tehtaan tuotantoa ja miltä ajalta ne ovat. Ne sopivat paremmin kuin hyvin minun värikkäitten saintpauliaruukkujeni alle!

 

Lahjaksi saamani ihastuttavat neliönmuotoiset kukkalautaset. Mistä näitä löytäisi lisää?

Viime viikko oli Rauman pitsiviikko. Silloin Raumalla on aina paljon näyttelyjä, myyjäisiä, kirpputoreja ja tapahtumia. Me ostimme pitsiviikolta kotiin tuliaisiksi peräti kaksi taidejuttua. Ensiksi esittelen Kirsi Backmanin keramiikkareliefin, nimeltä ”Kotikuusi”. Mieheni sen oikeastaan löysi. Olemme jo pitkään etsineet sopivaa teosta talomme tiiliselle ulkoseinälle. Mieheni oli bongannut Backmanin näyttelystä oikeastaan ihan toisen teoksen ja pyysi minua sitä katsomaan. Sillä välin tämä Kotikuusi oli juuri tullut esille ja ihastuimme siihen heti molemmat. Nyt teos on jo paikoillaan ja se sopii hyvin talomme tiilien väreihin ja pihamme maisemaan.

 

Kirsi Backmanin työ ”Kotikuusi” ja yksityiskohta teoksesta.

Vanhan Rauman kalatorilla on aina pitsiviikolla käsityöläisten tori. Siellä oli toinen toistaan taidokkaampia käsitöitä, keramiikkaa, koruja, taottuja tuotteita ym. Minä ostin Sirpa Luukkosen keraamisen kaitaliinan. Se koostuu keramiikkapaloista, jotka liittyvät tosiinsa joen tapaan kiemurtelevaksi nauhaksi pöydällä.  Meidän pöydälle sopi kuusi palaa. Tosi hieno idea: kaitaliina on pöydän kaunistus, mutta samalla se voi toimia myös pannunalustana. Ainoa ongelma voi tulla siinä, että meidän koivuaiheinen kaitaliinamme on niin kaunis, että sen päälle ei ehkä raaski kattiloita laittaa.

Sirpa Luukkosen koivu-aiheinen keraaminen kaitaliina.

Ostin käsityöläistorilta vielä jotain muutakin, mutta ne ovat tulevia lahjoja, joten en voi nyt kertoa niistä, etteivät lahjojen tulevat saajat saa asiasta vihiä, jos he sattuvat tähän blogiin kurkistamaan.

Yllätyslahjat ovat ehkä lahjoista hauskimpia. Kun vierailin äskettäin sisareni luona, puhelin siitä, kuinka hankala minun on kumartua asettamaan kameran tarkennusta, kun kamera on matalalla jalustalla, silloin kun kuvaan luonnonkukkia. Simsalabim! Sisareni haki kätköstään kätevän muovisen kokontaitettavan jakkaran ja antoi sen minulle ennakkosyntymäpäivälahjaksi. Tosi mieluisa lahja!

 

Pieni kokoon taittuva jakkara, juuri sopiva silloin kun on kuvaamassa kukkia luontoretkellä!