Ostaa vai kasvattaa? Poistaa vai hoitaa?

Dr. T. kirjoitti muutama päivä sitten seuraavan kommentin:

”Kannattaakohan pyhiä paavaleita itse lainkaan kasvattaa ja yrittää pitää hengissä erilaisin lämpimin kylvyin, kun niitä näkyy myytävän vain muutaman euron hintaan kukkakaupoissa?”

Hyvä kysymys! Minun kohdallani asia on kuitenkin päinvastoin. Olen antanut itselleni jyrkän kiellon: EN SAA ostaa saintpaulioita itselleni, ellei siihen ole todella pätevä syy (kuten kadonneen takaisin saaminen).  Sillä, jos ostan, minun on todella vaikea, ellei suorastaan mahdotonta heittää pois elävää kasvia! Kun kaikki ikkunalaudat sitten pursuavat saintpaulioita, niitä on pakko vähentää ja se on tosi vaikeaa.

Ainoa mahdollinen aika saintpaulian hävittämiseen on talven pimein aika, jolloin ne eivät kuki ja silloin taas voi tapahtua katastrofaalisia katoamisia, kuten tämän blogin ensimmäisessä postauksessa kerroin.

Jos joku saintpaulia on vanhuuttaan lopulta tullut oikein huonokuntoiseksi, silloin otan siitä lehtiä, joista kasvatan uusia yksilöitä. Kun taimet ovat lähteneet hyvälle alulle, pystyn helpommin heittämään emokasvin pois.  Tieteellisesti ottaen lehdestä juurretut pikkutaimet ovat samaa yksilöä kuin emokasvi, joten mistään hyvästelyistä ei oikeastaan ole kyse. Eikä tietenkään kasvien vähentämisestäkään, jos huonokuntoisen emokasvin tilalle tulee 3-4 suloista terhakkaa uutta kasvia…

 

Suuren valkoisen saintpaulian taimet ovat hyvällä alulla

 

 Talvella, kun saintpauliat eivät kuki, ostan leikkokukkia. Olen tykästynyt erikoisesti City-marketissa myytäviin reilun kaupan kenialaisiin tuontikukkiin. Mielestäni kenialaiset ruusut kestävät hyvinä tosi kauan. Keväällä ostan taas kotimaisia tulppaaneja. Pidän paljon myös gerberoista ja kehäkukista. Mieheltäni saan kukkia naistenpäivänä, syntymäpäivänä, hääpäivänä ja joskus muulloinkin. Meillä on melkein aina kukkivia kukkia keittiön pöydällä.

Orkidea, jonka sain mieheltäni viime naistenpäivänä.

Leikkokukat ovat vaarattomia, koska ne kukoistavat hetken ja sitten ne on aika heittää pois. Samoin lähes vaarattomia ovat kevätesikot, ruusubegoniat, gerberat ja tulilatvat, vaikka ne kaikki ovatkin ruukkukukkia. Tiedän, että en saa niitä uudelleen kukkimaan, joten kukkimisen päätyttyä ne ovat tiensä päässä ja saavat lähteä.

Tulilatva, joka tällä hetkellä on olohuoneen pöydällä. En koskaan osta tulilatvoja enää kesän kynnyksellä, mutta tämän yksilön mieheni voitti huhtikuussa arpajaisissa ja se kukkii vielä täyttä päätä. En ole lainkaan tulilatvojen ystävä, mutta johonkin aikaan vuodesta ei oikein muuta värikästä kukkijaa ole saatavilla.

Kuinkahan minulle käy tuon ihanan orkidean kanssa? Se kukkii kuukausitolkulla, mutta entä, kun kukinta loppuu? Pahoin pelkään, että sen pois heittäminen tulee olemaan äärimmäisen epätodennäköistä. Orkidea on ikävän vaivaloinen hoidettava läpi talven, koska se vaatii säännöllisen upotuskasteen. Siihen verrattuna saintpaulia hoitaa melkein itse itsenä!

Ostatko sinä, lukijani, mieluummin ruukkukukkia vai leikkokukkia? Onko sinulla tapana ostaa ja poistaa vai kasvattaa ja hoitaa?