Saintpaulia hoitaa kasvattajaa

Tänään kirjoitan saintpaulian hoitamisesta. Kirjoitus on aika pitkä ja tekstivoittoinen; mutta koska minulta on jo kyselty muutamia juttuja, kerään tähän kaiken viisauteni ja kokemukseni asiasta. Lukija voi aivan hyvin jättää tämänpäiväisen bloggauksen väliin ja palata tänne sitten, kun saintpaulian hoidossa on jokin mikä mieltä askarruttaa.

En suinkaan ole mikään asiantuntija saintpaulioiden kasvattamisessa, mutta ne ovat menestyneet minulla aina käsittämättömän hyvin. Noudatan vain seuraavia muutamia äidiltä oppimiani hoito-ohjeita:

1. kastele kerran viikossa ja aina vain lautaselle

2. laita kukat ikkunalle, jossa se saa valoa, mutta ei suoraa kovaa auringonpaistetta

3. mullan voi vaihtaa joskus keväällä

4. kasvia voi lisätä laittamalla lehden multaan tai veteen

1. Kastelu

Saintpaulia tarvitsee kuivahtamisen kastelukertojen välissä ja kun kastelee kerran viikossa, tämä toteutuu itsestään. Jos kesä on oikein kuuma ja kukilla on pienet ruukut, joutuu tätä asiaa tietysti hieman tarkkailemaan.

Lukijani Ava kertoi oppineensa omalta äidiltään, että saintpaulia pitäisi kastella kuumalla vedellä. Olen nyt moneen kertaan törmännyt tähän ohjeeseen ja olen miettinyt, pitäisikö minun vaihtaa kasteluvesi lämpimäksi vedeksi. Muutos on kuitenkin riski. Olen aina kastellut suoraan kylmävesihanasta otetulla vedellä ja paras kai pitäytyä siinä. Jos lämpimällä vedellä kastelisi, luulisin, ettei vesi saisi olla lämminvesihanasta otettua, eihän sitä ihmisillekään juomavedeksi suositella! Pitäisi ottaa vesi kylmävesihanasta ja antaa sen lämmitä. Mutta jos Avan äiti käytti tosiaan KUUMAA vettä, kuumensiko hän veden hellalla?

Jos tätä pohtii ihan kemian kannalta, niin oleellisinta asiassa varmaan on se, että vesi tulee lautaselle. Kun kasvi sitä sitten siitä pikkuhiljaa vetää juurillaan, kylmä vesi ehtii lämmetä ja kuuma vesi viilentyä tarpeeksi. Aika hyvä teoria!

Jokaisella kukallani on tällainen muovilautanen, johon kaadan vettä sen verran kuin siihen menee. Kesällä laitan veteen substralia 1 tl/litra, talvella en lannoita lainkaan. Purkissa on pohjassa reikä ja ruukunpalanen reiän päällä niin ettei multa valu ulos.

2. Valo

Aikaisemmissa asunnoissa minulla oli ikkunat itään ja siellä saintpauliat kukoistivat hyvin. Jos vaihdoin ne talon länsi-ikkunoille, ne kärsivät. Ihmettelin, kuinka kukka voi ilmansuunnan ymmärtää!

Asiaa pohtimalla tulin siihen tulokseen, että ilmansuunta sinänsä ei ole oleellinen vaan valon määrä. Saintpaulia tarvitsee valoa, mutta se ei kestä kovaa paahdetta. Pohjoisen ikkuna on liian pimeä suurimman osan vuotta. Etelä- ja länsi-ikkunalla on liikaa paahdetta. Itäikkunalla on aamuaurinko, ja aamulla aurinko ei ole vielä liian kuuma. Ja kesällä kun nukutaan pitkään, ikkunaverhot avataan yleensä vasta sitten kun aurinko on jo lähtemässä itäikkunalta. Minulla on ystävä, jonka keittiön ikkuna on pohjoiseen, mutta ikkuna on iso ja kerrostalon ylimmässä kerroksessa, eivätkä verhot ole koskaan kiinni. Sillä ikkunalla kukat kukkivat aivan hurjana, niin saintpaulia kuin kaikki muutkin. Siis pohjoinenkin käy jos valoa on tarpeeksi!

Nykyisessä asunnossamme ei ole itäikkunoita. Nyt minulla on saintpauliat olohuoneessa länsi-ikkunalla, mutta kun aurinko paahtaa, laitan verhot kiinni. Verhoni ovat vaaleat ja valo pääsee niistä kauniisti läpi. Siitäkös saintpauliat pitävät!

Olohuoneen kukat länsi-ikkunalla. Iltapäivän aurinko paahtaa joten verhot ovat kiinni. Vastavaloon otettu kuva piti ottaa salaman avulla.

3. Mullanvaihto

Multaa ei tarvitse vaihtaa joka vuosi. Jotkut väittävät, että kaikki kukat kukkivat mieluummin liian pienessä kuin liian suuressa purkissa.

Muutama päivä sitten vaihdoin kukkamullat. Ollaan jo kesän alussa joten äitini ohjeiden mukaan olen hieman myöhässä. Suuren valkoisen taimet olivat kuitenkin juuri nyt siinä vaiheessa, että ne piti siirtää juurrutuspurkeista isompiin ja samalla vaihdoin toistenkin kukkien ruukut kauniimmiksi.

Suuren valkoisen saitpaulian pikkutaimet valmiina siirtoon

Ylpeä emo neljän pikkutaaperon keskellä

Mitä multaa sitten pitäisi käyttää? Tämä on todella kiperä pulma, johon en tiedä oikeaa vastausta. On selvää, että taimia kasvatettaessa laitetaan lehti taimimultaan, mutta entä sitten kun taimet on siirrettävä lopulliseen purkkiinsa tai muuten vaihdetaan aikuisen kasvin multa? Mistään en ole saanut yksiselitteistä ohjetta. Tietysti kysyn aina kukkakaupassa ohjetta, kun menen multaa ostamaan: ”Mikä multa sopisi parhaiten saintpaulioille?” Tavallisesti myyjä menee kaupassa olevien multapussien luo ja alkaa lukea niiden tekstiä ja etsiä jotain tietoa niistä. Hän siis EI tiedä, mikä olisi saintpaulialle parasta! Tänä vuonna ostin multaa nimeltä ”Kekkilän kestomulta, vaalea erikoismulta viherkasveille”. Epäilyttävä nimi, koska saintpaulia ei oikeastaan ole viherkasvi! Mutta vaikutti lupaavalta, koska myyjä suositteli tätä multaa heti kuultuaan kysymyksen ILMAN, että hän meni lukemaan multapussien tekstejä. Ja sitä paitsi mullan nimessä on sana ”vaalea”. Eräänä vuona kun käytin paljon mainostettua mustaa multaa, kaikki saintpauliani olivat pian kuoleman partaalla. Minusta mullanvaihto on aina pelottava tapahtuma. Siksi en tee sitä joka vuosi ja kun ostan uuden kukan, annan sen olla muovisessa ostopurkissaan niin pitkään kuin mahdollista, laitan sen vain kauniiseen suojapurkkiin.

Myöhemmin tässä blogissa kerron, kuinka siirryin omaan multaseokseen, jossa on tavallista kukkamultaa, perliittiä ja vermikuliittiä suhteessa 2:1:1. Siitä kerron tarkemmin täällä.

4. Lisääminen

Kun haluan uudistaa vanhan kasvin tai lisätä lajiketta muuten vain, otan siitä 3-4 hyväkutoista aika isoa lehteä. Leikkaan lehdelle mahdollisimman pitkän varren. Lehden voi laittaa veteen, kunnes siihen tulee juuret tai sitten sen voi laittaa suoraan multaan. Jos sen laittaa veteen, on tärkeää, että vesi ei pääse haihtumaan pois. Jos lehti kuivuu, peli on menetetty.  Multa on mielestäni helpompi, koska se ei kuivu niin helposti.

Mullan pitää olla taimimultaa, tavallinen kukkamulta on liian vahvaa. Siis pieneen purkkiin taimimultaa ja lehti laitetaan multaan koko varsi mullan alle niin, että juuria syntyy paljon. Multa pidetään tasaisen kosteana. Ison lehden viereen alkaa kasvaa pieniä lehtiä, mutta se voi kestää 2-6 kuukautta. Kasvi ei kuitenkaan ole kuollut niin kauan kuin lehti siinä viheriöi, niin että toivoa ei kannata heittää. Jos lehti homehtuu tai muuten pilaantuu, sen kyllä huomaa. Taimen kasvattamistilanteessa pelkkä lautaselle kastelu ei toimi. Eihän kasvilla vielä ole juuria, joilla se vetäisi veden luokseen!

Jos pikkulehtiä ei kaikesta huolimatta ilmesty vielä puolen vuodenkaan jälkeen, voisi kokeilla seuraavaa ohjetta: ”... det griniga blad som sattes för ett halvår sedan och som fortfarande inte vill ge småplantor kan tvingas till produktivitet om man skär av den övre tredjedelen av bladytan - rakt av!” (Tämä ohje löytyy Ruotsin saintpauliayhdistyksen sivulta http://www.saintpauliasallskapet.se/)

Miten tuon sitten kääntäisi? Leikataanko lehden yläosa eli kärjestä lukien katkaistaan yksi kolmasosa vai tarkoittaako tuo, että lehden yläpinnasta poistetaan yksi kolmasosa eli lehteä ikään kuin ohennetaan?

Lisääminen ei oikein onnistu syksyllä. Keväällä se onnistuu parhaiten. Mistä lehti tietää, mikä vuodenaika on menossa? Talossa on aina yhtä lämmintä ja syyskuussa on valoa yhtä paljon kuin maaliskuussakin, joten luulisi, että lehti ei tiedä onko syyskuu vai maaliskuu. Ostin viime kesänä suuren valkoisen saintpaulian varta vasten kasvattaakseni valkoisia kukkia värillisiin ruukkuihin. Ensimmäiset neljä lehteä jotka otin syyskuussa menivät pilalle. Maaliskuussa juurruttamani neljä lehteä onnistuivat hyvin, kuten yllä olevat kuvat näyttävät. .

Vaikka saintpaulia ei ole ihan selvillä ilmansuunnista, kuukaudet se ymmärtää oikein hyvin.