Pieni valkoinen santpaulia katoaa

Tämä blogi on kertomus siitä miten kadonnut löytyi, poisheitetty saatiin takaisin, vahinko tuli korjattua.

Olisi mukavampaa aloittaa kertomus löytymisestä, mutta löytymistä ei ole vielä tapahtunut. On tapahtunut katoaminen. Etsiminen on käynnissä.

Miten katoaminen tapahtui?

Eräänä talvena, kun santpauliani eivät olleet kukassa, päätin vähentää kasvejani. Santpauliat olivat valloittaneet jo liian ison alueen keittiön pöytäpinnoista, vähentäminen oli välttämätöntä. Pitkään olin sitä jo ajatellut, mutta kukkien kukkiessa niiden poisheittäminen on täysin mahdotonta. Talvella, pimeimpään aikaan, kun lehdetkin riippuivat surkeina, sain sitten kovetettua itseni ja heitin vanhimmat ja huonokuntoisimmat kylmästi roskikseen. Säilytin kuitenkin yhden jokaista erilaista lajiketta, joita minulla oli.

Kun santpauliat keväällä jälleen kukkivat, huomasin kauhukseni, että olin heittänyt äidiltä saamani pienen valkoisen santpaulian vahingossa pois! Yhtään valkoista kukkaa ei nupuista puhjennut, vaikka kuinka yritin etsiä. Mikään katumus ei tuonut takaisin kuukausia aikaisemmin poistettua kasvia.

Laiha lohdutus oli se, että kukkakaupasta saisin samanlaisen koska tahansa, vaikka eihän se tietenkään olisi juuri se äidiltä saatu yksilö. Päätin kuitenkin jonain päivänä ostaa uuden samanlaisen pienen valkoisen santpaulian. Vasta pitkän ajan kuluttua kävi ilmi, että tämä laiha lohdutus oli turha toivo.

Juhlapäivällinen jouluna 2001. Pöydän takana kauniiksi siivottu kukkalauta, jossa kukkia on juuri sopiva määrä. Keskellä kukkii vielä sininen ”ihan tavallinen santpaulia”. Kaikki muut ovat jo lepotilassa. Toinen vasemmalta ja kaksi oikealla ovat pienikokoisia ja kuten tuolloin vielä uskoin, yksi niistä on valkoinen, yksi sininen ja yksi vaaleansininen. Totuus paljastui vasta pari kuukautta myöhemmin.