Antaessaan saa

Olen kertonut aiemmin kuinka keittiön remontti mutkan kautta johti siihen, että alla oleva iso valkoinen saintpaulia tuli luokseni:  
 

Valkoinen saintpauliaemo

Otin tästä emokasvista keväällä neljä lehteä kasvattaakseni niistä poikasia. Kesällä vein emokasvin lahjaksi 70-vuotispäiviään viettävän ystävämme puolisolle, jäihän minulle vielä poikaset, jotka silloin olivat terhakkaassa kasvussa:
 

Valkoisen saintpaulian poikaset. Edessä vihreässä purkissa poikanen 1, punaisessa purkissa poikanen 2, takana vihreässä purkissa poikanen 3 ja sinisessä poikanen 4

Annoin poikasille numerot sitä mukaa kuin ne alkoivat kukkia. Poikanen 1 alkoi kukkia elokuussa, kun tämän blogin kolmen kuukauden juhlapäivä oli käsillä. Juhlapäivän kilpailun voitti Karkkis ja niin poikanen lähti Karkkisen kotiin. Tässä ottamani jäähyväiskuva:
 

Kashmirilaiset tipuset ovat tulleet hyvästelemään Karkkisen luo muuttavaa valkoisen saitpaulian ykköspoikasta.

Sitten nuppuja alkoi tulla punaisessa purkissa olevaan poikaseen. Siitä tuli siis kakkonen. Olimme lähdössä vanhimman tyttäreni luo, joten päätin viedä kakkosen hänelle tuliaiseksi. Silloin vasta huomasin, että punaisessa purkissa kasvaakin kaksi yksilöä. Varovasti irrotin ne toisistaan. Vain toisessa (joka sai uuden numeron 2.1) oli nuppuja, se pääsi takaisin punaiseen purkkiin ja sai lähteä matkalle, toisen (numero 2.2) istutin uuteen keltaiseen purkkiin ja se sai jäädä kotiin. Tyttäreni luona oleva numero 2.1. on kasvanut jo näin kauniiksi:
 

Valkoisen poikanen n:o 2.1 vanhimman tyttäreni ikkunalaudalla

Viime viikonloppuna meillä vieraili mieheni veljenpoika kihlattunsa kanssa. Halusin antaa heille läksiäislahjaksi saintpaulian. Kun tutkin lehtien alta, huomasin ilokseni, että poikanen numero 3 oli juuri kasvattamassa kahta kukkavanaa, niissä oli jo pikkuruiset nuput. Niinpä kolmonen sai lähteä nuoren parin mukana heidän uuteen kotiinsa. Jäähyväiskuvaa en ehtinyt ottaa.

Nyt ryhdyin tutkimaan nelospoikasta. Miksi siinä ei ollut yhtä ainokaista nuppua, vaikka se oli erityisen rehevä ja voimakkaan näköinen? Syy oli se, että sinisessä purkissa oli useita yksilöitä. Ne kilpailivat tilasta niin paljon, että kukkia ne eivät pystyneet tuottamaan.  Nelonen oli kuitenkin jo aika iso, joten epäröin ryhtyä jakamaan sitä. Varovasti otin kasvin purkista ja erottelin yksilöt. Niitä oli ainakin seitsemän! Kaikkia en saanut vahingoittumatta irti toisistaan, osa tuhoutui, mutta neljä istutin uusiin sinisiin purkkeihin. Ne saivat numerot 4.1, 4.2, 4.3 ja 4.4. Mutta kuka on kuka, selviää sitten, kun ne alkavat kukkia.
 

Keltaisessa purkissa poikanen 2.2. jonka kaksoissisar 2.1. kukkii tyttäreni ikkunalla. Sinisissä purkeissa nelosesta jaetut yksilöt, jotka ovat joutuneet kasvattamaan pitkät hontelot lehtivarret kovassa kilpailussa toistensa kanssa oltuaan samassa purkissa liian kauan.

Matemaatikkona en ymmärrä tätä vähennyslaskun tulosta: Alun perin minulla oli yksi ihastuttava suuri valkoinen saintpaulia. Annoin se lahjaksi ja sen neljästä poikasesta olen antanut pois kolme. Näin ollen minulla on summa summarum jäljellä viisi!