Viimekertaisessa
postauksessani kerroin suloisesti kukkivista Vanillasta ja Beatricesta. Tällä kertaa kerron ongelmasantuista.
Pahin ongelma oli
tietenkin Sateenkaaren Limevalo, joka on jo siirretty autuaammille
kompostimaille. Lupasin, että sen rumiluksen kuvaa ei täällä enää näytetä,
mutta jos joku kukkienvihaaja haluaa, hän voi tietysti mennä vanhalle sivulle Limevalon kuvia katsomaan. Mutta ehkä me muutkin kestämme oppimismielessä vielä
yhden kuvan, nimittäin kuvan Limevalosta jo ENNEN kuin siinä oli yhtään kukkaa:
Toinen ongelmasanttu on
Milky Way Trail. Ensimmäinen Milky Way alkoi kukkia jo kesäkuussa, toinen
kukkii nyt parhaillaan. Kukat ovat aivan puhtaan valkoisia ja ne muistuttavat tähtiä – nimittäin JOS muistuttavat.
Osa kukista on todellakin kauniita tähtimäisiä kerrottuja kukkia, osa taas
”krämppäisiä” eli rikkonaisia, säännöttömiä, merkillisiä ja kummallisia.
Ensimmäiseksi kukkineella oli enemmän kauniita kuin krämppäisiä kukkia. Nyt
kukkivalla on enemmistö krämppäisiä.
Ensimmäiseksi kukkinut Milky Way kukintansa loppuvaiheessa elokuun alussa. |
Kauniita kerrottuja tähtimäisiä loistavan valkoisia Milky Wayn kukkia |
Toinen Milky Way avasi ensimmäiset kukkansa elokuussa. Kaikki kukat ovat rikkonaisia, kummallisia ja säännöttömiä. Sanalla sanoen ”krämppäisiä” |
Milky Wayt viime viikonloppuna. Toinen jatkaa edelleen kukintaansa. Siinä on vielä paljon nuppuja, mutta lähes kaikki aukeavat krämppäisinä. |
En lähetä näitä Milky
Way-santtuja autuaammille kompostimaille, ainakaan vielä. Annan niiden kasvaa vuoden ja katson, miltä
toinen kukinta ensi keväänä näyttää. On vaikea tietää, ovatko kukat sellaisia
kuin niiden kuuluu olla, koska nämä ovat ensimmäiset Milky Wayt joita olen
koskaan nähnyt. En kuitenkaan voi millään uskoa, että hyvänlaatuisessa,
oikeassa Milky Wayssä voisi olla yhtään ainutta krämppäistä kukkaa, sillä viime
vuonna Milky Way Trail valittiin USA:ssa toiseksi kauneimmaksi
saintpaulialajikkeeksi trailereiden (köynnöstävien) sarjassa.
Yllä olevassa kuvassa
näkyy kaksi niin tervettä ja elinvoimaista santtua, että herää kysymys: miksi
ne ovat täällä merkillisten santtujen joukossa. Mitä vikaa niissä muka on? Ei
mitään vikaa, ne vain ovat ihan erilaisia kuin Mac’s Black Jackin pitäisi olla.
Oikea Mac’s Black Jack
on minikokoinen (läpimitta 7-15 cm). Nämä minun Mustajaakkoni kasvavat purkeissa, joiden läpimitta on 9 cm, joten
kuvastakin näkyy, että läpimitta on jo yli 15 cm vaikka ne ovat vasta taimia. Vielä
niitä voi juuri ja juuri kutsua minikokoisiksi, mutta ei kauaa. Lehtiruoditkin
ovat vahvoja, eivät ollenkaan sellaisia ohuita tikkuja kuin minikokoisilla
santuilla tapaa olla.
Oikean Mac’s Black
Jackin lehdet ovat alapuolelta punaiset. Mustajaakkojeni lehdet eivät edes
vivahda punaiselle. Ne ovat päältä kiiltävän vihreitä ja alapuolelta hennon
vaaleanvihreitä.
Oikea Mac’s Black Jack
tekee tummanpunaisia kukkia. Mustajaakoille kukkia ei ole vielä tullut yhtään,
mutta toivon, että ne edes tässä yhdessä suhteessa olisivat Black Jackin
määritelmän mukaisia, sillä tummanpunaiset pienikokoiset kukat olisivat
varmasti hyvin kauniit.
Suomen kielessä hienoa
on se, että jos tarvitsee sanan, jota ei ole, sen voi keksiä. Tarvitsin sanan kuvaamaan
vääntyneitä, epätasaisia ja merkillisiä lehtiä ja kutsuin niitä kröpyliäisiksi.
Tarvitsin sanan kuvaamaan rikkonaisia, kummallisia ja säännöttömiä kukkia ja
kutsuin niitä krämppäisiksi. Uskon, että
kaikki suomalaiset lukijani ymmärtävät nämä sanat. Tiedän , että lukijoitteni
joukossa on sekä englannin, saksan että italian kielten erikoistuntijoita.
Miten kääntyy näille kielille kröpyliäinen lehti tai krämppäinen kukka?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.