maanantai 17. kesäkuuta 2013

Aika on istuttaa ja aika leikata

Belliksiä Pohjois-Saksassa kesäkuussa 2012

Viime kesänä matkallamme Pohjois-Saksassa näin erään kerrostalon pihalla pieniä päivänkakkaroita muistuttavia kukkia: belliksiä. Kukat kasvoivat pihan aidatulla nurmikolla, niin että niiden päällä ei voinut kävellä eikä ruohoa ilmeisesti siinä leikattu ainakaan kukkien kukkimisen aikaan. Lapsuudenkotini pihassa näitä kasveja kasvoi aina nurmikolla. Vaikka nurmikkoa leikattiin, kukat kasvoivat uudelleen. Usein jätimme leikkaamatta parhaimmat kukkasaarekkeet, niin että saimme ihailla näitä viehättäviä pieniä kukkia. Päätin, että kun palaan Suomeen, menen heti puutarhakauppaan ja ostan belliksiä ja istutan niitä nurmikollemme.


Aikeeni ei onnistunut. Puutarhoissa ei myyty belliksiä. Moni puutarhuri ei edes tiennyt, mikä bellis on. Torilla myytiin jalostettuja belliksiä, mutta niitä en halunnut, vaan nurmikolla viihtyvää jalostamatonta lajiketta. Sitten  löysin netistä Exotic garden nimisen siemenkaupan ja tilasin sieltä kymmenen pussia bellis-kukkien siemeniä:

Tilaamani siemenpussi. Belliksen suomenkielinen nimi on Kaunokainen ja ruotsiksi Tusensköna


Siemenet tulivat kesäkuun lopussa. Jokaisessa pussissa oli 0,15 grammaa siemeniä, mutta siemenet ovat kooltaan pienenpieniä, joten tuossa mitättömässä määrässä oli noin 400 siementä. Pusseja minulla oli 10 joten siemeniä oli 4000. Kylvin siemeniä yltympäri pihallemme erilaisiin paikkoihin, myös kukkapenkkeihin ja kadun varteen. Alkoi pitkä odotus seuraavaan kevääseen.



Huhtikuussa, kun täällä oli vielä maa lumen peitossa, matkustin Italiaan ja siellä erään kerrostalon pihalla näin jälleen Belliksiä! Nämä kukat kasvoivat nurmikolla, jota pidettiin lyhyenä, joten ne olivat hyvin tutunnäköisiä. Oli hauska ajatella, että muutaman kuukauden päästä omassa pihassani kasvaisi näitä kaunokaisia.

Belliksiä Pohjois-Italiassa huhtikuussa 2013


Suomessa lumi suli tänä keväänä myöhään. Ruoho alkoi lopulta vihertää, mutta yhtään ainoaa bellistä ei noussut pihapiiriin! Ei yhtään, vaikka olen suurennuslasilla etsinyt. En tietenkään ihan tarkkaan muista mihin kaikki 4000 siementä heittelin, mutta luulisin tuntevani belliksen, jos se jostain päänsä nostaisi.


Lapsuudenkotini maisemissa Keski-Suomessa bellikset ovat parhaillaan kukassa. Pihat ovat siellä niitä tulvillaan. Kun lapsuudenystäväni oli tulossa kylään viime viikolla, pyysin häntä tuomaan minulle belliksen taimia ja tällaisen lähetyksen sieltä sain:

Belliksen taimia Keski-Suomesta muovipussissa

Istutin bellikset parhaassa mahdollisessa säässä: lempeässä tihkusateessa. Yhdet istutin varjoisaan kukkapenkkiin, toiset aurinkoiseen kukkapenkkiin, yhden kukkalaatikkoon orvokin seuraksi ja pari ihan keskelle nurmikkoa. Toivon, että edes joku niistä menestyisi ja lisääntyisi.
Bellikset tänään auringonpaisteessa. Kukat kurottautuvat kohti valoa, joten ainakin kasvi on vielä hengissä.


Kun on viikko aikaa juhannukseen, silloin on havupuiden leikkausaika. Pihallamme on monta itsestään kasvanutta mäntyä, jotka ovat niin lähellä taloa, että niiden ei voi antaa kasvaa suuriksi puiksi. Siksi leikkaan joka vuosi aina viikkoa ennen juhannusta näiden mäntyjen uusista vuosikasvaimista puolet pois. Muutamassa vuodessa näistä puista on tullut todellisia pihan kaunistuksia. Niiden neulaset muodostavat kauniit pallomaiset oksat ja ne ovat aivan kuin pieniä mäntybonsaipuita.

Männyn latva ennen leikkausta

Leikataan puolet kaikista uusista vuosikasvamista pois
Aidan vieri ennen leikkausta
Aidan vieri leikkauksen jälkeen. Ylhäältä tuleva varjo on naapurin puolella kasvavan ison männyn varjo. Nämä pikkumännyt ovat kasvaneet itsestään, kun iso mänty on tiputtanut siemeniä aidan vieressä kasvavien matalien havukasvien (tuivio) juurelle.


Takapihalla autotallin oven edessä kasvaa saniaisia ja vuorenkilpiä sekä niiden joukkoon eksynyt vaahtera. Mieheni haluaisi hävittää koko vaahteran, koska se kasvaa vain metrin päässä seinästä ja voi juurillaan vahingoittaa taloa. Minä uskon, että vaahtera ei saa juuriinsa tarpeeksi tuhovoimaa talon kaatamiseen, jos se pidetään pienenä. Niinpä leikkaan myös vaahteran aina viikkoa ennen juhannusta. En anna sen kasvaa itseäni pidemmäksi latvastaan ja kaikkiin oksanhaaroihin annan kasvaa vain yhden lehtikerran. Syksyllä värikäs vaahtera on koko pihan kaunein olento.

Vaahtera ennen leikkausta
Vaahtera leikkauksen jälkeen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.