Tämän
blogin erään aikaisemman postauksen
kommenteissa käytiin keskustelua aidoista ja epäaidoista kukista. Lukijani Dr.
T esitti kysymyksen: ”Onko niin, että aidon kukan kasvattamiseen sisältyy
jotakin sisäistä voimaannuttamista, jota silkki tai muovi ei koskaan voi
korvata?”
Minun
mielestäni tekokukat voivat jossain tilanteissa olla jopa aitoja kukkia
parempia. Tässä sellainen tapaus:
Meidän
talomme yläkerran parvekkeelle paistaa hyvin kuuma keskipäivän aurinko. Kun
muutimme taloon, laitoimme parvekelaatikkoon kauniit oikeat kukat. Ne kuivuivat
kuoliaaksi. Korvasin kukat uusilla ja päätin olla tarkempi kastelussa, mutta jälleen
kävi samoin. Kumpikin tuhoutuminen tapahtui sateisen päivän jälkeisenä
aurinkoisena päivänä. Kun sataa kaatamalla, ei millään muista, että pitää
kastella parvekekukat. Sade ei pääse parvekelaatikkoon, joka on hieman
parvekkeen katon suojassa ja sitten kun seuraavana päivänä aurinko porottaa,
peli on selvä.
Seuraavana
keväänä ostin parvekkeelle silkkikukkia, pelargonioita. Ostin ne Tiimarista,
eivätkä ne maksaneet montaa euroa. Asettelin kukat laatikkoon, jossa mullan
tilalla on kanaverkkoa. Kiinnitin oksat langoilla verkkoon, niin että ne eivät
lähde lentoon tuulessa ja kanaverkko taas pysyy paikallaan, kun painona on
muutamia sopivan isoja kiviä.
Nämä
samat silkkipelargoniat ovat kaunistaneet taloamme jo monta vuotta. Minun
täytyy vain keväällä katsoa vastapäisestä talosta, milloin siellä ilmestyy
pelargoniat ulos, laitan omani samaan aikaan. Syksyllä taas nostan omani
kellariin silloin, kun vastapäisessä talossa kukat viedään kompostiin.
Pelargoniat parvekkeella 1: feikki vai leikki? |
Pelargoniat parvekkeella 2: aito vai oikea? |
Olimme
eilen mieheni kanssa pyöräilemässä. Kaikki tienpientareet olivat upeita
kukkatarhoja, joiden aitoutta ei tarvitse epäillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.