Ystäväni: Tiku ja Taku, kartiovalkokuuset

Kaikkein rakkaimmat talomme ympärillä olevista kasveista minulle ovat Tiku ja Taku. Nämä kartiovalkokuuset istutin elokuussa 2009 keittiön ikkunan alle. Aikaisemmin siinä oli talon edellisen asukkaan istuttamia ruusuja.  Minä en pidä ruusuista muuten kuin leikkokukkina, joten oli ilo kaivaa piikikkäät varret ylös ja istuttaa nämä ryhdikkäät talonvahdit tilalle. Kun tulen töistä kotiin tervehdin Tikua ja Takua, ja he myhäilevät hiljaa tervetulotoivotuksensa.

 

Tiku (oik) ja Taku (vas), kartiovalkokuusiystäväni

Kartiovalkokuuset kärsivät Suomen keväästä, jolloin aurinko jo paistaa, mutta maa on jäässä. Jo tammikuussa kiedon Tikun ja Takun vihreisiin harsopukuihin, mutta aina ei sekään auta vaan paljon oksia kuivuu. Tänä keväänä aloin heti lumien sulettua kastella kuumasta kraanasta ottamallani lämpimällä vedellä, että sain maan sulamaan nopeammin. En tiedä auttoiko juuri se vai oliko muuten hyvä kevät, mutta tänä keväänä Tiku ja Taku selvisivät lähes ilman kuivuneita oksia. Siitä iloitsimme yhdessä.

 

Kartiovalkokuusen keväisiä uusia lehtiä. Suloisen pehmeitä ja herkän vihreitä. Näitä ei voi olla silittämättä!

Kun mietimme uusien kasvien hankkimista keittiön ikkunan alle ruusujen tilalle, halusin saada siihen kasvin, joka on talvellakin vihreä ja ihastuin kartiovalkokuuseen. Suuret yksilöt olivat aika kalliita verrattuna pieniin taimiin. Koska kartiovalkokuusi on hidas kasvamaan (se kasvaa pituutta vain 1cm vuodessa), päätimme ottaa nämä jo pitkälle kasvaneet yksilöt rahanmenosta huolimatta. Ja siitä iloitsen joka päivä Tikun ja Takun nähdessäni.

Joulun aikaan Tiku ja Taku ovat erityisen kauniit, kun laitamme niihin pienet valkoiset jouluvalot. Yhtenä vuonna laitoin myös punaisia joulupalloja, mutta ehkä se oli sentään vähän liikaa…

 

Tiku ja Taku, kartiovalkokuuset naamioituneina talvilevolla oleviksi, mutta oikeasti he ovat aina yhtä valppaita talonvahteja.