Paavalinkukka: Kodin onnina kukkivat saintpauliat

Vaaleanpunainen ja tummanvioletti saintpauliani kukkivat kauneimmillaan. Laitoin nämä ystävykset omalle kukkapöydälleen olohuoneen ikkunan eteen. Minulla on Kustavin savipajan ”Kodin onni”-maljoja, jotka sopivat mielestäni tosi hyvin minkä tahansa kukkivan huonekasvin alustaksi. Jalallinen malja tuo kukan ilmavan kauniisti esiin, mutta ei ole liian kruusattu eikä vie huomiota pois itse kukasta. Ensimmäisen ”Kodin onni”- maljan ostin loma-matkalla Kustavissa, sen jälkeen olen onnistunut löytämään pari muuta kirpputoreilta.

Vaaleanpunainen ja violetti standardikokoinen saintpaulia Kustavin savipajan Kodin onni-maljassa

Yllä oleva violetti saintpaulia on ollut minulla vuosikaudet, ehkä vuosikymmeniä jo. Tietenkin olen uudistanut sen välillä kasvattamalla lehdestä uuden yksilön. Mielestäni tuo lajike on oikea perusmalli santpauliasta, koska äitini kasvatti juuri tällaisia. (Kirjoitan tässä kohtaa tahallani kukan nimen lapsuudessa oppimaani muotoon ”santpaulia” vaikka oikea muoto on ”saintpaulia”. Kts. saintpaulianhistoria)

Vaaleanpunainen tuli kotiini hellämielisyyteni takia. Järjestin työpaikallani kahvitilaisuuden, johon minun piti ostaa halvimpia mahdollisia kukkia pöytien kaunistukseksi. Sillä hetkellä saintpauliat olivat halvin vaihtoehto, naurettavat pari euroa kappale. Ostin niitä pari kymmentä useita eri värejä. Juhlan jälkeen kukat kukkivat työpaikan kaunistuksena ja kun kukinta päättyi, oli tarkoitus heittää kukat roskiin. Mutta eihän siitä mitään tullut. Houkuttelin työtovereita ottamaan kukkia kotiinsa ja yhtä vaille sain kaikille hyvät kodit. Se yksi jäi minulle ja seuraavana kukinta-aikana kävi ilmi, että minulle oli jäänyt vaaleanpunainen. Alla olevassa kuvassa on eräälle ystävälle päätynyt vaaleansininen yksilö. Ja katsokaa sen purkkia: onpas aika tutunnäköinen keltainen purkki!

Vaalean sininen saintpaulia viihtyy erinomaisesti ystäväni pohjoisenpuoleisella keittiön ikkunalla. Ikkuna on ylimmässä kerroksessa ja verhot ovat yleensä aina auki, joten santtu saa tarpeeksi valoa.

Eilen juhannuspäivänä grillasimme terassillamme ensimmäisen kerran tänä kesänä. Jos aurinko paistaa, viritämme aina terassin suojaksi ison aurinkovarjon. Varjo on ollut meillä viisi vuotta ja viisi vuotta olen ihmetellyt sen epäkäytännöllisyyttä. Ensinnäkin varjokangas on ommeltu kiinni keskustaan, niin että sen kangasta ei voi irrottaa pestäväksi. Toiseksi varjo on liian tiivis, niin että kun tuulee lujaa, se on aina vaarassa kaatua, vaikka jalka olisi tuettu kuinka suurilla kivillä.

Viimein mittani täyttyi ja päätin tuunata varjon kuntoon. Ratkoin ompeleet, joilla varjo on kiinni keskustassa ja laitoin varjon pyykkikoneeseen. Sieltä se tuli ulos kauniin puhtaan valkoisena. Sitten tein kankaaseen reikiä! Koska reiät pelkkinä reikinä näyttäisivät ikävästi pelkiltä rei’iltä, koristelin jokaisen reiän punaisella villalangalla napinläpipistoin. Nyt varjo on puhdas ja paljon hauskemman näköinen kuin ennen. Tuulen voimaa reiät eivät kuitenkaan valitettavasti lannista. Ehkä niitä on vielä liian vähän (24 kpl) tai ne ovat liian pieniä. Ensi kesäksi teen lisää reikiä. Kangas on nyt kiinni keskustassa yksinkertaisilla hakaneuloilla, joten irrottaminen pesua ja lisätuunausta varten ei ole mikään ongelma.